Autuaita ovat murheelliset - eivät ammattimurehtijat!

Puoliksi tyhjät lasit

  1. Murheesi suista, ilmasta puista, soi riemuvirsi, tuoksuu jo maa.
    Kas, virta vielä tanssiipi tiellä, päin merta mennen noin vaahtoa.

Muuan 10-vuotias poika on niin huolestunut, että ruoka ei maistu eikä unikaan tahdo tulla silmään. Kun äiti lopulta kysyy, mikä pojalla on hätänä, tämä vastaa:” No, kun minulla ei ole eläkesuunnitelmaa”. Murheensa kullakin!

Tutkimuksen mukaan joka toinen 12-20-vuotias suomalaisnuori on joko melko tai erittäin huolestunut työttömyydestä ja työn löytymisestä tulevaisuudessa. Muita suuria huolenaiheita olivat paitsi ilmastonmuutos ja terrorismin pelko myös yhteiskunnan kovenevat arvot ja ihmisten välinpitämättömyys.

Lapsilla on omat huolensa, nuorilla omansa. Mutta meillä aikuisillapa huolia vasta onkin: Me olemme suoranaisia jossittelun ja voivottelujen mestareita! Miten voisimme päästä irti huoltemme painavasta säkistä, kun kukaan ei tunnu haluavan ottaa vastaan säkkimme sisältöä? Mistä löytyisi turvallinen huolten loppusijoituspaikka?

Kerrotaan, että eräällä kaverilla oli niin paljon murheita, että hän päätti palkata jonkun murehtimaan niitä hänen puolestaan. Hän löysikin miehen, joka lupautui palkatuksi murehtijaksi, jos saisi 200.000 euroa vuodessa. Kun mies oli lupautunut tehtävään, hänen ensimmäinen kysymyksensä uudelle työnantajalleen oli: ”Mistä aiot saada ne 200.000 euroa?” Tämä vastasi: ”Se on sinun murheesi!”
:;: Nyt rintaraukka riemusta lyö jäi kauas taakse talvemme yö.
Murheesi suista, ilmasta puista, soi riemuvirsi tuoksuu jo maa. :;:

Tarkkaan ottaen Uusi testamentti kyllä kehottaa meitä heittämään kaikki murheemme Kristuksen päälle, sillä hän on luvannut pitää meistä huolen. Tuon raamatunkohdan perusidea kuuluu vapaasti käännettynä näin: ”Antakaa kaikki huomionne sille, mitä Jumala tekee juuri nyt, älkääkä huolehtiko siitä, mitä tapahtuu tai ei tapahdu huomenna. Jumala kyllä auttaa teitä käsittelemään kaikki mahdolliset tulevat huolenaiheet, sitten kun niiden aika on”.

Jos meillä on TAPANA murehtia asioita, niin tuosta TAVASTA me voimme kyllä päästä eroon. Vaikka kullekin päivälle riittää oma murheensa, niin niitä tulee murehtia vasta sitten, kun niiden aika on, ei yhtään etukäteen. Elämäänsä murehtimisella ei voi pidentää pätkän vertaa, pikemminkin päinvastoin. Murehtiminen ei ole koskaan kirkastanut kenenkään päivää, ratkaissut ongelmaa tai parantanut sairautta.

  1. Muistoissa mulla, myös ehkä sulla lie musta häivä, kaik' unholaan. Loukkoon jo huolet,     pois varjopuolet, aurinko armas luo loistoaan. 

Ei meidänkään kaiken aikaa tarvitse ajatella niitä lukemattomia asioita, jotka täytyy tehdä tai niitä vaikeuksia, joista pitää selvitä, vaan asettakaa mielenne vilpittömästi siihen pieneen tehtävään, joka juuri nyt on vierellänne, ja antakaa sen riittää tälle päivälle. Meidän arkipäiväinen vastuumme ei kohdistu kauas hämärään tulevaisuuteen, vaan siihen, mikä on selkeästi kätemme ulottuvilla.

Onneksi ainakaan kaikki lapset eivät ole murehtijoita. Kun eräältä pieneltä tytöltä kysyttiin, mitä ne huolet oikein ovat, tämä vastasi: ”Huolet ovat sitä, että ihminen ajattelee huomista aivan kuin Jumalaa ei olisi olemassakaan!”

Miten suurta viisautta onkaan siinä, että me saamme elää päivän vain ja hetken kerrallaan. Jumala ei etukäteen näytä meille tulevaisuuteen sijoittuvia tapahtumia, joten meidän on turha mielessämme edes yrittää hakea niitä. Meidän ei tarvitse tietää tänään, mitä huomenna tapahtuu. Tärkeintä on luottamus siihen, että Jumala on kanssamme ja että hän auttaa meitä aina oikeaan aikaan.

:;: Nuoruutta soipi viidat ja haat, nuoruutta niistä itsekin saat.
Siis riemumiellä laula sä tiellä - nuoruus on suurin lahjoista maan. :;:

7 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Koska kun kerran tämän Suomen kesän 2015 kanssa on vähän komsii, komsaa, niin Ruttopuiston rovasti päätti ottaa pari askelta taaksepäin ja palata kevään puolelle. Ei niin, että tämänvuotinen kevätkään mikään ihmeellinen olisi ollut (pikemminkin vastoinpäin), mutta kevät merkitsee minulle riemun ja toivon aikaa. Kesä taas on meikäläiselle enempikin vertauskuva iankaikkisuudesta. Enkä nyt tarkoita sitä, että toivoisin vesisateen jatkuvan aina ja iankaikkisesti.

    Mutta kyllähän te lukijat ymmärrätte, mitä tarkoitan. Edes jollakin tavalla. Jos ei muuten niin edes väärin…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    “Minun rakkaat huoleni, yhtään teistä en jättäisi vieraiden käsiin” (Hannu Mäkelä?)

    https://www.youtube.com/watch?v=R1RYlWrEzxk

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Minulla on iltahuokauksessani tapana kysyä itseltäni: Mikä tässä päivässä oli parasta? Hankalimmassakin tilanteessa löytyy se vaikka kuinkakin pieni paras. Kukkivat syreenit, hymyilevä vauva, onnistunut keitos jne.. Ihmisenä olen perusmurheellinen, totinen tyyppi, mutta tulevia murheita en kanna, enkä menneitäkään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (65v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121