Ateismin harhat (2. osa)

Viime aikoina on havaittu, ettei ihminen kestä ilman tarkoitusta. Myös ateistit haluavat kokea elämänsä tarkoitukselliseksi. Ateismi on kuitenkin kurja maailmankatsomus, koska se ei tarjoa elämällemme samanlaista tarkoitusulottuvuutta kuin esimerkiksi kristinusko. - Jos synnymme tänne sattumalta, miksi elämällämme olisi jokin erityinen tarkoitus? - Tähän ateismi ei pysty vastaamaan tyydyttävällä tavalla.

Kristinuskon mukaan sinut ja minut on luotu tänne Jumalan rakkaudesta. Elämälläsi on syvempi tarkoitus, vaikka jopa omat vanhempasi sanoisivat sinun saaneen alkusi ”vahingossa.” - Jumalan kannalta et ole vahinko, vaan sinut on luotu/kutsuttu osaksi hänen suurta suunnitelmaansa.

Eräs klassinen jumalatodistus rakentuu juuri tarkoituksen pohtimiselle. Sitä kutsutaan teleologiseksi jumalatodistukseksi. Kristitty ajattelee niin, että kaikki yhdessä liittyy Jumalan suureen tarkoitukselliseen ja hyvään suunnitelmaan (Kts. esim. Room.8:28).

Teleologinen todistus

Maailma ei ole mielivaltaisesti toimiva. Kaikkien luonnossakaan tapahtuvien ilmiöiden tarkoitusta emme toki ymmärrä, mutta monista ilmiöstä me tunnistamme mielekkäitä lainalaisuuksia. Tällaisia asioita ovat esim. painovoima, veden kiertokulku, vuodenajat, dna:ssa siirtyvä informaatio jne. Tarkoituksenmukaisen järjestyksen voi nähdä viittauksena suureen suunnittelijaan. Biologiassa järjestys on elämän tunnusmerkkejä, joita voidaan havaita luonnossa, ekosysteemeissä ja eliöissä solutasolla; - lähes kaikkialla! Raamattu puhuu Jumalasta järjestyksen Jumalana myös seurakunnassa (Kts. esim. 1Kor.14:40). Luonnon toimivissa kokonaisuuksissa Jumala ilmoittaa itsensä. Hän on kaiken Luoja, ja perimmäinen Logos (Esim. Joh.1:1).

Raamatun kirjoittaja sanoittaa tämän osuvasti (Saarnaaja 3:11):

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä;”

Samalla Raamatun kirjoittaja kuitenkin jatkaa tunnustaen nöyrästi:

”...mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.”

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Kristinuskon piirissä tämä on ymmärretty perinteisesti niin, että Jumalan ilmoituksessa on kaksi tasoa, yleinen ja erityinen. - Jumalan yleinen ilmoitus näyttäytyy esimerkiksi luonnossa. Luonnossa kaikki liikkuu, ja vieläpä tarkoituksenmukaisten lainalaisuuksien mukaisesti. Tästä voimme tunnistaa Jumalan olemassaolon. Raamatussa sanotaan, että Jumalan olemassaolo on niin vastaansanomattomasti nähtävissä, että Jumalan isällisen läsnäolon torjujat ovat yksinkertaisesti valehtelijoita/kapinallisia:

Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,” (Room.1:20)

Jumalan olemassaoloa ei voi kiistää, mutta silti ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, tai tunne hänen varsinaista luonnettansa vielä pelkkää luonnonkirjaa lukemalla. - Siihen tarvitaan erityinen sanallinen ilmoitus, Raamattu, jonka todistus kattaa koko luomakunnan historian; luomisen, lankeemuksen, lunastuksen ja myös finaalissa olevat asiat. - Ilman Raamatun ilmoitusta me emme käsitä alkua emmekä loppua, emmekä siinä välissä seisovaa ristiäkään...

Teleologista argumenttia käytetään yleensä yleisen ilmoituksen piiriin kuuluvien asioiden tarkastelussa. Sellaisenaankin se laittaa toki ateismille jauhot suuhun. - Koska maailma jossa elämme ilmentää tarkoituksenmukaisia lainalaisuuksia, on loogisempaa olettaa elämälle tarkoituksellinen Luoja kuin sokea sattuma. - Rehellistä on kuitenkin tämän sinänsä perustellun havainnoinnin äärellä myöntää, ettei pelkkä luonnossa ilmenevien lainalaisuuksien havaitseminen kerro vielä kovin paljoa Jumalan olemuksesta. Emme tavoita Jumalan sydämen laatua, ja koko olemuksen suuruutta pelkkien järkemme päätelmien kautta. - Tähän yhteyteen sopinee vanha tarina ihmisistä, jotka yrittävät kuvailla norsua ilman näkökykyä; tunnustelemalla sitä eri puolilta:

Yhden mielestä norsu on kuin pitkä letku (kärsä). Toisen mielestä norsu muistuttaa pikemminkin suuria raparperin lehtiä (korvat). Kolmas kuvaa norsua kuin tynnyriksi (vatsa) jne. - Todellisuudessa norsun mielekäs kuvaus edellyttää kaikkien havaintojen yhdistämistä (ja yleensä myös näkemistä).

Tarkoituksellisuuden näkökulmaa korostava argumentti on toki looginen ja hyvä. Se ei ole kuitenkaan yksin esitettynä vielä kovin kattava ja vastaansanomaton. Siksi kirjaan tässä blogisarjassani useamman jumalatodistuksen yhteen (ennen kommentointimahdollisuutta). Yhdessä ne kaikki sitten muodostavat jo mielekkään jumalatodistusten kokonaisuuden (?).

Tarkoituksenmukaisuuden argumentti on siis vain yksi näkökulma monien toisiaan täydentävien jumalatodistusten joukossa, kuin yksi palapelin palanen.

Tarkoituksenmukaisuuden argumentti on myös erityislaatuinen, sillä se voi herättää hyvin voimakkaita tunteita. Sitä vastaan näet esitetään joskus vastaväitteitä erityisesti siksi, että maailmassamme tapahtuu paljon vaikeita ja tuskallisia asioita. - Kärsimys ja kaaokselta vaikuttavat asiat saavat meidät välillä kyseenalaistamaan ja kysymään: onko kaiken takana mitään tarkoitusta. - Tarkoituksettomuus ja mielivaltaisuus ovat hyvin pelottavia asioita. - Jotkut ihmiset ovat valmiita kokonaan kieltämään (rakastavan) Jumalan olemassaolon, jos/koska he eivät löydä elämässään ja maailmassa esiintyvälle kärsimykselle mielekkäitä tarkoituksia. - Paradoksaalisesti myös tämäkin kipeä asia puhuu silti lopulta Jumalan olemassaolon ja tarkoitusargumentin puolesta!

Mitä tarkoitan?

Tarkoituksen ennakko-olettamus on meissä ihmisissä niin vahvasti sisäänrakennettu, että saatamme päätyä jopa jumalankieltäjiksi, jos emme näe tarkoitusta. - Tämä puhuu sen puolesta, että tarkoituksen takaavan Jumalan täytyy olla olemassa, koska muuten me menetämme otteemme elämän mielekkyyteen!

Ateistinen johtopäätös, joka kieltää Jumalan olemassaolon kärsimyksen ongelman äärellä, ei näet palauta elämäämme tarkoitusta, vaan tekee meistä vielä onnettomampia, näköalattomampia. - Kristitty saa itkeä ja huutaa Jumalan puoleen kärsimyksensä keskellä (kuten monissa Raamatun psalmeissa), mutta lopulta hän saa lohdutuksen, jos/kun nöyrtyy siihen, että Jumala tietää niidenkin asioiden tarkoituksen, joita emme omalta ruohonjuuritasolta voi millään ymmärtää. Tämä ajatus lohduttaa ja auttaa jaksamaan. - Jumala voi kääntää pahankin hyväksi ja mielettömältä vaikuttavat asiat tarkoituksellisiksi (Kts. Room.8:28). Lohdutetuksi tulemisen edellä ei näet käy rajallinen ymmärryksemme, vaan Raamatun sanasta avautuva usko hyvään ja viisaaseen Jumalaan.

Millainen Jumala sitten on, jos hänen luomansa maailma on näin paljon ymmärrystämme ylempi?

Kolmantena jumalatodistuksena pyrin jatkamaan teemasta, jonka kohteena on niin sanottu ontologinen todistus, jossa pohdiskellaan Jumalan ominaisuuksia.