Avioliitto Raamatun valossa 6

SAATANAN LANKEEMUS
JA TUOMIO

1 Ms 2:25

25. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti
(aruummiim) eivätkä hävenneet toisiansa.

1 Ms 3:1

1. Mutta käärme oli kavalin (aaruum) kaikista kedon eläimistä,
jotka Herra Jumala oli tehnyt.

Jes 14:12-14
12. Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti (Heileel),
aamuruskon poika (ben shaachar ‘sarastuksen poika’)! Kuinka
olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!

13. Sinä sanoit sydämessäsi: ‘Minä nousen taivaaseen,
korkeammalle Jumalan tähtiä (le-choochevei-Eel) minä
istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle (be-har-mooeed),
pohjimmaiseen Pohjolaan.

14. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman
vertaiseksi (edame le-Eljoon, vrt. 1 Ms 3:5 viihejiitem ke-
Eloohiim ‘tulette Jumalan kaltaisiksi’, ‘kuin Jumala’)’.

Käärmeestä käytetty laatusana ‘kavala’ on hepreaksi aaruum. ‘Alaston’
taas on jakeessa 2:25 aaroom. Molemmissa sanoissa on samat
juurikonsonantit ja näyttävät kirjoitettuina samanlaisilta eroten ainoastaan
vokalisoinnin suhteen. Monikkomuoto (aruummiim) on molemmissa
täsmälleen samanlainen.

 

Onko kysymyksessä alunperin sama sana? Jakeetkin, joissa nämä sanat esiintyvät, ovat peräkkäisiä,
vaikkakin lukujaotus myöhemmin on pantu näiden väliin. Tällöin
käärme edustaisi alastomuutta kaikkien kedon eläinten joukossa. Tämä
merkitsisi sitä, että käärme olisi vertauskuva jostakin, joka myöskin oli

tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä ja olemaan Hänestä riippuvainen.
Näin onkin asianlaita. Käärme on vertauskuva saatanasta (hepr.
saataan, vastustaja). Tämä ‘kointähti (hepr. Heileel, Venuksen, aamutähden
nimitys. Tähti nousee ennen auringonnousua ennustaen
päivän alkamista), 'aamuruskon poika’ halusi tehdä itsensä Korkeimman
vertaiseksi (Jes 14:12ss). Näin sai synti alkunsa. Jeesuksen
sanojen mukaan (Jh 8:44) saatana ‘ei pysynyt totuudessa, niin että
hänessä ei ole totuutta’ (näin alkutekstin mukaan kysymyksessä on
mennyt aika, KR33:n käännös ‘totuudessa hän ei pysy, koska hänessä
ei totuutta ole’ on virheellinen). Alastomaksi luodussa, olipa hän
ihminen tai saatana, ei ole itsessään totuutta, siis mitään jumalallista.
Alastomuus voidaan peittää vain pysymällä Jumalan yhteydessä. Kun
Raamattu puhuu alastomuudesta, merkitsee se, että alastomaksi luotu
on tarkoitettu olemaan pysyvästi Jumalan yhteydessä, ja että tällainen
tämän yhteyden ulkopuolella häpäisee luomistarkoituksensa. Ylpeys,
itseriittoinen halu olla “niinkuin Jumala” (viihejiitem ke-Eloohiim)
sai aikaan irtautumisen totuudesta. Käärme täydensi alastomuuttaan
syömällä kielletystä puusta ja pääsi osalliseksi Jumalan tiedosta ja
Hänen luomisvoimastaan. Voisipa sanoa, että näin aaroom, alastomuus,
muuttui aaruumiksi, viekkaudeksi, mikä on saatanallinen yritys
pukea alastomuutensa omalla älyllä ja itseriittoisuudella.

 

Jumalasta luopuminen ja Hänen vastustajakseen ja kilpailijakseen
ryhtyminen oli saatanalla tietoinen synti, jota ei voi koskaan saada
anteeksi (vrt. Mk 3:29). Alkukielen verbimuodoista voi päätellä, että
käärmeen ‘alastomuus’, kavaluus, oli lopullista, muuttumatonta, kun
taas ihmisen alastomuus oli tilapäistä, keskeneräistä. Muuttumattomalla
ei ole tulevaisuutta! Se tuhotaan. Sentähden saatanan lopullinen
paikka on tulinen järvi (Ilm 20:10). Sitä ennen sille on annettu
määräaika (Ilm 12:12) toimia maan päällä. (Tästä ja saatanan olemuksesta
enemmän myöhemmin toisessa blogissa.)

 

Alaston ihminen, hänen riippuvuutensa Jumalan yhteydestä, merkitsi
saatanalle kilpailijaa, joka oli tuhottava. Parhaiten tämä tapahtuisi
saattamalla hänet syömään hyvän ja pahantiedon puusta eli saattamalla
hänet samaan tilaan, missä itsekin oli. Onkin sanottu, että saatanan

kateudesta tuli synti maailmaan (Viis 2:24)! Eeva petettiin saatanallisella
viekkaudella, valheella (2 Kr 11:3). Tämän mahdollisti käärmeen
osallisuus kielletyn puun hedelmästä. Joutua petetyksi ja sitä kautta
synnin tekijäksi ei ole niin raskauttavaa kuin tahallinen synnin teko.
Sentähden Jumala antoikin Eevan ja Aadamin tunnustettua rikoksensa
heidän syntinsä anteeksi. Seurauksista he eivät silti päässeet. Synnin
palkka on kuolema. Siitä huolimatta vaimon siemen, mikä hänelle luvattiin taistelutilanteessa,
tulee vetämään pitemmän korren. Käärmeelle se merkitsi lopullista
tuomiota.

Kirjoittaja

Reino Marjakangas
Reino Marjakangas

Varsinaisen leipätyöni olen tehnyt peruskoulun luokanopettajana eri puolilla maata. Työni ohella olen pikku ikäni (ikävuosia kertynyt vasta vähän yli 80 vuotta) tutkinut aktiivisesti Raamattua, sen alkukieliä, selitysopia ja teologiaa, lukenut paljon edellisten aiheiden lisäksi myös kirkkohistoriaa, kulttuuri-. ja filosofianhistoriaa, uskonnonhistoriaa, huomatakseni iän karttuessa todeksi Raamatun sanan: Tieto katoaa (ainakin päästäni, hah!). Äskettäin sain painosta kirjani "Avioliitto Raamatun valossa". Aineiston kokoamisessa ja kirjoittamisessa taisi vierähtää yli 50 vuotta, hitaasti hahmottava kun olen. Kirja on itse asiassa selitystä Raamatun ensimmäisiin kymmeneen lukuun (1.Ms 1-10) luomisesta lähtien. Jos ketä kiinnostaa, voi kirjan avulla tutustua tarkemmin ajatteluuni. Kirjani ei ole ehtinyt kaupan hyllyille, mutta allekirjoittaneelta sitä voi tiedustella lähemmin, sähköposti reino.marjakangas(at) lahetyspalvelu.fi, puh 0400 684 344. Annankatu 18, 49400 Hamina.