Antk mu kaikk kest; ARMOHOITO!

15.4.2015 ilmestyneessä Päivämiehessä ollut kirjoitus:

”Matti Yrjänä alusti Marian ilmestyspäivänä pidetyssä Yli-iin seurakuntapäivässä keskustelun Matteuksen evankeliumin kohdasta, jossa Vapahtaja neuvoo omiaan sielunhoidolliseen lähestymiseen ja armohoitoon (Matt. 18:15-18).

Alustaja totesi, että meidän on vaivatonta neuvoa tai varoittaa tuttua tai tuntematontakin lähimmäistämme käytännön asioista. Kun tulisi ottaa puheeksi sielun pelastukseen liittyvät neuvot, tunnemme itsemme aroiksi ja osaamattomiksi.

Teemme kuitenkin karhunpalveluksen, jos olemme vaiti silloin, kun näemme, että lähimmäinen on joutunut uskossaan harhateille, emmekä kutsu häntä takaisin. Lähimmäisen kohtaaminen on rinnalla kulkemista vertaisena. Jokainen ihminen on syntinen, vain Jeesus oli virheetön.

Rippi on lahja

Vaikka ajan henki vaatii nykyaikaistamaan ja järkeistämään uskomista, on hyvä muistaa, että Jumalan sana on muuttumaton ja sen ohjeet ovat aina ajankohtaisia. Jumalan valtakunnassa Pyhä Henki neuvoo, miten kristityn tulee kulloinkin elää, jotta säilyisi Jumalan lapsena.

Uskominen on aina henkilökohtaista, ja jokaisen tulisi huolehtia ennen kaikkea omasta uskonkilvoituksestaan. Saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi armosta, Kristuksen ansion tähden, Jumalan valtakunnan evankeliumissa. Kristityille on annettu lahjaksi mahdollisuus myös käyttää rippiä hyvän omantunnon säilyttämiseksi.

Kotisiionin turvassa

Heikki Saarikosken johtamassa keskustelussa tuli esille, että olemme arkoja neuvomaan toisia. Lisäksi nykyaikana pidetään outona sitä armohoitoa, johon Jeesus opastaa omiaan Jumalan valtakunnassa. Sen yhteydessä uskovaisia syytetään usein hengellisestä väkivallasta, jota Vapahtajan armohoito ei suinkaan ole.

Voimme pyytää Jumalalta sopivia sanoja, jotta osaamme toimia saattajana lähimmäiselle.”

 

En ole nähnyt eläissäni vielä ainoatakaan ”sielunhoidollista”, ”armohoidollista” neuvonpitoa tai hoitokokousta, joka olisi ollut täysin vapaa väkivallasta; painostamisesta, pelottelusta, nöyryyttämisestä, mitätöinnistä ja ihmisarvon menettämisen uhasta.

En ole liioin koskaan ollut hoitokokouksessa, jossa puhuteltava olisi langennut oikeaan raamatunmukaiseen syntiin, en ainakaan muista tällaista tapahtuneen. Hoitokokousten, pienten ja suurten, salaisten tai julkisten, aiheina ovat olleet:

henkioppiin liittyvät, nyttemmin harhaopeiksi julistetut väärät henget

erinäisistä epämääräisistä syistä johtuvat pahentamiset ja hämmennyksen aiheuttamiset

vääränlaisen musiikin kuuntelu

televisiosynnit

pukeutumiseen tai kaunistautumiseen liittyvät asiat

parta ja pitkä tukka

epämääräinen syytös taistelusta ”Jumalan” valtakuntaa tai seurakuntaa vastaan

Kristus-keskeiset saarnat

seurakunnan ylistämättömyys

liian vähäinen seuroissa käynti

kaljakokeilu

epäuskoisten kanssa liiallinen kanssakäyminen

epäuskoisen kanssa seurustelu tai puolison valitseminen

yhteisön tai liikkeen johdon kritisointi

vääränlainen mielipide naispappeudesta

kirkkokuorossa laulaminen

ja niin edelleen.

Eikö vl-liikkeen ihmisille tosissaan riitä liikkeen hoitokokousten traumatisoima lukuisa joukko, joka vieläkin ramppaa terapioissa ja erilaisissa vertaistukiryhmissä järkyttävien kokemustensa johdosta? Lainaan erästä vl-pastoria ja kysyn: EIKÖ MIKÄÄN RIITÄ? Kuinka ison ihmisporukan haluatte lopulta rampauttaa?

Vaikka liikkeessä mainostetaan Jumalan sanaa, sen muuttumattomuutta ja siinä pysymistä, seuraava lainaamassani kirjoituksessa oleva lausahdus kertoo kuitenkin päinvastaista ja jotain hyvin oleellista liikkeen mentaliteetista: Jumalan valtakunnassa Pyhä Henki neuvoo, miten kristityn tulee kulloinkin elää, jotta säilyisi Jumalan lapsena.”

Painotus on tuon lauseen sanalla ”kulloinkin”. Aina pitää olla kuuliainen vallalla olevalle opetukselle ja uskonkäsityksille. Opetus ja käsitykset muuttuvat, mutta aina tulee olla niille kuuliainen, muuten aletaan hoitaa ”armohoidolla”, jolla ei ole oikeasti ihan mitään tekemistä raamatunmukaisen armon kanssa.

Toivottavasti kukaan vl-liikkeen ihmisistä ei ota tosissaan tuon kirjoituksen sanomaa, joka ohjaa liikkeen jäseniä järjestämään hoitokokouksia.

”Kotisiionin turvassa, armohoidossa”, - mitä rienausta, sanon minä. Kamalaa.

 

Ps. Mihin tuossa Päivämiehen kirjoituksessa mahtuu ajatus uskon lahjaluontoisuudesta?

Pss. Miksi vl-liikkeessä ei järjestetä hoitokokouksia niille, jotka harrastavat hengellistä väkivaltaa; silloin "armohoidoille" olisi ihan hyvät raamatulliset perusteet? Tällaiset henkilöt päästetään kuin koirat veräjistä luikahtamaan, selittelemällä "yksittäisillä ylilyönneillä", "lihan käsivarrella hoitamisella" ja "taitamattomuudella" ja heille pitää vain antaa kaikki anteeksi etulahjana. Korvakoru on -joo- pahempi synti kuin lähimmäisen "armohoitaminen" psykiatrin vastaanotolle.

11 kommenttia

  • Elias Tanni sanoo:

    Ajattelisin niin, että on valtava ero siinä, nuhteleeko yksittäinen ihminen yksittäistä ihmistä vai lähdetäänkö yhteisön nimissä ‘hoitamaan’.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    On tietty eroa sillä Elias.

    Mutta yksittäisen ihmisenkin puhuttelu voi olla pahasti traumatisoiva, koska asiassa liikutaan niin herkällä alueella ihmisen mielen syvyyksissä. Ja usein jos yksittäisen ihmisen puhuttelu ei tuota tulosta, puhuteltava joko A) mielletään suoraan epäuskoiseksi tai B) häntä tullaan tuon ko. raamatunkohdan mukaisesti isommalla porikalla puhuttelemaan. Siinä sitten valitset vähiten huonon vaihtoehdon huonoista vaihtoehdoista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Matt. 18:15-20 on varmaankin tämän armohoito-opin taustalla. Siinä huomioni kiintyy alun ilmaisuun: “Jos veljesi tekee syntiä…” Sehän ei ole sama kuin tuo: “kun näemme, että lähimmäinen on joutunut uskossaan harhateille…”. Näemmekö oikein? Näemmekö itsemmekin oikein?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Miten Jeesus sanoikaan: Kuka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.

    Ihminen yleensä aina tietää itse mikä on oikein ja mikä väärin. En menisi toiselle sanomaan: Teit väärin. Jos on välttämätöntä tehdä jotain, voi korkeintaan esittää erilaisia kysymyksiä, jotta toinen pääsisi omissa pohdinnoissaan eteenpäin: Miksi ratkaisit asian niin, miten ystäväsi reagoi, kun sanoit, millaista sinulla siellä oli, aiotko jatkaa tuon tekemistä, mikä oli tavoitteesi jne.. eli suoria kysymyksiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Niin en tiedä vl-liikkeen toimintamenetelmiä, onko siellä tuollainen yhden ihmisen puhuttelu vain johdantoa vielä traumatisoivampaan hoitokokoukseen. Tarkoitin lähinnä sitä, että onhan yksityisellä ihmisellä oikeus pitää syntinä vaikkapa korvakoruja tai partaa syntinä ja tuoda myös mielipiteensä esille keskustelussa. Yhteisön opeiksi tuollaisia ei pitäisi päästää – eikä varsinkaan sillä umpikierolla, syyllistävällä tavalla, jossa “me uskovaiset emme tahdo ehkäistä” tai “meidän on erottauduttava maailmasta sillä, ettemme katsele televisiota”. Eli luodaan vapaaehtoinen pakko, jossa syyllistämällä saadaan aikaan yhteisön normeihin pakottaminen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Siis AINA saa mielipiteensä sanoa, eikä siitä pitäisi eikä saa mitään seuraamuksia tulla. Tässä ei ole ollenkaan kyse siitä. Vl-liikkeessä mielipiteen ilmaisu on mahdollista ilman ikäviä seuraamuskia vain ja ainoastaan silloin kun mielipde on liikkeen opeyuksen myötäinen. Sillä tavalla mielipiteiden kanssa ollaan aina liikkeessä alisteisessa asemassa niitä kohtaan, jotka paukuttavat henkseleitä liikkeen opetuksen ja kuuliaisuuden puolesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      En näe mitään ongelmaa keskustelussa, jonka kaksi tasavertaista ihmistä käyvät keskenään ja jossa toisen mielipide on vaikkapa se, että korvakorut ovat syntiä. Ongelma muodostuu vasta siitä, jos tuo toinen puhuu yhteisön auktoriteetilla ja on varustautunut järjestämään hankaluuksia keskustelukumppanille.

      Toinen, iso ongelma, on myös siinä, kenen mielestä korvakoruttomuus on oikeasti merkittävä kysymys, ja kuka pitää siitä mielipiteestä kiinni vain pysyäkseen yhteisössä. En toisaalta tiedä, miten pitkälle meillä on lupa mennä kenenkään sisäisiä motiiveja tutkailemaan noin syvältä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      En minäkään näe tuossa ongelmaa, pitäköön kukanenkin syntilistansa, kuhan hommaan ei liity henkistä/hengellistä väkivaltaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuli Vuokila sanoo:

      On kyllä todella hyvä että Vuokko tuot näitä asioita esille. Uskomatonta ettei vl-liikkeessä ole vieläkään opittu pääsemään eroon tuosta “me olemme oikeassa” asenteesta. Omat kokemukset ovat kaukaa 70-luvulta ja olin liian nuori silloin puuttumaan siiinä tilanteessa mutta tiedän kyllä tarkalleen mitä yhdessä sen ajan “hoitokokouksessa” tapahtui. Minusta se oli lähinnä rikollista toimintaa ja olen aina välillä yrittänyt olla positiivinen ja ajatella että niistä hulluuksista olisi eroon päästy, mutta se ei liene tilanne. Eniten minua risoo haavoittuvien kimppuun käyminen, vanhusten ja ikänsä liikkeessä olleiden. Alzheimerin kynsissä kärsiville mennään saarnaamaan syntejä anteeksi kunhan uskoo taas vl-liikkeen sanomaan. “Päänahka” on saatu, puistattaa. Minulle jos osuisi kohdalle moinen niin taitaisi tulla melkoisen tiukka vastus “hoitajalle”. Asian suhteen on syytä olla valppaana itse kunkin omassa piirissään mikäli jotain perintöä tm. liikeestä on taustalla. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven on äärettömän viisaasti sanottu, vl-liikkeessä noita synnittömiä taitaa olla enemmän kuin keskivertoväestössä…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    En ihan allekirjoita tuota: Aina saa sanoa mielipiteensä. Mistä minä pahainen tiedän onko mielipiteeni edes oikea. Elän Sokrateen vanhan tarinan mukaan: kerron mielipiteeni vain jos se on tarpeellinen (pyöräillessä on hyvä käyttää kypärää) jos se on tosi (on annettava jotain nopeasti imeytyvää diabeetikolle, jonka tajunta sumenee) ja jos sillä saa aikaan jotain hyvää (näytät tänään pirteältä ja iloiselta) Olen kuuntelija. Pukeutukoon kukin miten itse tykkää. ja pankoon renkaita vaikka nenäänsä. Muinaisina aikoina ainakin esikoisilla oli hirveän pitkä syntilista: ruukkukukat, solmio, lyhyet hiukset, korut, hatut jne, mutta noita Sokrateen sääntöjä sai rikkoa mielin määrin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit