Armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta

"Minun armossani on sulle kylliksi, sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa. Se on Jumalan suuri lahja. Aamen."
"Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja. Aamen."

Tämän armolaulaun sanat perustuvat Efesolaiskirjeen tekstiin (Ef.2:8-9). Armolaulaun on säveltänyt Kari Tikka vuonna 1976.

KEHOTTAISIN ALOITTAMAAN viikon kunntelemalla armolaulua vaikka netin kautta. Armolaulu löytyy netistä hakemlla googlen kautta (armolaulu Esa Ruuttunen). Ruuttusen esitys sisältyy Luther-oopperaan, joten esitys alkaa vähän oudosti, mutta laulu on mahtavaa kuultavaa Jumalan kunniaksi.

++++++++

Sitten blogitekstiin, jonka aiheena on armolaulun sisältämä sanoma "armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta". Teksti perustuu Tunnustuskirjojen (Augsburgin tunnustuksen puolustus) teksteihin.

Tunnustuskirjojen mukaan uskoa tulee seurata rakkauden kuten Paavali sanoo (Gal.5:6); "Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko." Selvennykseksi todetaan, että asioita ei pidä käsittää niin, että me tähän rakkauteen luottamalla tai tämän rakkauden vuoksi saisimme syntimme anteeksi ja sovituksen. Ei syntejä saada anteeksi muidenkaan uskoa seuraavien tekojen ansiosta. Syntien anteeksiantamus saadaan yksin uskon kautta, koska lupausta ei voida ottaa vastaan muuten kuin uskolla.

Hyvien tekojen tulee seurata uskoa, mutta jotkut ihmiset arvelevat hyvillä teoillansa lepyttävänsä Jumalan ja arvelevat pääsevänsä niin pitkälle, että heidät noiden hyvien tekoijensa vuoksi luetaan vanhurskaiksi. Kun ihmiset tarjoavat omia tekojaan Jumalalle muka hinnaksi ja sovitukseksi, niin he himmentävät Kristuksen kunnian. Kunnia, joka kuuluu yksin Kristukselle, annettaisiin meidän teoillemme. Ihmiset eivät kuitenkaan näistä omista teoistaan löydä omantunnon rauhaa, vaan päätyvät epätoivoon, kun tekojaan tarkastellessaan eivät löydä ainuttakaan kyllin puhdasta tekoa. Laki syyttää alati ja synnyttää vihaa. Tällaiset ihmiset eivät pääse milloinkaan tuntemaan Jumalaa, koska he vihan vallassa pakenevat Jumalaa, koska kokevat, ettei Jumala heitä kuule. Niille ihmisille, jotka uskovat, käy ilmi, että Jumala on läsnä, koska he ovat päässeet selville siitä, että Jumala antaa lahjaksi synnit anteeksi ja kuulee rukoukset.

"Rakkaus peittää syntien paljouden" (1Piet.4:8). Pietari liittää tämän lauseeseen, jossa hän kehottaa keskinäiseen rakkauteen. Tunnustuskirjojen mukaan ainoankaan apostolin "päähän ei olisi voinut pälkähtää", että meidän rakkautemme voittaisi synnin ja kuoleman, "että rakkaus olisi lepytys, jolla Jumala sovitettaisiin ilman Kristusta, välimiestä, tai että rakkaus olisi vanhurskautta ilman välimiestä Kristusta". "Rakkaus peittää syntejä" ei Tunnustuskirjojen mukaan tarkoita, että rakkaus Jumalan edessä ansaitsisi syntien anteeksiantamusta, vaan Pietari tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät olisi tylyjä toisia ihmisiä kohtaan. Tunnustuskirjojen mukaan apostolit eivät syyttä tähdennä tätä rakastamisen velvollisuutta. Tämä on välttämätöntä yleisen yksimielisyyden säilyttämiseksi. Yksimielisyys ei voi säilyä elleivät seurakunnan paimenet ja seurakunnat ummista silmiään ja paljon anna anteeksi toisilleen.

7 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    ” Laki syyttää alati ja synnyttää vihaa. ”

    Pitäiskö heiltä, jotka näin vihaavat lakia, ottaa pois myös lain antama suoja, julistaa heidät lainsuojattomiksi. Kuka tahansa saa tehdä heille mitä tahtoo, laki ei puuttuisi asiaan.

    Hyvillä teoilla tai Hyveillä ei lepytellä Jumalaa vaan autetaan lähimmäisiä ja parranetaan maailmaa. Jos ei kiinnosta, ei ole pakko, mutta ei pitäisi odottaa apua myöskään itselle, jää velan puolelle.

    Hyvien tekojen ei tarvitse seurata uskoa, vaan tarvetta, kun joku tarvitsee, silloin autetaan,.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Kieltämättä armosta pelastuvet ovat kirkon oppiin usk0ovat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Armoa on mahdotonta käsittää, ellei ole tullut itse armahdetuksi…

    Viini valuu aina yli astian ja Leipää jää aina yli tarpeen…. Missä synti on tullut suureksi, siellä on Armo tullut ylitsevuotavaksi….

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Niin että syntiä vaan tekemään. Armo on halpaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Armosta pelastetut

    Eikö ilmetyskirjassa sanota, että minä teen sinut pylvääksi temppeliini ja sieltä sinä et pääse koskaan pois. Varmaan kiva seisoa temppelin pylväänä ikuisuus, ei pääse eteen ei taakse, ei ylös eikä alas. Mutta eipä tee enää syntiäkään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Charlotta, miten voi pitää armoa halpana, siis sitä, että toinen on kärsinyt ja antanut henkensä, että minä saisin elää? Onko se halpaa, että Jumala on Itse tullut maailmaan ja taistellut puolestani ja lunastanut minun sieluni ja pelastanut minut iankaikkiseen elämään, antaessaan Uhriksi oman Poikansa? Itse en pysty itseäni pelastamaan, vaikka tekeisin mitä, eikä siihen pysty kukaan muukaan. Jos joku yrittää, niin tulee kyllä näkemään mistä Jumalan Armossa on kysymys.

    Hebrealaiskirje on kirjoitettu Juutalaisille joille syntiuhri oli uhrattava aina vain uudestaan. Nyt heille oli tullut kertakaikkinen sovitus Kristuksen kautta.

    “Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja; asetit kaikki hänen jalkojensa alle.” Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi. Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, kun hän sanoo: “Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä”; ja taas: “Minä panen uskallukseni häneen”; ja taas: “Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!” Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. Hebr.2:8-18

    Ilmoita asiaton kommentti