Arvojohtajan odotettu puheenvuoro

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ehdotti viime viikolla, että taloudellisesti hyvin toimeentulevat luopuisivat vapaaehtoisesti osasta tulojaan hyväntahdon eleenä. Hallituksen tiedotustilaisuuden yhteydessä pääministeri pyysi myös kirkolta tukea hallituksen toiminnalle. Tuen sijaan kirkon johdolta tulikin neuvoja. Arkkipiispa Kari Mäkinen arvioi eilen Ylelle antamassaan haastattelussa, että hallitusohjelmassa on paljon myönteistä, mutta näkökulman olisi voinut olla lähempänä leipäjonoissa seisovien ihmisten todellisuutta. Arkkipiispa toivoi, että hallitusohjelmassa olisi lähestytty maamme tilannetta enemmän niiden näkökulmasta, jotka ovat yhteiskunnassamme nyt kaikkein heikoimmassa asemassa.

Arkkipiispa Kari Mäkinen käytti eilen poikkeuksellisen voimakaan arvojohtajan puheenvuoron. Hän piti kohtuuttomana, että hyväosaiset voivat valita osallistumisensa talkoisiin, kun samanaikaisesti jo erittäin lujilla olevat ihmiset joutuvat pakosta kiristämään vyötä entistäkin tiukemmalle. ”Oikeudenmukainen yhteiskunta ei synny hyväntekeväisyyden kautta, vaan oikeudenmukaisten päätösten kautta”, Mäkinen totesi. Tämä oli monen mielestä sitä arvojohtajan ääntä, miten kirkon johdolta on yhteiskuntamme eriarvoistumisen lisääntyessä kaivattu jo pidemmän aikaa. Vastaavankaltaisia, myös valtaapitävien toimia tarvittaessa rohkeasti kyseenalaistavia, kannanottaja on aiemmin kuultu arkkipiispoilta Martti Simojoki, Mikko Juva ja John Vikström.

Arkkipiispa sanoma näyttää saaneen kansassamme vastakaikua ainakin, jos asiaa arvioidaan Mäkisen kannanoton sosiaalisessa mediassa herättämistä reaktioista. Yle uutisesta oli tiistaina iltapäivään mennessä ”tykännyt” yli 16 000 suomalaista. Twitterissä Ylen uutista oli jaettu yli 500 kertaa. Puhumattakaan sen siteerauksista muissa tiedotusvälineissä.

Milloin viimeksi kirkon johdon sosiaalieettinen kannanotto on herättänyt näin voimakkaita reaktioita? Täytynee todennäköisesti mennä piispojen Kohti yhteistä hyvää -julkilausumaan 1990-luvun lopulle. Tuo julkilausuma oli myös tarkoitettu hyvinvointiyhteiskunnan puolustuksesi laman jälkimainingeissa. Kari Mäkinen ei esitä eilisenkaltaisia painokkaita sosiaalieettisiä kannanottoja päivittäin. Nyt näyttää siltä, että arkkipiispa onnistui tulkitsemaan suuren kansanosan tuntoja oikein riippumatta heidän kirkkosuhteestaan ja ottamaan kantaa tavalla, joka puhutteli monia suomalaisia.

    • Reino,

      Ikävää vähättelyä. Arkkipiispa sanoi toki muutakin kuin vain että ”oikeudenmukaisuus on yhteiskuntamme perusta”.

    • Sari.

      Oikeudenmukaisuus termi on puhdasta sananhelinää, jolla on oma merkityksensä kaikille ihmisille. Tästä ” vähättelyni ”. Muuten Sari arvostan näitä sinun kommenttejasi.

  1. Taisi olla niin, että vaalikeskustelujen yhteydessä vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kaikki puolueet olivat yksimielisiä siitä, että verotusta ei ole mahdollista kiristää. Näin olen ymmärtänyt. Ja että tähän on ihan todelliset talouspoliittiset perusteet. Nyt arkkipiispa esittää, että veroja olisi korotettava, siis progressiota kiristettävä. Onko löytynyt jokin viisaus, joka muuttaa nyt arvion toiseksi vaaleja edeltävään arvioon nähden?

    • Se, että puolueet ovat jotain mieltä, ei tarkoita sitä, että ne olisivat oikeassa. Sen sijaan lukuisat talousasiantuntijat, jopa maamme rajojen ulkopuolelta, ovat tuoneet esille sen, että verojen alennus ei välttämättä ole viisasta politiikkaa talouden alasuhdanteessa.

      Viime vuoden lopulla, siis vähän ennen vaaleja, mm. OECD totesi, että Suomen taloudellista tilannetta on heikentänyt yhdeksän prosenttia(!) se, että tuloerot ovat kasvaneet. Verotus on eräs keskeinen tapa vähentää tuloeroja.

  2. Arkkipiispan puheenvuoro oli todella paikallaan. Samalla se oli kirkon taholta (jos nyt arkkipiispan katsotaan jollain tavoin edustavan ”kirkkoa”) kohtuullisen voimakas näpäytys ja moite pääministerille epäoikeudenmukaisuudesta.

    Kari Mäkisen tahti kerran vuodessa sanoa jotain painavaa saattaa nykyisessä twitter- yms. yhteiskunnassa olla hiukan harvanlainen, siksi tehokas.

    • Jos jokin on oikeasti epäoikeudenmukaista, niin velkaantumisen jatkaminen ja yli varojen eläminen. Parempi jarrutella ajoissa kuin rysäyttää kerralla seinään.

    • Voin allekirjoittaa kommenttisi täysin, mutta samalla: ei kai se nyt olisi tavoitetta lopettaa velkaantuminen ja yli varojen eläminen suuresti haitannut, jos myös varakkailta olisi huvijahtiveroa enemmän otettu?

    • Verotus ei ole ehtymätön aarrearkku. Jos veroaste nousee liian korkeaksi, se kääntyy itseään vastaan.

    • Toki asia on myös näin. Itseasiassa minua on viehättänyt Björn Wahlroosin ajatus vapaa-ajan verottamisesta. Siinä vasta kannustin työntekoon, jos sellaista halutaan.

    • … niin ja tuskinpa kukaan edes kieltää, etteikö puoluepolitiikka voisi toimia jo aivan hyvin kirkkotaajuudellakin.

  3. Tässä asiassa on oikeasti ongelma. Toisaalta oikeudenmukaisuus ehdottomasti vaatisi ylimmän yritysjohdon tolkuttoman tulotason rajuakin kohtuullistamista vaikkapa jyrkästi kohoavan veroprogression avulla. Toisaalta talouselämän saaminen tämänhetkisetä kriisistä kasvu-uralle edellyttää merkittävistä veronkorotuksista pidättymistä. Siksipä on pääministerin täytynyt vain tyytyä vetoamaan ihmisten omaantuntoon, mutta ihmisluonnon tuntien lienee todella iso yllätys, jos tähän haasteeseen ruvettaisiin tosissaan vastaamaan niissä piireissä, joille se ensisijaisesti on suunnattu. Valitettavasti edessämme saattaa siis olla luokkataistelun kiristymisen tie, joka ei sekään suinkaan hyödytä perin tarpeellista talouskasvua.

  4. Ennen vaaleja kaikkein merkittävin linjaero puolueitten välillä oli kysymys siitä pitäisikö Suomen tilanne korjata supistamalla julkista kulutusta vaiko elvyttää julkista kulutusta mikä käytännössä merkistee joko lisälainoilla ja/tai lisäverotuksella.

    Äänestäjät valitsivat ne puolueet jotka kannattivat kulujen supistamista. Sen sijaan ne puolueet jotka kannattivat julkistalouden lisäämisellä tehtävää elvytystä saivat vaaleissa tappion.

    Tässä tilanteessa arkkipiispan puheenvuoro oli jatkoa tuolle ennen vaaleja käydylle keskustelulle ja puheenvuorossaan hän otti kantaa vaaleissa hävinneen ideologian puolesta.

    Suomen tämän vuoden alkupuolen talouskasvu 0,3% on eurooppalaisessa yhteisössä ollut Kyproksen jälkeen heikoin. Muutoin taloudellisesti nousevassa maanosassamme jopa Kreikan nousuprosentti on ollut Suomea korkeampi.

    Mielestäni maamme tilanteessa meillä ei ole varaa ylensyöntiin vaan koko maassamme on pantava suu säkkiä myöten. Realiteetit on otettava todesta. Vain hullu mies syö enemmän kuin tienaa.

Kirjoittaja

Jalovaara Ville
Jalovaara Ville
Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu.