Arvohenkilön autosaattueessa

Pääsin arvohenkilön autosaattueeseen.

Kun autoletka eteni, vastaantuleva liikenne pysähtyi. Iso rekka pysähtyi ajoväylälle. Remonttimies pakussaan, virkamies Toyotassaan, maanviljelijä traktorissaan, taksimies Fordissaan, nuoret sällit karvanoppakaarassaan – kaikki kaarsivat tien sivuun ja pysähtyivät.

Rouva – kauppakassi tarakallaan – pysäytti polkupyöränsä. Ulkoileva eläkeläisherra jäi seisomaan ja paljasti päänsä. Koululaiset katselivat hidastellen vilkkaita liikkeitään.

Liikennevalot vilkkuivat keltaisillaan. Valottomassa risteyksessä kaarsimme vasemmalle yli vastaantulevan ajoradan. Vastaantuleva liikenne pysähtyi ilman yhtäkään poliisia. Autosaattue pysyi eheänä.

Kuka oli koonnut ja organisoinut autosaattueen? Ei kukaan. Puhelinsoitot ja tekstiviestit singahtelivat. Väki kokoontui. Omaisia, naapureita, seurakuntalaisia… Saattue järjestäytyi ja eteni rauhallisesti.

Tunsiko tuon pikkukaupungin väki ensimmäisessä, mustassa autossa kuljetettavaa? Eivät toki kaikki. Mutta tunsi tai ei, häntä kunnioitettiin.

Osa muisti hänet liki puolen vuosisadan takaa, kun oli käynyt ostamassa verhoja kangaskaupasta. Tai muisti 40 vuoden takaa hänet sekatavarakaupan lihatiskin ystävällisenä myyjänä.

Joku kadun varren ihmistä saattoi olla arvohenkilön tyttären työkavereita, tyttärenpojan sählykavereita tai lapsenlapsenlapsen kerhokavereita.

Joku saattoi muistaa vuoden takaa kauppaan tai pankkiin jo hieman hitaanlaisesti kävelevän vanhuksen – viimekuukausina matka taittui asioille tyttären saattelemana.

Nyt tämä 97 vuotta täyttäneen anoppini maallinen tomumaja siirtyi ruumisautossa terveyskeskuksesta – lapualaisittain sanottuna – talvihautaan, ruumishuoneelle odottamaan varsinaisia hautajaisia.

Kokemus on käsittämätön. Yhteisö hiljentyy ja kunnioittaa yhteisön edesmennyttä jäsentä – olipa hän ylhäinen tai alhainen, köyhä tai rikas, tunnettu tai tuntematon.

Siinä hetkessä, kun on pitkä autosaattue takana ja kadunvarsilla lukuisia ihmisiä pysähtyneinä paljaspäin, tietää, ettei ole surunsa kanssa yksin.

Joka kunnioittaa elämää, kunnioittaa kuolemaa. Joka kunnioittaa kuolemaa, ymmärtää elämää.

1 kommentti

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Kunnioitettavaa, että tällaista yhteisöllisyyttä on vielä jossain päin Suomea olemassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jorma Niemelä
    Jorma Niemelä

    Yhteiskuntatieteilijä, jolla on pitkä kansalaisjärjestö- ja korkeakoulutausta. Sosiaalityön dosentti. Erikoistunut mm. sote-kysymyksiin ja järjestöjen asemaan siinä. Koulutusta, konsultointia, konseptointia ja tutkimuspalveluja doktriini.fi-palvelujen kautta.