Arkkipiispa ei voi johtaa nyrkki taskussa

Ortodoksisen kirkon arkkipiispan Leon julkinen kuva on ollut hymyilevä ja sopuisa. Se on ollut hänen asemansa perusta ja noilla ominaisuuksilla kompensoidaan paljon puutteita. Olemme kaikki puolustaneet esipaimentamme, hyväntahtoista arkkipiispa Leoa.

Arkkipiispa on ortodokseille sekä instituutio että persoona. Instituutiota puolustetaan ja varjellaan – tarvittaessa persoonan puutteiltakin.

Viikko sitten julkaistu tutkimus ”Ortodoksisen kirkon julkisuuskuva on mystinen, lempeä ja ihmisläheinen, mutta kirkon sisällä todellisuus on toinen” (Longplay 23.5.2020) avaa taustoja uutisjuttuihin ”Suomen ortodoksisen kirkon johtaja käräjöi alaistaan vastaan” (YLE 8.11.2019), ”Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo hävisi oikeusjutun Iisalmen seurakunnan entistä kirkkoherraa vastaan” (YLE 20.12.2019) ja ”Ortodoksikäräjät näyttävät päättyneen, mutta arkkipiispa ei sulje pois jatkotoimia – tähänastinen hintalappu satoja tuhansia” (Savon Sanomat 20.12.2019). Ne kertovat kansalainen Leo Makkosesta. Kansalainen Makkonen ei vastaa arkkipiispa Leon tekemisistä.

Arkkipiispa Leo on instituution edustaja. Hän kantaa vastuun siitäkin, jos kansalainen Makkonen erehtyy lakitupaan. Arkkipiispa ei saa niin tehdä. Kirkkolaissakin ortodoksipapisto velvoitetaan käyttäytymään ”asemansa edellyttämällä tavalla” (109 §).

Mitä tehdä, jos arkkipiispa ei enää tunnista asemaansa kuuluvaa pientä liikkumatilaa? Kuka huolehtii siitä, että instituution johtaja siirretään hellästi syrjään vielä silloin, kun hän toimii Johannes Krysostomoksen liturgiatekstin piispana ”kunnioitettuna, terveenä ja sinun totuutesi sanaa oikein opettavana”.

Konstantinopolin patriarkan Bartolomeoksen lähettämä piispadelegaatio kävi viime vuonna kahdesti (8.–12.4. ja 26.–27.9.) Suomessa tutkimassa Leon työkuntoa. Kirkollishallituksen kollegio tuki Konstantinopolille Leoa. Mikään ei muuttunut: Leo kommunikoi piispaveljiensä kanssa vain kuulemis- ja selvityspyynnöin.

Instituution edustajana arkkipiispa tekee vastikkeellista työtä. Työsopimuksen hän on allekirjoittanut ortodoksisen kirkollishallituksen kollegion kanssa, joka aloitti nelivuotiskauden (2020–2023) uusin jäsenin.

Kirkollishallitus joutuu pian väistämättä päättämään, kuinka pitkään arkkipiispa voi johtaa kirkkoaan nyrkki taskussa?

Kirjoittaja

Jyrki Härkönen
Jyrki Härkönen

Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit