Armosta vai ansioista?

Saamme huokaista helpotuksesta, kun päästään siirtymään adventin iloisiin tunnelmiin tuomiosunnuntain synkistä näkymistä. Tosin kirkon ulkopuolella otettiin varaslähtö, kun monin paikoin joulukadut avattiin ja joulumyyntirieha aloitettiin jo tuomiosunnuntaina. Ihminen haluaa peittää Jumalan varoitushuudot kaiuttamalla kovaäänisesti omaa kulutusilosanomaansa. Eipä tarvitse noin ikävää päivää ajatella – vaikka tuskin sitä enää muistetaankaan.

Kun kuitenkin on virallisesti vielä pari päivää adventtiin, saanee pysähtyä vielä hetkeksi viime sunnuntain sanomaan. Sitä paitsi eihän se ole voimassa ainoastaan silloin vaan vuoden jokaisena päivänä – niin kuin kaikki muukin, mikä kristilliseen sanomaan sisältyy.

Tuomiosunnuntain saarnatekstissä Jeesuksen eteen kootaan kaikki kansat ja hän erottelee lampaat vuohista. Vuohet ajetaan ikuiseen tuleen, lampaat saavat periä valtakunnan. Kyse ei siis ole vähemmästä kuin koko pelastushistorian päämäärästä – ja maallisenkin historian.

Olen aina ollut hieman hämmentynyt tämän tekstin äärellä. Näyttäväthän sen mukaan pelastuksen kriteerinä olevan teot eikä puhdas armo, kuten Raamattu muualla ja erityisesti luterilainen tunnustus opettavat. On tietysti niitä, joille asia selvä kuin pläkki. Mutta voi olla muitakin kuin minä, jolle asiaa on väännettävä rautalangasta, että pääsisivät jonkinlaiseen sovintoon Jeesuksen puheen kanssa.

Ainakin uskonpuhdistuksessa syntyneet kirkot korostavat, että pelastumme yksin armosta uskomalla Jeesukseen Vapahtajanamme, syntiemme ja puutteittemme sovittajana. Jeesus itsekin opettaa, että joka häneen uskoo, sitä ei edes tuomita. Pienoisevankeliumissa hän sanoo tulleensa maailmaan siksi, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen. Näissä yhteyksissä teoista ei puhuta mitään. Myös apostolien pääviesti on, että pelastuksen ensisijainen ehto on usko Jeesukseen. "Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."

Miksi siis Jeesus tuomiopäiväpuheessaan ei puhu uskosta eikä hänen apuunsa turvautumisesta mitään, ainoastaan teoista ja tekemättä jättämisistä? Siinä kysymys, joka pysäyttää jokaisen, joka ei pysty ohittamaan vaikeita kysymyksiä pelkällä olankohautuksella.

Tuomiosunnuntain nojatuolikirkon alussa juontaja mainitsi jännitteen, joka vallitsee tekojen ja armon välillä. Mutta enempää hänkään ei siihen kajonnut. Joku kaipasikin tarkempaa selvitystä Facebookissa, mutta juontaja vastasi toteamalla, että asia on liian monimutkainen tuollaisessa tilanteessa käsiteltäväksi, eikä sitä edes pidä selittää.

Moni ei kuitenkaan voi tyytyä huitaisuun, ettei pidä selittää. Jumalan todellisuudessa onkin ihmisjärjen ylittäviä asioita, joita emme pysty selittämään. Mutta jos perustavanlaatuisissa elämän ja kuoleman kysymyksissä on epäselvyyttä tai peräti ristiriitaa, ajatteleva ihminen kaipaa selitystä, ei välttämättä tyhjentävää mutta riittävän tyydyttävää kuitenkin.

Yksi Jeesuksen puheen ongelmista on se, että se voi johtaa väärään pelastusvarmuuteen. On ihmisiä, jotka harrastavat ahkerasti monenlaista hyväntekeväisyyttä, vaikka eivät ilmaise henkilökohtaista uskoa tai peräti kieltävät sen. He tekevät sellaisia tekoja, joita Jeesus puheessaan luettelee: vaatettavat, majoittavat ja ruokkivat köyhiä, käyvät katsomassa vankeja jne. Kun tällaiset hyväntekijät kuulevat tämän Jeesuksen puheen, he voivat tyytyväisin mielin painaa päänsä tyynyyn ja nukkua makeasti yönsä miettimättä sen kummemmin, onko heillä sellaista uskoa, jota kirkko opettaa tienä pelastukseen. Syntejäänkään ei tarvitse pohtia, eihän Jeesus niistä mitään puhunut. Tekojahan heiltä löytyy, ja tämän saarnan mukaan ne takaavat pelastumisen – jos sellaista nyt ylipäätään edes on olemassa. He päätyvät omahyväiseen tyytyväisyyteen. Jotkut muut puolestaan jäävät ahdistuneena pohtimaan, kun eivät terveydentilansa, varattomuutensa tai muiden mahdollisuuksien puuttumisen vuoksi tällaiseen hyväntekeväisyyteen pysty.

Tässä meillä on melkoinen dilemma. Tai toisin ilmaisten: on teesi (armosta pelastuminen) ja antiteesi (hyvillä teoilla pelastuminen) – voisiko löytyä käytännössä tyydyttävä synteesi? - Tuon seuraavassa esiin joitain omia pohdintojani, joilla olen pyrkinyt sovintoon tämän ongelman kanssa.
---
Pelastumiseen liittyvä oleellisin kysymys on siis: pelastuuko ihminen armosta vai ansioista? Ajattelen, että vuohet ovat niitä, jotka perustavat pelastumisensa tekoihin. He luulevat tehneensä kaiken, mitä pitääkin, ja siksi ihmettelevät, mitä ovat jättäneet tekemättä. Mutta sen, joka pitäytyy tekoihin, on oltava niissä täydellinen: ”Joka rikkoo yhdessä kohdin, on rikkonut koko lain.” Siksi vuohien tuomitseminen perustuu laiminlyönteihin: joku on sittenkin tässä miljoonien puutteenalaisten maailmassa jäänyt heidän apuaan vaille. Sanoohan Jeesus: ”Mitä olette jättäneet tekemättä YHDELLE näistä vähäisimmistä.” Siis yhdenkin laiminlyöminen näyttää riittävän kadotustuomioon, jos pyrkii pelastumaan omilla teoillaan.

Lampaat puolestaan eivät yritäkään pelastua omilla teoillaan ja siksi ihmettelevät, ovatko tulleet tehneeksi jotain hyvää. Lampaiden teot eivät olekaan heidän omia tekojaan, ne ovat tekoja, joita Jeesus vaikuttaa niissä, jotka uskovat häneen. Sanoohan Jeesus seuraajilleen: ”Ilman minua te ette voi tehdä mitään.”

Jos katsotaan pelastuskysymystä yksinomaan Jeesuksen tuomiopäiväpuheen valossa, se näyttäisi antavan kriteeriksi vain hyvät teot. Mutta asiaa on katsottava Raamatun kokonaissanomasta käsin.

2. kirjeensä alussa Pietari tervehtii niitä, ”joille Jeesus Kristus on suonut uskon”. Hän toivottaa armoa ja rauhaa, jonka Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa, ja muistuttaa, että Hänen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Sitten hän lisää: ”Kun teillä on kaikki tämä, ne eivät SALLI (vanha käännös) teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä.”

Jeesus kertoi myös vertauksen viikunapuusta, josta puutarhuri ei löytänyt hedelmää. Isäntä käski hakata puun pois, mutta puutarhuri pyysi vielä armon aikaa luvaten yrittää hoitaa puuta tuotteliaammaksi. Jaakob puolestaan toteaa kirjeessään, että usko ilman tekoja on kuollut. Hedelmää siis etsitään, eikä kuollut puu voi sitä kantaa. Vain uskon kautta Jeesus-puuhun istutettu voi kantaa Jumalalle kelpaavaa hedelmää. Lampaiden hedelmä ei ole heidän itsensä tuottamaa. Se kasvaa Jeesuksen elämästä uskon kanavan kautta.

No, eihän tässä ollut mitään oleellisesti uutta. Tähänhän saarnoissa usein viitataan. Olenkin kirjoittanut ensisijaisesti selvittääkseni omia ajatuksiani Jeesuksen puheeseen liittyen. En kuvittele, että tämä ”selitys” olisi tyhjentävä tai riittäisi kaikille. Se voi yhä jättää syytä ahdistukseen, jos emme etsimälläkään löydä itsestämme kaivattua hedelmää. Jos emme kierrä vankiloissa tai sairaaloissa tai tee matkoja edes Venäjän Karjalaan vaatettamaan alastomia ja ruokkimaan nälkäisiä.

Nojatuolikirkon juontaja totesi Facebookissa myös, että teoista meidät tunnetaan Kristuksen omiksi. En ole samaa mieltä. Mielestäni Jeesuksen omia ei voi tunnistaa minkään ulkoisen merkin perustella. Hyviä tekoja tekevät myös ei-kristityt. Eikä kaikilla Jeesuksen omilla ole näkyviä hyviä tekoja. He voivat esim. laittaa kuukausittain rahaa köyhien auttamiseen, vaikka eivät itse sellaista työtä voi tehdä. Jeesus sanoo, että vasen käsikään ei saa tietää, mitä oikea tekee. Ristin ryövärillä ei ollut aikaa tehdä sen paremmin hyviä tekoja kuin uhrata rahaakaan. Moni muu voi muusta syystä olla täysin näkymätön Jeesuksen seuraaja.

Uskon seurauksena ilmenevät teot ovat lisäksi vaikeasti arvioitavissa. Milloin olen tehnyt niitä riittävästi? Jeesus käyttää puheessaan arvoituksellista sanaa ”yhdelle”. Riittääkö siis, jos olen ruokkinut ja vaatettanut vain yhtä puutteenalaista? Me uskovaiset emme yleisesti ottaen tunnu olevan kovin huolestuneita Jeesuksen tuomiopäiväpuheesta. Puhumme kyllä armosta, mutta nojaammeko silti salakavalasti omiin ansioihimme laskeskellen, mitä hyvää sentään joskus on tullut tehdyksi? Sillä tavallako saamme rauhan tämän hankalan puheen edessä? - Ja onhan puheessa kolmaskin ihmisryhmä: ne köyhät, sairaat, vangitut… Heidän pelastumisestaan ei Jeesus puhu mitään. Millä perusteella he voivat pelastua? Kysymyksiä siis jää vieläkin. Jeesuksen puhetta lienee mahdoton selittää puhki.

Vedän kuitenkin johtopäätöksen: Jumalan armo ei salli meidän jäädä toimettomiksi sohvaperunoiksi hellimään vain omaa mukavuuttamme, kun maailma ympärillämme on hätää täynnä. Mutta jos kyvyttömyytemme hyvän tekemiseen ei ole pelkkää itsekkyyttä tai verukkeita, saamme luottaa siihen, että Jumalan armo peittää vajavuutemme niin kuin se peitti ristin ryövärinkin puuttuvat hedelmät. Tuomari osaa kyllä ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät. Hänen ei tarvitse edes epäröidä tuomiota langettaessaan. ”Kaikki on alastonta ja paljastettua hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.”
----
Epilogi.
Joistakin Jeesuksen vertauksista ja Paavalin kirjeistä saa käsityksen, että aikojen lopussa ei ole kyse ainoastaan pelastumisesta vaan myös palkan maksusta, ja ne ovat eri asioita. Ens. Korinttilaiskirjeen 3. luvussa Paavali kirjoittaa, kuinka uskovat rakentavat erilaisista aineksista: kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä, oljista. Viimeisen tuomion tuli koettelee teot: ”jos jonkun tekemä rakennus palaa, hän voi kuitenkin itse pelastua, kuin tulen läpi”. Palkkaa ei tule mutta pelastua voi.

Toinen näkökohta on aarteen kokoaminen taivaaseen. Jonkun tili pullistelee kalleuksia, toisen jäänee vajaaksi. Mutta nämä ovat sitten jo toisen blogin aihe.

85 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jos havaitsee, että joku kirjoittaa jatkuvasti hyökkäävästi, eikä suostu kunnioittavaan keskusteluun, niin aina on mahdollista jättää lukematta satuttavat tekstit.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Raulille.

    Totesin edellisessä kommentissani, etten koe enää tarpeelliseksi jatkaa tätä keskustelua. Jälkeenpäin tuli kuitenkin mieleen yksi ajatus, joka tuntui tärkeältä.

    Kirjoitit: “Ehkä voisit antaa minulle vihjeen? Missähän järjestyksessä pitäisi minun sormeni tabletille asetella, jotten provosoisi hirveää älämölöä?” Vastasin tähän, etten osaa antaa mitään neuvoa. En ryhdykään aikuista ihmistä neuvomaan, mutta yhden vihjeen voisin heittää.

    Mitäpä, jos lukisit Syrjäsen blogin, jossa hän listaa Jehovan todistajien kiistanalaisia oppeja. Jos ne ovat vääriä väitteitä, olisi syytä osoittaa ne vääriksi. Jos taas ne pitävät paikkansa, ehdotan harkitsemaan, mitä johtopäätöksiä sinun kannattaisi vetää. – Oletko vapaa toimimaan näin?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Luin Syrjäsen blogin ja totesin sen sisältävän runsaasti dokumentoituja faktatietoja. Valitettavasti lähes ne kaikki ovat menneen talven lumia ja nykypäivänä jopa tietoisesti harhaan johtavia. Esimerkiksi:

      En usko, että verensiirrossa siirtyy luonteenpiirteitä.

      Jos vaimo avioliitossa joutuu raiskatuksi, voi olla hyvinkin eron paikka, vaikka ei tietenkään väistämättä. Raamattu hyväksyy avioeron varsin rajallisesti, muttei velvoita vaimoa jäämään raiskauksen tai muun väkivallan maalitauluksi saman katon alle.

      Russelilla oli pyramideihin liittyviä erikoisia ajatuksia, jotka ovat kaukana omista aivoituksistani.

      Naiset soveltuvat johtotehtäviin oikein hyvin, ja kallon tilavuus lienee korrelaatiossa ihmisen koon kanssa. Seurakunnallisissa vastuutehtävissä Uusi Testamentti näkee vain miehen. ”Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies”, sanoo Raamattu.

      Erikoista, jos Jehova asui Seulasissa vielä 1950-luvulla? Raamattu sanoo Hänen ”olevan henki” ja asuvan taivaassa, joka ei ole osa meidän aineellista universumiamme.

      Lääketieteellisissä asioissa saadaan huvittavia yksityiskohtia poimittua mistä tahansa riittävän vanhasta julkaisusta. Kävin tuossa itse juuri influenssapiikillä(ensikertaa), koska uskon hyödyn nykyisin olevan suurempi kun haitta. Sydän-keuhkonsiirto lienee vaativin elinsiirto, joka Jehovan todistajille on tehty.

      Olen tullut Jehovan todistajaksi 1980-luvulla. Missään vaiheessa en ole odottanut tiettyä vuotta tai vuosikymmentä deadlinena. Mutta kenties jo ensi vuonna tämä paha maailma korvautuu Jeesuksen hallintomallilla? Hyvää kannattaa odottaa maltillisesti.

      Monet ymmärrykset Raamatun kuvauksista ovat tarkentuneet, jopa käännähtäneet 180 astetta. Ja varmasti korjaamisen varaa on edelleen, ei meidän ymmärryksemme täydellistä ole. Jos joku kuvittelee, että Jumalan hengen ohjaus tekee hänestä tai jostakin ihmisjoukosta erehtymättömän, on jo tapahtunut ensimmäinen haksahdus. Maapallolla on kävellyt vain yksi erehtymätön, Jumalan Poika Jeesus Kristus.

      Noiden selvien virheiden (nykykäytäntöön verrattuna) lisäksi voisin todeta, että YK on edelleen Ilmestyskirjassa esiintyvä ”pedon kuva”, mutta en menetä yöuniani sen aikaansaannosten tai saamattomuuden vuoksi. YK on näkemykseni mukaan ratkaisevassa roolissa, kun uskonnoille aletaan lähitulevaisuudessa asetella rajoituksia.

      Meidän opetuksemme on hyvin yhtenäistä kautta maailman. Ehkä noissa luetteloissa kannattaisi keskittyä siihen, mitä me nykyisin opetamme yli tuhannella kielellä pitkälti yli 200 maassa ja verkkosivuillamme osoitteessa jw.org. Ja etsiä niistä opetuksista korjaamista Raamattuun verraten.Menneisyyteen tuijottaminen vie helposti tosiaankin – päin seulasia.

      Tässä kommentissani on varmasti paljon jutun juurta ohi sinun blogisi otsikon. En havittele nyt mitään jatkokeskustelua aiheesta, onhan sitä varten tuolla ihan oma bloginsa. Kiitos sinulle neuvostasi, jota olen nyt tunnollisesti noudattanut?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Ihan käsittämätöntä lukea Raulin Toivosen analyysiä. Hänellä näyttää olevan Tukholma syndrooma. Sitten tämä oli paras: ” Meidän opetuksemme on hyvin yhtenäistä kautta maailman.” Ei mitään katumusta, ei mitään oikasevaa tietoa, ei mitäään teologista johtopäätelmää, ei mitään vastuuseen joutumista. Saman tyyppistä salailua on katolisessa kirkossa ja sen pedofiilia ongelmassa. No todistihan Rauli Toivonen tälläisen jehovantodista liikkeen puolesta. Kaikki keinot sallittu Raamatusta ei niin väliä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Rauli Toivonen: “Luin Syrjäsen blogin ja totesin sen sisältävän runsaasti dokumentoituja faktatietoja. Valitettavasti lähes ne kaikki ovat menneen talven lumia ja nykypäivänä jopa tietoisesti harhaan johtavia.”

    Luitko kenties hieman hätäisesti? Tarkoitushan ei todellakaan ollut esittää että kaikki luettelemani käsitykset olisivat valideja vielä nykyään. Mielestäni on ikävää, että vaikka asiansa yrittää esittää kuinka selkeästi tahansa, sitä ei haluta lukea ajatuksen kanssa vaan ennakkoluulojen pauloissa.

    Tarkoitukseni, jos se siis pystyi todella menemään ohi, oli tarkastella historian valossa sitä väitettä, että Jehovan todistajien toimintaa ohjaisi pyhä henki, kuten he väittävät. Tällaisia väitteitä kun on helppo heitellä. Vain toteutunut historia osoittaa, pitääkö heitto paikkansa.

    Kertauksena siis vielä blogitekstin idea:

    “Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö esimerkiksi esittää, että Jehova ohjaa sen johtajia, hallintoelintä, pyhän hengen välityksellä. Kun yhteisön totuuksia tarkastellaan jälkeenpäin tai muuten objektiivisessa valossa, väitteen todenperäisyyttä päästään tarkastelemaan oikeassa valossa.

    On täysin selvää, että ihmisten käsitykset eri asioista ja ilmiöistä muuttuvat ajan mittaan. Tietoa tulee lisää, tiede etenee ja se todellisuus jossa elämme, näyttäytyy meille tutkimuksen avulla monella tavalla toisenlaiselta tänään kuin aikaisemmin. Tämä kuuluu ihmisyyteen ja inhimillisyyteen. Käsityksemme elävät ajan mukaan, aikaan liittyvän tiedon lisääntymisen ansiosta.

    Jos taas puhumme sellaisesta uskonnollisesta järjestöstä joka esittää, että sillä on Jumalan suora tuki, ja jota ohjaa pyhä henki, asetelma muuttuu radikaalisti. Silloin me emme voi piiloutua inhimillisyyden taakse, kun aika ajaa varmoina pitämiemme käsitystemme ohi. Jos käsitystemme taustalla olisi ollut pyhä henki tai muu Jumalan vaikuttava voima, historiamme osoittaisi sen.”

    Rauli Toivonen: “Jos joku kuvittelee, että Jumalan hengen ohjaus tekee hänestä tai jostakin ihmisjoukosta erehtymättömän, on jo tapahtunut ensimmäinen haksahdus.”

    Jehovan todistajien tapauksessa kyse ei ole siitä, että he väittäisivät olevansa erehtymättömiä. Kyse on siitä, että heidän uskonnolliseen järjestöönsä tulee suhtautua – epäinhimillisten rangaistusten uhalla – _kuin_ se olisi erehtymätön. Tämä siitä huolimatta, vaikka, ja kun, sen nykyisetkin opit olisi osoitettavissa varsin helposti vääriksi sellaisiksi. Jehovan todistajien historia siis vain jatkaa samalla huonoksi todennetulla tiellään.

    Rauli Toivonen: “Noiden selvien virheiden (nykykäytäntöön verrattuna) lisäksi voisin todeta, että YK on edelleen Ilmestyskirjassa esiintyvä ”pedon kuva”, mutta en menetä yöuniani sen aikaansaannosten tai saamattomuuden vuoksi.”

    Eikä sekään ilmeisesti haittaa, että uskonnollinen järjestösi oli liitossa tämän “pedon kuvan” kanssa, kunnes asia paljastui ja se joutui eroamaan.

    “Liittolaisjäsenyys päättyi vuonna 2001 vain päiviä sen jälkeen, kun jäsenyys tuli julkisuuteen, ja esiin nostettiin se, että Jehovan todistajat pitävät teologiassaan YK:ta Ilmestyskirjan petona ja ovat maininneet sen olevan ”Jumalan valtakunnan Jumalaa pilkkaava väärennös” ja että he ovat jo vuosia arvostelleet muita uskontokuntia yhteistyöstä YK:n kanssa.

    Lukuisista yhteydenotoista johtuen YK julkaisi 4.3.2004 internetsivuillaan asiaa koskevan tiedotteen, jossa mainittiin Jehovan todistajien YK-liittolaisuuteen vaaditun muun muassa, että järjestö jakaa YK:n peruskirjan ihanteet. Uskontokunta ei ole kommentoinut tapausta.”

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Jehovan_todistajat#YK-NGO-liittolaisuusj%C3%A4senyys_1992%E2%80%932001

    Rauli Toivonen: “Meidän opetuksemme on hyvin yhtenäistä kautta maailman. Ehkä noissa luetteloissa kannattaisi keskittyä siihen, mitä me nykyisin opetamme yli tuhannella kielellä pitkälti yli 200 maassa ja verkkosivuillamme osoitteessa jw.org. Ja etsiä niistä opetuksista korjaamista Raamattuun verraten.Menneisyyteen tuijottaminen vie helposti tosiaankin – päin seulasia.”

    Erinomainen idea. Toteutan Jehovan todistajien uskonnollisen yhteisön nykyisistä käsityksistä samantyyppisen listauksen ja kirjoitan siitä blogin. Olet tervetullut keskustelemaan listasta, kun se aikanaan valmistuu. Ettei tarvitse ottaa kantaa taas jossain toisessa blogissa. Se ei liene kovin tarkoituksenmukaista.

    Mutta se tästä aiheesta tässä blogissa. Anitalle pahoittelut pitkittyneestä sivujuonteesta, mutta eihän näihin vastaamattakaan voi olla, kun Raulin esityksissä on niin paljon huomautettavaa ja korjattavaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).