Armo

Kun on eläkkeellä, niin aikaa riittää kaikenlaiseen. Olen myös miettinyt sanaa: Armo! Olen tullut vähän siihen tulokseen, että meidän ihmisten annostelukone armon jakamisessa on niin kitsas, että Jumalan kädessä sellainen ei pelastaisi varmaan yhtään ihmistä.

Mieleeni tulee pari kohtaa Raamatusta. Ensimmäinen on armoton kanssapalvelija. Me varmaan kaikki mittaamme armoa itsellemme yllin kyllin, mutta pähkäliemme riittääkö tuolle toiselle lainkaan. Ihan tulee hakematta mieleen: Maksa minulle mitä olet seurakuntayhtymälle velkaa!

Toinen kohta on se kelvoton palvelija, joka totesi, että on menettänyt otteensa evankeliumiin. Mielessään ymmärtää, että alkuperäinen pesti ei oikein toimi, mutta sitten se pienikokoinen neuvonantaja vasemmalla olkapäällä antaa neuvon. Siinähän sitten asioitiin Herran velallisten kanssa, mutta yhdessä todettiin, että jos velkaa on syntynyt, niin nyt on alaskirjauksen paikka. Mehän tiedetään, että kirjanpidossa on tili näitä juttuja varten, kun tarpeeksi monta kertaa kirjataan alas, niin lopulta ei ole mitään velkaa ja homma jatkuu.

Kun tulee tilintarkastuksen aika, minkälaisen kirjanpidon kanssa rohkenemme sinne mennä. Jos löytyy moitittavaa, niin voimmeko sanoa, että niin moni oli sitä mieltä eli samaa mieltä. Vai tunnustammeko, että vääriä merkintöjä tuli, mutta minulla on jo tilintarkastuskertomus ja siinä on Kristuksen veren merkki! Jos kerran Jumala on armollinen, niin meidän pitäisi seurata Häntä, joka antoi itsensä meidän puolestamme.

4 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Armo on ihmiselle niin iso sana… Monelle ”omahyväiselle” se ole koskaan noussut huulille saati sydämelle… (Hauska sana tuo omahyväinen) se tarkoittaa kaiketi sellaista, jolla on hyvää omasta takaa… Armoa taas kaipaa sellainen, jolla tuota hyvää ei tahdo löytyä… Syntiä vain tuppaa löytymään aina vaan. Onneksi jumala vanhurskauttaa syntisen, siis kuitenkin kelpaan Jumalalle Kristuksen kautta ilman omaa hyvää. Olisiko se Armoa? Ryhdyn heti siitä kiittämään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Oikein hyvä asia katsomisen ja tuumamisen aiheeksi.

    Saako Armon kun sen perään Jumalalta rukouksessaan huomaa kysyä, vai tulisiko ymmärtää enemmän seurakuntajäsenyyden kautta harjoitettua osallistumista. Riittääkö kasteen armolupauksiin turvautuminen, ja Jumalan Armoon tarrautuminen, kuten kirkkomme kehottaa ja opettaa.

    Toki aiemmin teologiassa on todistettu Jumalan voivan toimia virallisen rotokollan ulkopuoleltakin, mutta koskeeko asia kaikkia kirkkomme rivijäseniä.

    Näin, blogin otsikoksi Armo on hyvä.

    Armoahan on sitten useammanlaista alkaen parisuhteista, ja kyllä lupauksista halutaan pitää kiinni myös lasten ja vanhempien suhteissa. Kun tämä onnistuu ja menestyy, silloin puhutaan todellisesta Armon saamisesta vielä Inhimillisessä elämämme osassa.

    Kovasti tärkeä asia, ja toivoisin tähän blogiin osallistumista lukijoilta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Juuri näin Lauri. Armo meitä kasvattaa, vaikka usein kuvitellaan, että lakihan se ihmistä kasvattaa… ja tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan.

    ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.”

    Armo siis kasvattaa meitä, että me kärsivällisesti katsomme Kristukseen emmekä itseemme, sillä näin tehden me tunnustamme raadollisen mielemme ja ymmärrämme lopulta mitä Jumalan Armo Kristuksessa on, johon elämämme on kätkettynä. Meille sanotaan myös : Olkaa armolliset, niinkuin Jumalakin on armollinen teitä kohtaan.

    Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä “rakkaus peittää syntien paljouden”. 1.Piet.4:8

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit