Arkkipiispan homokanta päätti uniikin dialogin

Kirkkoamme jakava kiista uhkaa myös ekumeenisia suhteita. 44 vuotta kestäneet menestykselliset oppikeskustelut Venäjän ortodoksisen kirkon ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon välillä päättyivät vuonna 2014 homoseksuaalisuutta koskeneisiin näkemyseroihin.

Kotimaa Pro -verkkolehden artikkelissaan Venäläisneuvottelut loppuivat homoseksuaalisuuteen (9.11.2016) toimittaja Jussi Rytkönen referoi Tomi Karttusen ja Heta Hurskaisen katkeamisprosessia analysoivia artikkeleita Teologisessa Aikakauskirjassa 4/2016. Rytkönen toteaa: Vuosikymmeniä kestäneen dialogin katkeaminen oli ekumeeninen uutispommi Suomessa ja muuallakin.

Oikeutetun erilaisuuden rajoja etsimässä -artikkelin alussa Tomi Karttunen kuvaa dialogin merkittävyyttä. Keskustelut eivät ole olleet tärkeitä vain kirkkojen kahdenvälisille suhteille, vaan vaikuttivat ekumeenisiin keskusteluihin ortodoksien, roomalaiskatolisten, anglikaanien, metodistien ja helluntailaisten kanssa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Ainutlaatuiseksi dialogin teki myös se, että se oli ainoa kahdenvälinen teologinen vuoropuhelu Venäjän ortodoksisen kirkon ja luterilaisen kirkon välillä, minkä vuoksi keskustelu oli Luterilaisen maailmanliiton seurannassa.

Tätä taustaa vasten neuvottelujen katkeaminen antaa aiheen useampaankin analyysiin. Karttusen ja Hurskaisen artikkelit valottavat neuvottelujen katkeamisprosessin vaiheita monipuolisesti, mutta varovat tekemästä ilmeisiä johtopäätöksiä tapahtumien syistä.

Venäläisten muuttunutta suhtautumista suomalaiseen neuvotteluosapuoleen selittää epäluottamus, jonka syynä oli piispainkokouksen vuonna 2011 antama ohje pastoraalisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden ”puolesta ja kanssa”. Naapurien epäluottamus oli ymmärrettävää, koska ohje oli lähtökohtaisesti kompromissi, jolla haluttiin sovitella eri tavoin ajattelevien piispojen näkökantoja ja joka oli herättänyt alusta lähtien epäluuloja ja ristiriitoja myös oman kirkkomme sisällä.

Karttusen mukaan oppikeskustelujen päättymisen syy ei kuitenkaan ollut piispainkokouksen hyväksymä parisuhderukous sinänsä, vaan se, miten ohjetta käytännössä tulkitaan kirkon virallisen seksuaali- ja avioliitto-opetuksen valossa.

Arkkipiispa Kari Mäkisen kirkon voimassa olevasta avioliitto-opetuksesta poikkeava linja vaikutti ratkaisevasti ekumeenisiin keskusteluihin. Tämä tuli ilmi esimerkiksi siinä, että hän ei tahtonut antaa yhteistä lausuntoa, vaikka se olisi ollut sopusoinnussa kirkkomme nykykäsityksen kanssa.

Heta Hurskaisen artikkelin Mistä keskustellaan ja millä tavalla? mukaan neuvotteluihin osallistunut piispa Seppo Häkkinen edusti toista linjaa. Neuvotteluteknisiin syihin vedoten arkkipiispa kuitenkin esti piispa Häkkisen valmistelelutyön, joka tähtäsi oppineuvottelujen jatkumiseen.

Arkkipiispa Mäkisen rooli dialogin katkeamisessa on kiistaton. Jatkopohdintaan jää, perustuiko hänen toimintansa taitamattomuuteen, vai oliko kyseessä tarkoituksellinen hanke suhteiden katkaisemiseksi. Myönteinen vastaus kumpaan tahansa kysymykseen pakottaa kysymään: onko arkkipiispa tehtäviensä tasalla?

 

https://www.kotimaapro.fi/artikkeli/venalaisneuvottelut-loppuivat-homoseksuaalisuuteen/

Teologinen Aikakauskirja 4/2016

Tomi Karttunen: Oikeutetun erilaisuuden rajoja etsimässä̈: Suomen evankelis-luterilaisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppineuvottelujen keskeytymisen arviointia

Heta Hurskainen: Mistä keskustellaan ja millä tavalla? Suomen evankelis-luterilaisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppineuvottelujen päättyminen ekumeenisen metodin näkökulmasta

 

 

  1. Venäjän ortodoksikirkko edellytti joidenkin määrättyjen ekumeenisten keskustelujen jatkamisen ehdoksi sitä, että suomalaisen osapuolen täytyy sitoutua sellaiseen kantaan, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien suhteet ovat syntiä.

    En ymmärrä miten piispamme (sen enempää Seppo Häkkinen kuin Kari Mäkinenkään) olisivat voineet sitoutua ”samaa sukupuolta olevien parisuhteet ovat syntiä”-linjaukseen, jos piispamme samalla kuitenkin haluavat suhtautua kunnioittavasti samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin?

    Piispainkokouksen selvityksessä ”Parisuhdelain seuraukset kirkossa” (2010) piispat lausuvat yksimielisesti muun muassa seuraavasti: ”

    ”Osa homoseksuaaleista pitää omantuntonsa pohjalta oikeana elää sitoutumiseen perustu-
    vassa ja yhteiskunnan vahvistamassa parisuhteessa. Osa pitää oikeana elää pidät-
    tyvyydessä. Jotkut tahtovat pyrkiä vapaaehtoisen terapian ja sitoutuneen vertais-
    tuen avulla sisäiseen muutosprosessiin. Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan” (s.129-130)

    Suomen ev.lut.kirkon Piispainkokous viittaa edellä mainittuun lausuntoonsa myös viimeisimmässä tätä asiaa koskevassa selonteossaan 31.8.2016. Tässä selonteossa lausutaan myös esimerkiksi seuraavasti:

    ”Muussa seurakunnan toiminnassa periaatteena on, että samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin…Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa sen mukaan, mikä on paikallinen tapa…Samaa sukupuolta olevat parit ovat tervetulleita kaikkeen kirkon toimintaan ja heitä tulee kohdella perheenä, vaikka heidän avioliittonsa onkin solmittu muussa kuin kirkon järjestyksessä” (s.10).

    Huomattakoon, että piispat (myös Seppo Häkkinen) ovat yksimielisesti allekirjoittaneet edellä mainitut lausunnot.

    • Arkkipiispa on jo nnistunut torpedoimaan ekumeeniset suhteet Venäjän ortodoksikirkon kanssa. Samalla hän on tuhonnut vuosikymmenien työn. Tämä kanta ei estä
      hänta jatkamasta islamin nuoleskelua ainakin Uskot-foorumissa.

    • Sari R-L, Ekumeniassa on ideana etsiä sitä mikä yhdistää ja jättää erimielisyydet ulkokehille. Avioliitosta kirkkojen käsitykset ovat kyllä toistaiseksi yhteneväiset, mutta ilmeisesti juuri tästä arkkipiispa ei pitänyt, koska ei hyväksynyt venäläisten luonnosta yhteiseksi kannaksi: ”Me Venäjän ortodoksisen kirkon ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon edustajat julistamme yhteisesti, että tunnustamme kristilliseksi avioliitoksi vain miehen ja naisen välisen liiton ja hylkäämme mahdottomana ’samaa sukupuolta olevien liittojen’ rinnastamisen kirkolliseen avioliittoon. Samanaikaisesti olemme valmiita keskustelemaan siitä, miten pastoraalinen huolenpito seksuaalisista vähemmistöistä tulisi hoitaa ja missä rajat tässä suhteessa kulkevat.” (Teologinen Aikakauskirja 4/2016 s. 314)

    • Juhani Räsänen,

      Miten Suomen kirkko voisi julistaa, yhdessä Venäjän ortodoksikirkon kanssa, että

      1) hylkäämme mahdottomana ’samaa sukupuolta olevien liittojen’ rinnastamisen kirkolliseen avioliittoon.

      ja samanaikaisesti olla sitä mieltä, että (Piispainkokouksen selonteko 31.8.2016 s.10):

      2) ”Muussa seurakunnan toiminnassa periaatteena on, että samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin…Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa sen mukaan, mikä on paikallinen tapa…Samaa sukupuolta olevat parit ovat tervetulleita kaikkeen kirkon toimintaan ja heitä tulee kohdella perheenä, vaikka heidän avioliittonsa onkin solmittu muussa kuin kirkon järjestyksessä”

      ???

  2. Minun ymmärtääkseni Venäjän ortodoksinen kirkko lopetti neuvottelut, ei suinkaan Suomen ev.lut. kirkon kunnioitettu arkkipiispa Kari Mäkinen.

    Menetettiinkö mitään korvaamatonta?

    En mielelläni puutu toisten kirkkojen asioihin, mutta eikö juuri Venäjän ortodoksinen kirkko ole viime vuosikymmeninä tiukentanut linjauksiaan monissa asioissa?

    Assosiaationa tulee mieleen, miten hyvin Suomen ortodoksit tulevat toimeen, vaikka yhteydet Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ovat hyvin niukat. Toki tiedän historialliset ja käytännön syyt vuoden 1923 ratkaisuun liittyä ekumeeniseen patriarkaattiin Moskovan sijaan.

    • Niin lopettikin mutta se johtui meidän arkkipiispastamme. Kyllä minusta siinä menetettiin jotain korvaamatonta. Venäjän ortodoksinen kirkko on meidän naapurimaamme kirkko jonka kanssa on suurella vaivalla koetettu rakentaa yhteyttä.

      Yritin edellisessä kohdassa sanoa että jos ja kun arkkipiispa ei halua ekumeniaa toisen kristillisen kirkon kanssa niin miten on mahdollista että hän nuoleskelee islamia. Sen verran olen hänen toimintaansa seurannut että kyseessä on nimenomaan alistuminen, ei tasa-arvoinen vuoropuhelu.

    • Marja-Sisko A., ks. edellinen vastaukseni Sari R-L:lle. Eiköhän neuvottelujen lopettaminen ollut molemminpuolista. Venäläiset eivät luottaneet arkkipiispaamme, jonka tiesivät vastustavan kirkkomme linjaa ja joka ei hyväksynyt julkilausumaa, joka oli hyvin lähellä piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja kirkolliskokouksen linjauksia. Arkkipiispa ei puolestaan halunnut sitoa käsiään, koska ei oikeasti hyväksy voimassa olevaa kristillistä avioliitokäsitystä ja kirkkomme kantaa.

    • ”… kun arkkipiispa ei halua ekumeniaa toisen kristillisen kirkon kanssa niin miten on mahdollista että hän nuoleskelee islamia. Sen verran olen hänen toimintaansa seurannut että kyseessä on nimenomaan alistuminen, ei tasa-arvoinen vuoropuhelu.”

      Piti oikein tarkistaa, mitä ekumenia tarkoittaa, kun tuntui niin kummalliselta tuo kommentti. Ja kyllä, ekumenialla ei ainakaan Wikipediasta lukemani perusteella ole mitään tekemistä islamin (tai islamin vääränä pitämisen) kanssa.

      Tuossa ns. dialogissa venäläinen osapuoli vaati, että homoseksuaaliset liitot on tuomittava syntinä. Eikö sen hyväksyminen olisi nimenomaan alistumista saneluun ja määräilyyn?

    • ”Venäläiset eivät luottaneet arkkipiispaamme, jonka tiesivät vastustavan kirkkomme linjaa …”

      Onko tuo ajatus-/kirjoitusvirhe? Ei kai sentään ole mahdollista, että kirkon ylin johtohenkilö (tai ainakin jonkinlainen keulakuva) vastustaisi kirkon linjaa?

    • Juhani: ”Kyllä minusta siinä menetettiin jotain korvaamatonta.”

      Höh! Ai, niin kuin vennäänmaan Jumalan, Isä Putinin kristilliset opetukset, vai?

  3. Minusta on päinvastoin vastuuntuntoista, että Suomen ev.lut.kirkko ei osallistu ja mene mukaan sellaiseen jyrkkään homokielteisyyteen, mitä esimerkiksi Venäjän ortodoksikirkko edustaa. On todella ikävää jos Venäjän ortodoksikirkko edellyttää oppikeskustelujen jatkamisen ehtona jyrkkää kielteisyyttä homoseksuaalisia lähimmäisiä kohtaan.

    KotimaaPron artikkelissa ”Idän ja lännen avioliittonäkemykset vertailussa” (Jussi Rytkönen 8.3.2016) kerrotaan Venäjän ortodoksien näkemyksistä koskien homoseksuaalisuutta ja samaa sukupuolta olevien suhteita. Seuraava kohta on kyseisestä artikkelista. Siinä rovasti Vadim Leonov esittelee Venäjän ortodoksien avioliittoteologiaa:

    ”Leonov käsitteli laajasti ja kriittisesti homoseksuaalisuutta ja sen Vanhassa testamentissa saamaa tuomiota. Se kuuluu hänen mukaansa Vanhan testamentin teksteissä samaan vääristymien joukkoon aviorikoksien, eläimiin sekaantumisen ja transvestismin kanssa. Homoseksualismin versoilla, kuten muillakin synnillisillä himoilla, on Leonovin mukaan juurensa muinaisessa syntiinlankeemuksessa, mutta se ei kelpaa oikeuttamaan niiden harjoittamista eikä sillä varsinkaan voi perustella niiden luonnollisuutta. Jos Vanhan testamentin aikana muiden keinojen puuttuessa Jumala määräsi radikaalit menetelmät homoseksualismin synnin kitkemiseksi, etteivät muut olisi saaneet tuota tartuntaa, niin Uuden testamentin kirkko on Leonovin mukaan saanut mahdollisuudet parantaa minkä hyvänsä himon, myös homoseksualismin”

    https://www.kotimaapro.fi/artikkeli/idan-ja-lannen-avioliittonakemykset-vertailussa/?katselukoodi=547775ba8247ced842fa13a1a9f5bf8da2e007dcd446680f8d3f445385037d8a

    • Arkkipiispan vastuuntunnottomuus ja epäloogisuus vain korostuu sitaattisi jälkeen. Sekä maltittomilla että maltillisilla muslimeilla on vähintään yhtä jyrkkä kanta homoseksuaalisuuteen. Arkkipiispa ei näe mitään syytä katkaista yhteydenpitoa muslimien kanssa. Sinäkö et näe tässä mitään outoa?

    • Miksi arkkipiispan tai Suomen kirkon pitäisi katkaista yhteydenpitoa toisia uskontoja edustavien kanssa, olivatpa he muslimeja, juutalaisia, hinduja jne. jne.?

      Ei arkkipiispa/Suomen kirkko ole katkaissut yhteydenpitoa Venäjän ortodoksienkaan kanssa. ”Dialogin virallisuuden aste on vain alentunut”, kuten Tomi Karttunen KotimaaPro:n jutussa toteaa. Ja tähän oli syynä se, että suomalainen neuvotteluosapuoli ei halunnut julkaista yhteistä antropologista asiakirjaa Venäjän ortodoksikirkon kanssa, jossa samaa sukupuolta olevien suhteet olisi todettu synniksi.

    • ”Sekä maltittomilla että maltillisilla muslimeilla on vähintään yhtä jyrkkä kanta homoseksuaalisuuteen.”

      Kertoisitko, miksi muslimien suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on mielestäsi olennaista ekumeenisen dialogin kannalta?

  4. ’Arkkipiispa Mäkisen rooli dialogin katkeamisessa on kiistaton. Jatkopohdintaan jää, perustuiko hänen toimintansa taitamattomuuteen, vai oliko kyseessä tarkoituksellinen hanke suhteiden katkaisemiseksi.’

    Arkkipiispa Kari Mäkisellä oli roolinsa neuvottelujen katkeamisessa. Mutta sen roolin luonne on kaikkea muuta kuin kiistaton. Väitteet taitamattomuudesta ja tarkoituksellisuudesta ovat kirkkopoliittista peliä, tarkemmin sanottuna mustamaalaamista.

    Raaka totuus on, että Venäjän ortodoksinen kirkko vaati Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta sitoumusta, jota Suomen kirkko ei ollut valmis antamaan. Kun tätä sitoumusta ei annettu, naapuri lopetti keskustelut. Suomen kirkko ei halunnut lopettaa neuvotteluja, mutta suomen kirkko ei halunnut myöskään sitoutua sellaiseen kantaan, joka ei vastaa suomalaisten enemmistön käsitystä oikeasta ja väärästä.

    Suomen kirkko oli valmis jatkamaan keskusteluja Venäjän Ortodoksisen kirkon kanssa mielipide-eroista huolimatta. Mutta se ei ollut valmis taipumaan ulkoisen painostuksen edessä. Syylliset keskustelujen päättymiseen löytyvät Ilomantsi-Virolahti-linjan kaakkoispuolelta.

    • Voi olla että se on tuolla tekstissä mutta en vain löydä sitä. Eli mikä on se sitoumus mitä vaadittiin?

    • ”Voi olla että se on tuolla tekstissä mutta en vain löydä sitä. Eli mikä on se sitoumus mitä vaadittiin?”

      Liittynee asiaan, jonka blogin kirjoittaja mainitsee ensimmäisessä kappaleessa: ” päättyivät …. homoseksuaalisuutta koskeneisiin näkemyseroihin.”

    • Tapahtumien kulun hahmottaminen TAik artikkeleista ei ole ihan helppoa sellaiselle, joka ei ole seurannut ekumeenisia keskustelua läheltä. mutta kaikkien ehdotusten ja vastaehdotusten keskeltä löytyy asian ydin suunnilleen selkokielisenä. Tämä on se asetelma, josta ei löydetty ulos.

      ’Suomalaisille ongelmana ei ollut avioliiton näkeminen sekä yhteiskunnallisena että hengellisenä liittona, jonka tarkoitus on perheen suojelun lisäksi huolehtia myös perheen jäsenten hengellisestä kasvusta. Ongelmana oli homoseksuaalisuuden pitäminen syntinä ja sairautena.’ (Heta Hurskainen TAik 121, 4/2016 s.330).

  5. Sari R-L,En ymmärrä mitä keskustelemista muslimien kanssa on. Muslimit pitävät kristittyjä (ja juutalaisia) sikoina ja koirina. Ajattelitko etä arkkipiispan nö
    yristely ja matelu jotenkin muuttaa tätä oppia?

    Kun arkkipiispa vaatii että Venäjän ortodoksien on muutettava aviolittokantaansa niin miksei hän vaadi samaa muslimeilta?. Jotenkin koomista on että näiden kaikkien kolmen yhteisön mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen. Asiasta tulee ongelma sen takia että meidän arkkipiispa katsoo että kirkon kanta ei sido häntä.

    • ”Muslimit pitävät kristittyjä (ja juutalaisia) sikoina ja koirina.” Kenties jotkut pitävätkin. Toiset taas ottavat todesta Koraanin sanat: ”Niitä uskovista sekä juutalaisista, kristityistä ja saabilaisista, jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään ja tekevät hyviä töitä, odottaa palkka heidän Herransa luona. Ei heidän tarvitse pelätä, eivätkä he joudu suremaan.” Oli miten tahansa, meidän kristittyjen tulee kohdata vierasuskoiset arvokkaina ihmisinä, joihin kannattaa tutustua, joita kannattaa kuunnella ja joille saa avoimesti puhua omasta uskosta.

    • Ei arkkipiispa vaatinut, että Venäjän ortodoksien pitää muuttaa avioliittokantaansa. Hän ei suostunut siihen, että Suomen kirkon pitäisi tehdä Venäjän ortodoksien vaatimia päätöksiä.

  6. M-S Aalto: ” ei suinkaan Suomen ev.lut. kirkon kunnioitettu arkkipiispa Kari Mäkinen.”

    Eipä tunnu olevan Mäkinen näitten tekstien mukaan kovin ”kunnioitettu arkkipiispa”! Ei kunnioitettu, mutta toki arvoisa, arvonsa ja asemansa tunteva kylläkin. Eikö tämä tämä Raamatun kohta koske arkkipiispaakin: ”Papin suun tulee jakaa tietoa” (tarkoittaa tietenkin lähinnä tietoa, jota hänen taivaallinen Työnantajansa on Raamatussa ilmoittanut) ”hänen huuliltaan odotetaan opetusta. Hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.” (Mal 2:7) On syytä kysyä, kenenkäs sanansaattajana Mäkinen mahtaakaan nyt toimia?

    Luin äskettäin uudelleen edesmenneen, todella kunniotetun arkkipiispa Gustaf Johanssonin elämäkertakuvauksen (Yrjö J. E. Alanen, WSOY 1947).

    Johansson kauhisteli, kuinka ei saisi koskaan katsoa henkilöön ketään, joka, olipa kuka tahansa, esittää jonkin yleisestä ajattelusta poikkeavan väitteen. Aina pitäisi tarkkaan kuunnella, onko ao:n esityksessä totuutta. Jos on, olipa sitten jumalaton tsaari, korkeasti oppinut teologi, piispa tai ryysyläinen kadulta, totuuden edessä on aina kumarruttava, niinkuin Majesteetin edessä, maahan saakka. Sanoman, viestin tuojan takana aina on mahdollisa olla Jumala itse!

    Johanssonista on netti täynnä väärää tietoa. Onneksi hän oli henkilö, joka aina kirjoitti ja tallensi puheensa, kommenttinsa ja lehtikirjoituksensa etukäteen ja piti tarkkaa päiväkirjaa. Hänen tarkoista mielipiteistään on historiaan tallennettuna kirjalliset todisteet.

    Mitä nykyiseen ns. ”tasa-arvoiseen avioliittokeskusteluun tulee, mielestäni siihen olisi ainoastaan yksi ratkaisu:

    Molemmat osapuolet lähentyvät toisiaan ja tekevät myönnytyksiä. Tulisi myöntää, että kaikki me ihmiset olemme vammaisia ja traumaattisia, meillä kaikilla ihmisillä viiraa joissakin kohden. Meistä ei ole toistemme tuomareiksi. Emmekä varsinkaan kykene toisiamme muuttamaan. Ainoastaan omia asenteitamme ja käytöstämme voimme muuttaa, jos niitäkään. Sopivissa elämän tilanteissa joudumme huomaamaan, että olemme alttiita tekemään samoja tekoja!

    Olisikohan liikaa odottaa, että ne, jotka vaativat sukupuolisuuden poistamista avioliittokäsitteestä, luopusivat syyttämästä Luojaa, että jotkut heistä on (Jumalan toimesta) luotu tällaisiksi ja myöntäisivät reilusti, että olemme tällaisia syntivammaisuutemme perusteella. Tältä osin meillä viiraa, mikä välttämättä ei ole omaa syytämme. Meillä on kuitenkin oikeus odottaa, että meille annetaan täysi kunnioitus ja arvo ihmisinä.

    Mitä toiseen osapuoleen tulee, tuohon suureen enemmistöön ihmisiä, jotka haluavat säilyttää avioliiton perinteisenä miehen ja naisen liittona, tulisi pyytää nöyrästi anteeksi suvaisemattomuuttaan ja rakkaudettomuutaan tuomitessaan nämä poikkeavat vammaiset asosiaaleina yhtesöissään.

    Onko niin yleisesti ottaen, että kistikunnassa on tykkänään käsitetty väärin Jeesuksen opetus uuden rakkauden käskyn antamisesta (Joh 13:34). Ei Jeesus antanut ensimmäisenä rakkauden käskyä. Senhän oli Jumala käskyissään antanut: ”Rakasta Herraa, sinun Humalaasi…” ja ”…rakasta lähimmäistäsi .niinkuin itseäsi”. Jeesus antoi uuden mallin, miten tulee rakastaa: Rakasta, NIINKUIN minä olen teitä rakastanut!!

    Miten Jeesus osoitti rakkauttaan. Vaikka Hän totesi, että yksi teistä kahdestatoista kavaltaa minut, Hän ei osoittanut Juudasta, tuo se on, vaan antoi ymmärtää, että kaikki kaksitoista olivat täysin potentiaalisia kavaltajia. Siksi he kyselivät, olenko se kenties minä! Kaikki 12 olivat samassa vaarassa!

    Tässä olisi malli uudessa liitossa vaeltaville. Meidän tulisi kunnioittaa jokaista ihmistä tässä suhteessa, kaikista jumalattomintakin murhamiestä, että Jeesus on kuolemallaan maksanut täyden hinnan hänestäkin, ja niin kauan kuin peukalo liikkuu, hänellä on täysi mahdollisuus, vain uskomalla Jeesukseen saada jumalattomuutensa anteeksi, ottaa vastaan uusi vanhurskauettu elämä lahjaksi ja perinnöksi. Kuolemantuomiohan on meillä syntiemme palkkana, meillä mielestämme paremmillakin ihmisillä, jo valmiiksi hankittuna niskassamme! Lopullisen, ennen aikaisen tuomion halullamme ja itserakkaudellamme olemme sen sijaan varmistelemassa toisen kuolemantuomiota! Kannattaa siis ajatella syvemmin annettua kieltoa: Älkää tuomitko!

  7. ’ …syyttämästä Luojaa, että jotkut heistä on (Jumalan toimesta) luotu tällaisiksi ja myöntäisivät reilusti, että olemme tällaisia syntivammaisuutemme perusteella…

    … tulisi pyytää nöyrästi anteeksi suvaisemattomuuttaan ja rakkaudettomuutaan tuomitessaan nämä poikkeavat vammaiset asosiaaleina yhtesöissään.’

    Jos seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt leimataan synnin seurauksiksi ja vammaisuudeksi, on aivan turha puhua yhtään mitään täydestä kunnioituksesta ja arvosta ihmisinä. Toiseksi ne, jotka haluavat säilyttää avioliiton perinteisenä miehen ja naisen liittona, eivät ole suuri enemmistö suomalaisista.

  8. Heikki Leppä: ”Toiseksi ne, jotka haluavat säilyttää avioliiton perinteisenä miehen ja naisen liittona, eivät ole suuri enemmistö suomalaisista.”

    Onko Jumalan sana mahdollisesti ihmisten halusta kiinni? Ihmisethän huusivat: ”Hoosianna*, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa”…. ja myöhemmin ristiinnaulitsivat Hänet, jotka äsken Daavidin Poikaa siunasivat. Sillä ei ole merkitystä, tekivätkö näin syntiinlangenneen sukukunnan enemmistön vähemmistö tai vähemmistön enemmistö.

    • Kosti: ”Onko Jumalan sana mahdollisesti ihmisten halusta kiinni?”

      Ihmisethän siitä Jumalan sanasta ja oikeasta opistakin ovat joskus muinoin, vuonna 325 Nikean kirkolliskokouksessa äänestämällä päättäneet. Ei siellä minkään sorttinen Jumala ole pöydän päässä diktaattorina päätöksiä ollut tekemässä. Ja ihan ihmisten kirjoittama tarinakokoelmahan se raamattukin vain on.

    • Nikeassa tuskin äänestettiin ihmisten halun mukaan. Kirkolliskokouksessa vuosia kristillistä sanomaa syvällisesti tutkineet kirkonmiehet päättivät opista ja tunnustuksesta, sen tiivistelmästä. Pyhän Hengen johdatuksesta ei kai kannata mainita sellaiselle, joka ei sihen usko. Minä kuitenkin uskon Jumalan johtavan kirkkoaan siinä vaikuttavan Henkensä välityksellä.

    • Puheenvuorossa, jota kommentoitiin esitettiin perusteeton väitä. Huomautin siitä, että väite on väärä. Suomalaisten suuri enemmistö ei ole 1.3. voimaan astuvaa avioliittolakia vastaan. Väitteellä on oma propaganda-arvonsa ja siksi sen kumoaminen on perusteltua. Kyse on siis yhdellä tasolla relevantista asiasta.

    • Martti: ”Kirkolliskokouksessa vuosia kristillistä sanomaa syvällisesti tutkineet kirkonmiehet päättivät opista ja tunnustuksesta, sen tiivistelmästä.”

      Miksi lähes 2000 vuotta sitten eläneet kirkonmiehet olisivat olleet tutkijoina viisaampia ja tulkinneet oikeammin tuolloin saatavilla olevia kristillistä uskoa koskevia kirjoituksia kuin tämän päivän eksegeetit ja heidän usein hyvinkin ristiriitaiset tulkintansa? Ja taisipa se Lutherkin muuttaa (tulkita uudelleen oman makunsa mukaisiksi) monia alkuperäisiä kristinuskon käsityksiä. Vai kuinka?

      Ihminen kai se Lutherkin oli?

    • ”Minä kuitenkin uskon Jumalan johtavan kirkkoaan siinä vaikuttavan Henkensä välityksellä.”

      Kun katsoo kirkon usein verihuuruista historiaa 2000 vuoden ajalta on todella vaikea kuvitella sen toteutuneen Pyhän Hengen ohjauksessa.

    • En minä kuvittelemisesta mitään kirjoittanutkaan.

      Et, kirjoitit uskovasi Pyhän Hengen johtaneen kirkolliskokouksien päätöksiinsä. Tämä usko on minun diskurssissani kuvitelua,joka perustu siihen,etä olenlukenut kirkoliskokousten taustahistoriat. Ja emn todellakanosaa kuvitella,että esim. joidenkin toisinajatelevien piispojen yllättävät kuolemat olivat Pyhän Hengen aikansannoksia.
      ”Pyrkimyksissään kukistaa Rooma oli Theodora nimittänyt Konstantinopolin patriarkaksi lakeijansa
      Anthimuksen, mitättömän miehen, ja saanut aikaansen, että Rooman oikeudenmukainen ja lahjomaton paavi Agapetus matkusti itse Konstantinopoliin tavatakseen, kuten itse kertoi .kristityn keisari Justinianuksen., mutta joka olikin nähnyt .Diocletianuksen
      .. Agapetus siis vertasi Justinianusta kristittyjen suurimpaan vainoojaan.”
      Agapetuksen ei olisi kuitenkaan kannattanut jättää Roomaa, sillä matka koitui hänen kohtalokseen, hän kuoli .sattumalta. samana vuonna 536 jKr. eikä liene vaikea arvata kuka kuoleman järjesti.
      Saman kohtalon koki hänen seuraajansa piispa Silverius, joka oli saanut käskyn saapua Konstantinopoliin asettamaan Anthimus takaisin virkaan, johon Justinanus oli vaihtanut erään Menneaksen. Silverius kieltäytyi ja lausui samalla oman kuolemantuomionsa.
      Häntä syytettiin muka yhteistyöstä barbaarien kanssa, hänet karkotettiin maanpakoon, missä
      hän pian kuoli.

      Perustu Procopiuksen salaiseen kirkkohistoriaan.

Kirjoittaja