Armo avaa autuuden

Kerran lähetysmatkallamme tapasimme valtavan puun kaatuneen tien yli. Paikalliset ihmiset olivat sitä raivaamassa. Me emme voineet mitenkään vaikuttaa tien aukaisuun. Kylän asukkaat tekivät sen. Meidän kulkumme pääsi jatkumaan heidän työnsä takia.
Samoin on meidän taivastiellämme. Itse emme pysty tietä avaamaan. Vain Kristus on voinut sen tehdä. Hän on Golgatan sovintotyöllään raivannut meille avoimen tien, joka vie aina taivaaseen asti.

Sunnuntai 26.01.2020
3. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus herättää uskon
1. lukukappale: Jes. 30:18–21 tai 2. Kun. 5:1–15

Käsittelen tässä sunnuntain Jesajan kirjan lukukappaletta.

Tekstissä on kolmekin sanaa, jotka puhuvat uskomme keskeisestä sanomasta, että Jeesus on pelastanut meidät armosta ja että juuri Kristuksen armon tähden olemme tulleet vanhurskautetuiksi eli Jumalalle kelpaaviksi: Armollinen, armahtaa ja Jumalan antama oikeus. Tämän Jumalan laupeuden tähden olemme autuaita.

Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Lukukappaleessa Jumala puhuttelee koko Israelin kansaa ja lupaa sille armonsa.

Aksel Valen-Sendstad sanoo:

Israelin valinta ja Jumalan armoliitto sen kanssa ilmoittavat ilmoittavat historiassa, konkreettisessa aikaan, paikkaan ja henkilöihin sidotussa tapahtumassa, että Jumala on armollinen ja laupias, ja sen, mitä tämä tarkoittaa. Julistuksen profeetallinen sanoma kokonaisuudessaan ja Israelin elämän ja historian tapahtumien profeetallinen tulkinta viittaavat tähän Jumalan armoon ja laupeuteen Jumala-uskon ja Jumala-suhteen perustana. Jumalan armolupaus ja hänen laupeutensa eivät koskaan sorru. Sen hän on ilmoittanut teoissaan.

Kirkkomme vuoden 1948 Katekismus sanoo:

73. VANHURSKAUTTAMINEN

Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme, Jumala ei lue meille syntejämme, vaan antaa ne meille Kristuksen tähden anteeksi. Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Näin Jumala vanhurskauttaa meidät.

Antti J. Pietilä sanoo:

Protestanttisuuden pääkappale. Sola gratia.
Vanhurskauttaminen uskosta ilman lain töitä oli jo Lutherin mielestä articulus stantis et cadentis ecclesiae, opinkappale, jonka mukana kirkko sekä seisoo että kaatuu, eikä mikään voi olla protestanttisuudelle vaarallisempaa kuin sellaiset sen omaan piiriin tunkeutuvat ajatustavat, joiden mukaan ihminen voi jotakin pelastuksensa asiassa.

Franz Pieper torjuu ensiksi ihmisen omat mahdollisuudet vanhurskauttamisen saamiseksi, mutta jatkaa sen jälkeen Jumalan hyvyyteen perustuvan Jumalalle kelvollisuuden eli vanhurskauttamisen saamisesta:

Ihmiset voivat kuitenkin pelastua armon tietä ja niin heidän pitääkin pelastua. Tämä armon tie on ilmoitettu evankeliumissa Kristuksesta, jota sen tähden sanotaan Jumalan armon evankeliumiksi. Evankeliumi nimittäin sisältää sen ihmeellisen asian, että Jumala katsoo ihmiset vanhurskaiksi ja pelastaa heidät uskon kautta ilman lakia, siis ilman heidän tekemiään tekoja, armosta, Kristuksen tähden (lahjaksi, δωρεὰν).
Tämä armon tie on kristinuskolle luonteenomainen piirre.

Olavi Tarvainen sanoo:

Paavalin vanhurskauttamisopin kirkkaimpana ilmaisuna voidaan pitää Rm 4:5 "joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi". Jumala pelastaa jopa "aktiivisen jumalattoman", joka on häntä vastaan kääntynyt, kapinoinut, ehkä pilkannut pyhintä. Tätä uskon radikaaleihin perustuksiin luottavaa näkemystä paradoksaalisesta, järkeä vastaan sotivasta armosta ilmentää Paavo Ruotsalaisen sana "Ei se Herra armahda minua minun pyhyyteni, vaan minun pahuuteni tähden."

Tässä vielä koko lukukappale Jesajan kirjasta

Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!
Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,
sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa,
hän kuulee ja vastaa sinulle.
Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän
ja niukasti vettä,
hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet.
Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
– Tässä on tie, kulkekaa sitä.

********************************************

Aksel Valen-Sendstad. Kristillinen dogmatiikka. Suomeksi toimittanut Raimo Mäkelä. Jyväskylä 1985. ISBN 951-619-152-5 ja ISBN 951-9039-03-1

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Katekismus. Hyväksytty Suomen kuudennessatoista varsinaisessa kirkolliskokouksessa vuonna 1948

Antti J. Pietilä. Kristillinen dogmatiikka III. Helsinki 1932

Franz Pieper. Kristillinen dogmatiikka. Lyhennetty laitos J.T. Müller. Suomentaja Heikki Koskenniemi. Helsinki 1961

Olavi Tarvainen. Kristillinen usko ja elämä. Systemaattisen teologian pääpiirteet. Jyväskylä 1982. ISBN 951-621-365-0

4 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Sunnuntain tekstit sekä lyhyt esittely on nähtävissä osoitteessa

    http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20200126

    En kort presentation och texterna för Tredje söndagen efter trettondagen presenteras här

    http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20200126

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Jos otetaan Israelin kansa esimerkiksi Jumalan armosta ja laupeudesta, niin se on vähän samaa tyyppiä kun perinteellinen isäkasvatus . Siinä isä saattoi löylyyttää poikaansa ja väittää ,että tämä sattuu häneen enemmän kun poikaan. Pojan on vielä ymmärrettävä se , että tämä on vain hänen omaksi parhaakseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Markku

      Kiitos puheenvuorosta

      Ajatuksesi ei ole kovin uusi. Jo Viidennessä Mooseksen kirjassa se esiintyy:

      5.Mooseksen kirja:

      8:5 Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa.

      Se mikä meiltä nykyajan kovin individualistisen ihmiskäsityksen omaavilta usein unohtuu, on, että koko Raamatun maailma niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissakin on hyvin kollektiivinen. Ihmiset ovat osa suurempaa kokonaisuutta, perhettä, sukua, heimoa, kansaa. Yksittäisen ihmisen merkitys tulee esille vain tämän yhteisön jäsenenä. Näin myös usko Jumalaan on osallistuutta tähän yhteiseen jumalanpalvelukseen. Tältä näkökulmalta katsoen myös Jumalan armo tulee yksityiselle sen vuoksi, että hän on armon saaneen yhteisön jäsen.

      Sanoma armahdetusta Israelista siis merkitsee sellaista sanomaa, että mekin saamme elää Jumalan täydellisen armon varassa, koska Kristuksen pelastustyön takia mekin olemme tämän armahdetun yhteisön jäseniä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Jumalan armo on ikuinen

    Tästä kirjoittaa mm Eeli J. Hakala seuraavaa:

    Erityisesti ilo ja riemu ilmenee Herran nimelle pyhitetyissä temppeleissä. Jumalanpalveluksissamme kirkoissamme tulee kiitoksen ja riemuhuudon kohota Herralle. Herran seurakunta temppelissään ottaa kiittäen ja ylistäen vastaan kunnian kuninkaan, sillä hän on hyvä, ja hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

    *************

    Eeli J. Hakala. Iankaikkinen tie. Helsingissä 1935

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira.