Ateismin harhat (3. osa)

Täydellisin kuviteltavissa oleva olento?

Ei, hän ei ole Pohjois-Korean suuri johtaja Kim Jong-un. - Hän ei ollut myöskään Vladimir Iljitš Lenin, vaikka nauttikin pitkään huippuarvostettua asemaa, ja vaikka Josif Stalin pitikin Leniniä jumalallisena opettajana, ja vaikka Lenin pääsikin kuolemansa jälkeen Punaisen torin laidalle rakennettuun mausoleumiin.

Täydellisimmäksi kuviteltavissa olevaksi olennoksi ei yllä yksikään vallan korkeimmille korokkeille kivunnut maallinen mahtimies. - Ateismin kannalta tämä arkirealistinen havainto on erityisen kiusallinen, sillä viimeisten vuosisatojen historiasta näemme, että juuri ateististen aatteiden ongelmana on ollut toistuvasti epärealistisuus. Monet Jumala-uskosta ”vapautuneet” ryhmät ovat kuvitelleet kohoavansa ideologioidensa siivittäminä yhä korkeammalle... vain rätkähtääkseen kipeästi mahalleen. - Tämä nähtiin niin Ranskan suuren vallankumouksen tuottamassa krapulassa kuin lukuisissa ateistisen kommunismin synkissä yhteiskuntakokeiluissa. - Miksi näin?

Siksi, että ihmisellä on sitkeä taipumus palvoa aina jotakin täydellisyyden kuvaa/aatetta kuin jumalana. Näyttää siltä, että ihminen kuvittelee yhä uudestaan ja uudestaan itse keksimänsä aatteet jumalallisen täydellisiksi, - jos hän ei nöyrry palvelemaan todellista Jumalaa.

Ontologinen todistus

Ontologinen todistus on tavallaan eräänlainen ajatusleikki. Se lähtee liikkeelle siitä, että ihmisellä on mielikuva täydellisestä olennosta. Koska voimme ajatella, että on olemassa täydellinen olento, tälle ajatukselle täytyy olla myös todellinen vastine. - Mahdollisuus kuvitella täydellisin kuviteltavissa olento edellyttää myös tällaisen olennon olemassaoloa. - On siis oltava olemassa täydellinen olento = Jumala.

Kun luin tämän argumentin ensimmäisen kerran, ajattelin, ettei kukaan ota tuollaista väitettä todesta. - Oikeastaan vasta ateismin historiaan tutustuminen on saanut minut ottamaan ontologisen argumentin vakavasti. - Näyttää nimittäin ihan aikuisten oikeasti siltä, että ellei ihminen usko Raamatun ilmoittamaan Jumalaan, sitten hän kuvittelee itse itselleen erilaisia epärealistisia jumaloinnin kohteita.

Yksi palvoo omaa kehoaan, toinen luontoa, kolmas nautintoja, neljäs tiedettä, viides rahaa/omaisuutta, kuudes ikiomaa moraalikäsitystään jne.

Tässä artikkelissa puhutaan kuitenkin ateismin harhoista. Monilla tieteen aloilla kunnostautunut professori Alister McGrath huomioi kirjassaan Ateismin lyhyt historia (Kirjapaja, 2004), että ateismilla on ollut kaksi suurta mielikuvituksellista tarinaa.

Marxin uskontokritiikki löysi kaikupohjansa idässä. Sen haavekuvat markkinataloudesta vapaasta, ja Jumala-uskosta vapaasta yhteiskunnasta synnyttivät tarinan, jonka seurauksena neuvostoyhteiskunta ja sen suuret johtajat kahmivat pian itse omalle osalleen useimmat jumalalliset laatusanat.

Lännessä ateistiselta pohjalta kumpusi taas toisenlainen tarina. - Lännen suuri nimi oli Sigmund Freud. Hän piirsi psykologiseen muotoon kirjoitetun tarinan ihmiskunnan evoluutiosta, joka kypsyy uskonnollisuuden täyttämästä epäkypsyydestä ja seksuaalisista neurooseistaan miehekkään ateistiseen tilaan. Uskonnon kahleista vapautunut ihminen vapautuu myös syyllisyydestä. - Erityisesti Pohjois-Amerikassa monet kulttuurianalyytikot alkoivat pian pitää Freudia aikansa keskeisenä mielikuvituksena, jonka katsottiin avanneen tieteen keinoin ihmismielen torjutut salaisuudet, ja auttaneen sitä kohtaamaan tulevaisuutensa luottamuksen ja toivon täyteisesti (ilman Jumalaa). - Näinkö se sitten meni? Oliko lännen tulevaisuus näin ihana? - Jokainen voi itse arvioida, miten paljon tällaisessa puheessa kaikuivat ateistisen epärealismin projisoinnit!

...Jos ateismin vaikutus ei olisi synnyttänyt niin montaa epäjumalaa, ontologinen argumentti olisi ainakin minun silmissäni vähän keinotekoiselta vaikuttava teoria. - Nyt minusta on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että juuri ihmisen tarve kuvitella/keksiä täydellisin kuviteltavissa oleva olento/aate/yhteiskunta, heijastaa syvää (joskin kovin vääristynyttä) tarvettamme olla yhteydessä Jumalaan. Sen äärellä on nähtävissä kolme luovuttamatonta asiaa:

  1. Ihminen ei saa rauhaa muualla kuin Jumalan yhteydessä...

    "Jumala, sinä olet luonut meidät yhteyteesi ja sydämemme on levoton meissä kunnes se löytää levon sinussa" (Augustinus).

  2. Ihminen tarvitsee Jumalan ilmoituksen (Pyhä Raamattu), tai muuten hän jumalallistaa omat rajalliset ideologiansa.

  3. Ihanneyhteiskunnan todellinen vastine on Taivaassa. Ihmiskunnan kipeät yritykset luoda täydellisiä yhteiskuntajärjestelmiä ovat tuottaneet tähän asti vain kyyneleitä. Taivas on paikka, jossa kyyneleemme kuivataan:

    Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."” (Johanneksen Ilmestys 21:1-4)

Sitten vielä eräs dialogi...

Epäilijä voi sanoa, että myös kristinuskon kuvat Jumalasta, Pyhästä kirjasta ja Taivaasta voivat olla yhtä lailla mielikuvituksen tuotetta kuin nuo suuret, mutta jo iltaruskoon ehtineet ateistiset aatteet...

Tähän voi vastata ainakin kahdella tavalla. - Ensinnäkin usko Jumalaan ja hänen ilmoituksensa sanaan on kestänyt ja luonut ihmiskunnalle toivoa paljon pitemmän aikaa, ja paljon paremmin kuin nämä äsken mainitut, mutta lopulta aika nuoret ateistiset aatteet. - Toiseksi on tosiasia, että kaipauksella on normaalisti myös aivan oikeat vastineensa. - Janoinen kaipaa vettä, eikä tuon veden olemassaolo ole lähtökohtaisesti mikään hullu ajatus. - Jos olet tullut joskus hörpänneeksi (ateistista) kuraa, se ei tarkoita, ettei olisi silti olemassa myös puhdasta vettä!

Jeesus sanoo: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.”

(Johanneksen evankeliumi 7:37)