Antoiko Jeesus myös Juudas Iskariotille "kuninkaallisen vallan"?

Oliko Juudas Iskariot kuulemassa Jeesuksen merkitykselliset sanat: ”Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut.”(Lu22:29) Voisiko tuo luopio olla Jeesuksen kanssa vallankäyttäjänä kerran taivaassa?

Viittasiko Kristus myös pettäjäänsä, kun hän suitsutti viimeisenä iltana seuraajilleen kiitosta: "Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani.”(Lu22:8)

Monet ajattelevat, että Jeesuksen kaikki kaksitoista olivat Mestarin mukana loppuun asti sinä iltana, jolloin hän velvoitti kaikkia seuraajiaan: ”Tehkää tämä minun muistokseni”.(jae19) Ja aloitti sen meidän päiviimme jatkuneen perinteen, josta Paavali kirjoitti: ”Te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee”(1.Ko11:26). Jeesuksen murhan avustaja olisi ollut kristillisen perinteen alkuun polkaisijoita?

Kun Raamattua tutkitaan tarkasti, voidaan havaita, ettei Juudas Iskariot ollut jerusalemilaisessa ylähuoneessa enää siinä vaiheessa, kun oli siirrytty meitä kristittyjä velvoittavaan vaiheeseen.

Jeesuksen kuolinpäivä alkoi pesah-aterialla nisankuuun 14. päivänä. Auringon laskun jälkeen käynnistyi se vuorokausi, jolloin kaikkien juutalaisten tuli tehdä voitavansa Egyptin orjuudesta poistumisen muistoksi(2.Mo12:17-20). Jeesus ja hänen läheisensä tietenkin noudattivat Mooseksen lakia tarkasti, olihan lakiliitto vielä voimissaan.

Jeesuksen viimeiseen ateriaan liittyy myös erinomainen raamatullinen symboliikka: Juuri ennen uhratuksi tulemistaan ”Jumalan Karitsa” aterioi vastikään uhratun pääsiäislampaan. Ja miten punaviini symboloikaan elävästi Kristuksen verta sekä happamaton leipä Kristuksen täydellistä uhria. Ja juuri noiden tapahtumien kautta me nykyään elävät voimme myös jatkaa olemassaoloamme jopa ikuisesti.

Kaikki evankeliumikertomukset noteeraavat Jeesuksen viimeisen illan. Henkilökohtaisesti tilaisuudessa läsnä olleen Johanneksen kirjaama evankeliumi on kuitenkin ainoa, joka kertoo Juudas Iskariotin poistuneen paikalta ennen kuin pesah-aterian jälkivaiheeseen oli edetty: ”Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle…Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö.”(Joh13:26,30)

Johanneksen evankeliumi ei kuitenkaan kerro mitään illan tapahtumista juutalaisen pääsiäisateriavaiheen jälkeen. Herää siis kysymys: Missä vaiheessa synkkäilmeinen petturi poistui tummaan yöhön?

Leipäpalan syöminen on se yksityiskohta, jonka perusteella tapahtumat voidaan synkronoida ajallisesti toisiinsa. Markuksen ja Matteuksen evankeliumit ovat kirjanneet muistiin Jeesuksen repliikin "Yksi teistä kahdestatoista, mies, joka syö samasta vadista kuin minä.”(Mark14:10;Mat26:23) Molemmat kertomukset jatkavat tämän jälkeen illan huipennukseen ja Jeesuksen jatkolupauksiin apostoleilleen. Juudas Iskariot oli siis tuossa vaiheessa jo kontaktoimassa Jeesuksen pidättäjiä, voidaan ainoastaan Johanneksen evankeliumin perusteella päätellä. Hän kun lähti ”syötyään leivänpalan”, kuten Johanneksen evankeliumi sanoo.

Luukkaan kertomuksessa on sellainen poikkeavuus, että kysymys ”kuka heistä se saattaisi olla” eli kavaltajapohdiskelu esitetään vasta sen jälkeen kun Jeesus antoi punaviinille ja leivälle uuden erityismerkityksen.(Lu22:21-23) Matteuksen ja Markuksen kertomukset sijoittavat tämän saman keskustelutilanteen ennen pääsiäisaterian ”jatko-osaa”.(Mat26:22,Mark14:19) Miten ongelma voidaan ratkaista? Joku voi nähdä tilanteessa oivallisen ristiriidan: ”Haa , Raamattu puhuu ristiin”. Minä en näe mitään ristiriitaa.

On mitä ilmeisintä, että Luukas ei kirjoita viimeisen illan tapahtumia Matteuksen ja Markuksen tapaan aikajärjestyksessä. Tämä ilmenee tuon ateriointitilanteen ohella myös jatkokertomuksesta.

Pietarin mahtipontisen kohtalokkaat sanat ”vaikka muut, niin en minä” esitetään Luukkaan kuvauksessa  22. luvun jakeissa 31-34. Öljymäelle lähdetään kuitenkin vasta jakeessa 39. Matteus ja Markus puolestaan kertovat, että ruokailu oli jo takanapäin ja oli saavuttu Öljymäelle, jossa paikassa Jeesus ennusti Pietarin tulevan haksahduksen.(Mat26:30-;Mark14:2-)

Miksi tällainen pieni yksityiskohta kannattaa Raamatusta poimia esille ja siitä keskustella? Minun mielestäni siksi, että se opettaa Raamattua lukevalle vähintään kaksi asiaa.

1) Kannattaa lukea kaikki evankeliumikertomukset, jotta saa riittävän kokonaiskuvan Raamatun tapahtumista.

2) Ei tarvitse nähdä ristiriitoja sellaisessa, missä niitä ei selvästikään ole.

Myös Raamatun erääseen myöhempään kehotukseen Iskariotin pois lähtö antaa ymmärrystä. Jeesuksen uhrikuoleman muistoaterialle saapuvan on tutkisteltava itseään: ”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan(1.Ko11:27). Juudas Iskariotin ei tarvinnut olla tuollaisesta ongelmasta lainkaan huolissaan. Hän oli jo aiemmin varmistanut asemansa. Ei suinkaan Jeesuksen hallitsijatoverina taivaassa vaan olemassaolonsa hukanneena ”kadotuksen lapsena”(Joh17:12KR38)

 

 

 

156 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Seppo esitti tuossa sellaisen ajatuksen, että ”missään ei Raamatussa kerrota mitään tuosta ‘aineellistumisesta’. Jumalien pojat olivat aineellisia.”

    Mitä mieltä sinä Aila tästä olet? Luotan asiantuntemukseesi, kun kerran niitä ”vararuumiskeskustelujakin” olet käynyt ”jo 15 vuotta sitten”?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Aila Ruoho sanoo:

      Juu. Raamattu EI todellakaan puhu mistään aineellistumisesta. Kyllä Jeesus herätettiin ruumiillisesti, taivaallisessa ruumiissa. On maallisia rumiita ja taivaallisia ruumiita niin kuin Raamattu kertoo.

      Jeesuksen ruumista EI haihdutettu haudassa, eikä hän käyttänyt vararuumiita eikä aineellistunut. Ylösnousemusruumiin ei kuitenkaan tarvitse noudatta maallisia lainalaisuuksia.

      Kiitos luottamuksestasi Rauli. Perin ilahduttavaa lukea kommenttisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos vastauksestasi. Seppo toteaa myös, että “Jumalien pojat olivat aineellisia”. Ovatko sinun mielestäsi ne Jumalan pojat, jotka Raamatussa mainitaan todellakin aineellisia?

      Itse näen Raamatun sivuilla Jumalan pojat enkeleinä, siis Jumalan ”sanansaattajina”, joiden asemapaikka on taivaassa. Tähän viittaa esimerkiksi Jobin kirjan maininta siitä, että ”eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan.”(Job1:6) Nyt tuon ilmaisun ”eteen” täytyy tarkoittaa olosuhteita, joissa ”liha ja veri” eivät ole lähimaillakaan.

      Enkeleiden olemuksesta Raamattu ei jätä meitä epätietoisiksi. Esimerkiksi Heprealaiskirjeessä kerrotaan, että ”enkelit ovat palvelevia henkiä” (Hepr:1:14).

      Otsikkomme kuninkaalliset ovat taivaassa hallitessaan tietenkin henkiä eivätkä lihaa ja verta. Heidän ylösnousemustaan kuvataan Korinttilaiskirjeessä yhden tulevan kuninkaan kynällä seuraavasti: ”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. …Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana…Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. Onkin kirjoitettu: “Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento.” Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.”(1.Ko15:40-45)

      ”Ykköskuninkaan” Jeesuksen Kristuksen reitti kerrotaan Raamatussa niin, että ensin Jeesus oli taivaassa miljardeja ja taas miljardeja vuosia. Sitten hänen Isänsä Jehova siirsi hänet tänne maapallolle Jeesus-nimellä ihmiselämää viettämään ja antamaan sen uhrina kaikkien puolesta. Ja sitten Kaikkivaltias Jumala herätti hänet takaisin alkuperäiseen olotilaan, jossa muodossa hän aikanaan ”tulee tuomitsemaan elävät ja kuolleet”.(2.Tim4:1) Yhdessä niiden kanssa, joille hän viimeisenä ihmisiltanaan sen otsikkomme lupauksen antoi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Itse näen Raamatun sivuilla Jumalan pojat enkeleinä, siis Jumalan ”sanansaattajina”, joiden asemapaikka on taivaassa. Tähän viittaa esimerkiksi Jobin kirjan maininta siitä, että ”eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan.”(Job1:6) Nyt tuon ilmaisun ”eteen” täytyy tarkoittaa olosuhteita, joissa ”liha ja veri” eivät ole lähimaillakaan.”

    Ei välttämättä. Kun Vt esim. puhuu Herran ‘edessä’ olemisesta puhutaan usein Liitoarkin edessä olemisesta,koska JHVH:n nimi ‘asui’ arkissa. (‘asui’ muuten niin,että arkin mitatt antavat tilavuudeksi 5,625 kuutiokyynärää ja numerot 56 ovat Herran nimessä)

    Edelleen VT: antaa usein ymmärtää että myös JHVH oli aineellinen. Tätä yritetään seliselitellä että ky e ei ollut JHVH:sta vaan tämän ‘edustajasta’. No alkutekstissä ei mistään edustajista puhuta vaan selvääkin selvemmin sanonaan että kyseessä oli JHVH, joka esim. söi Abrahamin kanssa. Sivistyneitten rabbien joukolle JHVH ei ollutkaan Luoja- vaan kaiken alkukusyy oli NIMETÖN ja LAUSUMATON AJN SUPH.

    Heprean enkeli nimi melek viittaa aineellisuuten sekin,sillä se tarkoittaa ‘kulkijaa’ ja tällä kulkijalla oli maahan laskeutuessan usein SIIVET JA PYÖRÄT ja sen ‘lanteilta’ tai pyrstöstä vuoti tuli… Mihin Rauli henkiolennot siipiä ja PYÖRIÄ TARVITSISIVAT?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Mainitsemiesi henkiolentojen pyörien täytyy liittyä Hesekielin kirjan tekstiin? Vastaus kysymykseesi löytyy silloin myös sieltä.

      “Mihin Rauli henkiolennot siipiä ja PYÖRIÄ TARVITSISIVAT?”

      Näkyjen maailmassa tarvitaan monia sellaisia instrumentteja, joita reaalimaailmassa ei ole edes olemassa. Taivaallisilla henkiolennoilla pyöriä ja siipiä käytetään vain silloin kun heidän olemuksestaan halutaan kuvata jotakin piirteitä meille lihaa ja verta oleville Raamatun lukijoille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Ensiksin Rauli,kyseessä ei tarvise olla ollut ‘näky’ vaan todellien tapahtuma,joka on ollut niin epätodellinen että Hesekiel l u u l i näkevänsä näyn (Kuten Pietarikin enkelinäyssään luuli), koska tapahtuman luonne ei sopinut hänen arkitodelisuutensa kokemuksiin. Toiseksi, mitään lisäarvoa eivät pyörät ja siivet tuo kaikkivaltiaaseen Jumalaan, päinvastoin supistavat Jumalan avuttomaksi tekniikan tarvitsijaksi… Pappi Hesekiel on tod. näk. kokenut ns. Gargo-kultille rinnastettavan tapahtuman:

      http://historianet.fi/yhteiskunta/uskontojen-historia/cargo-kultti-kun-jumala-laskeutui-taivaasta-rahtikoneella

      Ja olethan tietoinen Nasan avaruusinsinööri Joseph Blumrigh’n Hesekiel-tutkimuksesta:

      https://www.youtube.com/watch?v=b9RP4ugHbQ4

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Hesekielin kirjoituksista on esitetty todellakin monenlaisia näkemyksiä. Suomalainen tekniikan Maailmakin joskus noita kulkupelejä on käsitellyt.

      Kiitos tuosta NASA-linkistä. Sitä tulen katselemaan aikaa myöten. Tämän blogin otsikkoon se on hiukan jo sieltä sivuraiteelta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Toteat, että ”VT antaa usein ymmärtää että myös JHVH oli aineellinen”. Ja niinhän se tekee, jos asioita katsotaan yksinkertaistetusta kuvakulmasta ja syntyvät ristiriidat sivuuttaen.

    Jaakobin kerrotaan painineen ”erään miehen” kanssa(1Mo32. luku) Saatuaan tältä ”eräältä mieheltä” siunauksen ja nimenmuutoksen Jaakob tilitti kokemustaan: “Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.”(jae30)

    Toisaalta Jehova itse sanoo, että ”yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon”(2.Mo33:20). Tämä ristiriita ei voi ratketa muulla tavoin kuin sillä, että Jaakobin kanssa painija oli Kaikkivaltiaan edustaja, joka aineellistui jopa painikuntoon. Näin myös muissa Raamatun vastaavissa kohdissa, jossa Kaikkivaltiaan suulla puhuu joku toinen.

    Muistathan Seppo Jeesuksen, Jehovan pääedustajan repliikin: “Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ‘Anna meidän nähdä Isä’?”(Joh14:9)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Jaakobin ‘jumala’ ei ole välttämättä ollut Jahveh vaan taas joku olento ,jota Jaakob on l u u l l u t Jumalaksi.

      Ja ethän vain Rauli tuolla Filippus esimerkilläsi tue kolminaisuusoppia?

      Muistathan, että Jeesuksen ja Isän samuus on samaa mitä Jeesus rukoilee opetuspasilleen: “Että he y h t ä olisivat n i i n k u i n sinä isä olet minussa ja minä sinussa”.

      Jeesu siis opettaa että jokaisessa ihmisesä on jumalainen ydin, jota ihmiset voisivat toisissaan kunnioittaa ja joka heidät toisiin voi myös yhdistää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Raamatussa sekä Jehovaa että Jeesusta Kristusta kutsutaan kuninkaiksi. Ja kuten Korinttilaiskirje osoittaa, Jeesus lopulta Isälleen sen kaiken vallan antaa sen jälkeen kun maapallon asiat on pantu kuntoon, kuoleman hävittämistä myöten.(1.Ko15:24-26)

      Olet aivan oikeassa Seppo siinä, että Jeesuksen toteamus “Isä ja minä olemme yhtä” laajenee myös opetuslasten “yhtä olemiseen” eli yksimielisyyteen Raamatussa(Joh17:21). Tässä Jeesuksen ja Isän samanaikaisessa näkemisessä on kuitenkin mielestäni kyse siitä, että “poika on ilmetty isänsä”, kuten meilläkin joskus on tapana sanoa. Erityisesti Jeesuksen opetus oli suoranaisesti hänen taivaallisen Isänsä heijastusta: “En tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut”(Joh8:28).

      Kun Jeesus siis viimeisenä ihmisiltanaan tuon kuninkaallisen vallan seuraajilleen delegoi, kyseessä oli siis oikeastaan Jehova Jumalan toimenpide, jonka hänen Poikansa maanpäällisenä edustajanaan toi ihmisille julki.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “yhtä olemiseen” eli yksimielisyyteen Raamatussa

    Tämä on Rauli jo oma tulkintaasi tuosta samuudesta. Jeesus ja isä o l i v a t toisissaan, ei siinä siis vain raamatullisen mielipiteen samuudesta ollut kyse. Gnostilaisessa Pistis Sophiassa Jeesus valistaakin hyvin opetuslapsiaan: “Ettekö te tiedä että te olette samasta lähteesta kotoisin, ettekö tiedä,että te olette Valon jätettä.” Jeesukselle ihmisissä oli jumalaa ja jumalassa ihmistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kerrottuaan yhteisestä hankkeestaan, lampaiden kokoamisesta yhdessä Isänsä kanssa, Jeesus totesi, että ”Isä ja minä ja olemme yhtä”(Joh10:30). Jeesus tiesi, etteivät hänen seuraajansa luonnostaan olisi yksimielisiä jatkossa. Siksi hän esitti Isälleen anomuksen: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä.”(Joh 17:21)

      Paavali käyttää ilmausta ”olla yhtä”(“heis”) myös yhteistyö ja yksimielisyys mielessään. Lopputuloksena tällaisesta harmoniasta olisi jopa Jumalan työtoveruus: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita.”(1.Ko3:6-9)

      Edelleen tismalleen samaa ilmausta Raamatussa käytetään Johanneksen 11. luvussa. Jälleen puhutaan yksituumaisuudesta, nyt koko kansan keskuudessa: ”Myös siinä Jeesus oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.”(Joh11:51,52)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Et jatkanut Rauli sitaattia loppuun …niin kuin sinä isä olet minussa ja minä sinussa. Tämä oleminen on siis existentiaalista eli enemmän kuin yhtäköyttä-yhdistyksen jäsenyys vaikka tuokin vivahde asiassa on,sillä Jeesus mainitsee yhteyden liimaksi myös rakkauden . Siinä yhdyn Sinuun ettei tuo yhtäoleminen ole osoitus kolminaisuudesta sillä silloin apostolien täytyisi olla 12 yhteisiä…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Rauli Toivonen
    Rauli Toivonen

    Olen Jehovan todistaja Pyhäjärveltä. Leipäni olen ansainnut perheelleni viimeiset 35 vuotta opettamalla kemiaa ja matematiikkaa paikallisessa lukiossa. Lokakuun alusta 2017 siirryin eläkkeelle ja opetan nyt kanssaihmisilleni vain Raamattua. Harrastan liikuntaa varsin tarmokkaasti: pallopelejä, kuntosalia ja lenkkejä kuuluu viikottaiseen ohjelmaani. Olen kolmen lapsen isä ja myös kolmen lapsen isoisä. Vaimon kanssa yhteistä taivalta on tänä vuonna 42 vuotta. Voit kirjoitella minulle myös meiliä osoitteseen raulitoivonen1@gmail.com