Avioliitto- ja lapsiherätys

Herätysliikkeiden edustajat puhuvat voimakkaimmin perinteisen avioliiton ja lasten puolesta. Into ja motiivi näkyvät myös tavassa, jolla Raamattua käytetään. Varsinaista keskusteluahan Raamatun käytöstä ei avioliittolain, vihkimisen ja siunaamisen osalta ole ollut mahdollista saada aikaan.

Kirkolliskokouksessa on puhuttu avioliittokäsityksen laajentamisesta. Tästä sanontatavasta on vedetty yhtäläisyysmerkit tiukempaan tulkintaan. Kysymys on avioliittokäsityksen muuttamisesta. Muuttaminen kuulostaa jo huomattavasti rajummalta kuin laajentaminen. Kielenkäyttö heijastaa aika monta asiaa.

Muuttaminen johtaa ajatukset pääuomasta puroihin. Ajan henkeen juuri nyt kuuluu, että pääuomasta on puhuttava hiljaa tai vaiettava. Seksuaalisuus on tehty näkyviksi kokonaan toisin kuin ennen. On hyvä, ettei ihmisten tarvitse säikkyä tai peitellä omaa olemistaan erilaisen seksuaalisuuden kokemuksen kanssa. Sallivuuden takia ei pitäisi kuitenkaan hukata nuorten aikuisten kannustamista avioliittoon ja perheiden perustamiseen ihan perinteisellä tavalla. Ei tavanomaisen perheen perustamiseen ryhtyvä mielestäni ajattele, että pitäisi tuomita seksuaaliset vähemmistöt.

Kirkkomme työ painottuu auttamiseen ja hoitamiseen myös avioliiton ja perheiden asioissa. Perheneuvonnassa tai sairaalasielunhoidossa ei sanota: emme kuuntele, koska olet seksuaalista vähemmistöä tai avioliitossa toisin kuin kirkkomme käsitys on. Kirkon työhön kuuluvat lähimmäisen arvostus ja auttaminen ehdoitta. Ehkäpä tämän pitäisi näkyä myös julkikuvassa paremmin.

Raamatun lukeminen on mielenkiintoista. Nyt Raamattuun sijoitetaan sanat hetero- ja homoseksuaalinen, jotka tulivat ensimmäisen kerran käyttöön 1800-luvun puolivälissä. Suomen avioliittolain periaatteita katsotaan aika yksioikoisesti. Jos ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi niin miten se nyt sitten puolustaa tai kumoaa jotain avioliittolaista? Jos oli tarpeen jo varhaisen Raamatun lehdillä kehottaa miestä eroamaan isästään ja äidistään niin miten tämä olisi tulkittava. Kehotukseen on varmaankin ollut hyvä ja perusteltu syy.

Vanhemmista irtoaminen on tarpeen nytkin ja perheiden perustaminen on yhä edelleen ajankohtaista ja kannustettavaa. Näkyväksi ovat lisäksi tulleet monet sateenkaaren värit. Emme enää näe vain valkoista valoa.

Minusta kirkon ei tarvitsisi muuttaa avioliittokäsitystä. Voisimme vain antaa siihen halukkaille papeille ja kanttoreille ja suntioille oikeuden toimittaa valtion laissa mahdolliseksi säädetty vihkiminen myös samaa sukupuolta oleville pareille. Ei tuo olisi mitenkään kirkolta pois. Katson vihkimistä tässä kirkon näkökulmasta eli rukouksena ihmisten elämänvaiheiden puolesta.

Voi olla, että kirkossakin tartutaan vihkimiseen liittyviin lakiseuraamuksiin ja haluttaisiin tässä mielessä jarruttaa kirkon osallistumista vihkimiseen. Minusta kuitenkin rukous on kirkon asia jokaisen sinkun ja parisuhteen ja perheen elämään. Miten pääsisimme eteenpäin? Seurakunnan työntekijän kannalta on minusta vaikeampi vaihtoehto, että säädetään vallitsevaksi muuttunut käsitys ja laaditaan listoja vihkimiseen kieltäytyjistä. Voi voittajia. Voi voitettuja.

Herääminen avioliiton ja lasten puolustamiseen on hyvä asia.

 

8 kommenttia

  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Mitä mieltä olet ajatuksesta, että kirkko siunaisi ihan kaikkia perheitä vanhempien lukumäärästä, sukupuolesta tai siviilisäädystä riippumatta. Ei lasten asema seurakunnassa saisi olla vanhempien parisuhteesta kiinni, olivatpa he vihittyjä taikka vihkimättömiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Perälä sanoo:

    Vastausta esittämääsi kysymykseen en tiedä. On hämmentävää, kuinka paljon erilaisia yhteiselämän vaihtoehtoja julkisuudessa esitellään. Lasten aseman pitäisikin tässä keskustelussa olla ykköshuoli. Yritän tuoda esille rukouksen merkityksen. Keskustelua seuraavan on aika vaikea ymmärtää kirkkoa, joka miettii kenen puolesta saa rukoilla ja kenen puolesta ei saa rukoilla. Pidän laihaakin sopua tässä parempana kuin käräjöintiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Kiitos vastauksesta Matti Perälä, avaan vielä hieman ajatustani. Kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseen tähtäävässä aloitteessa todetaan perusteluna: “Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä lapset voisivat aloitteen toteutuessa kokea, että heidän vanhempiensa parisuhde ja sitä kautta heidän perheensä on hyväksytty ja sillä on samanlainen arvo kuin muilla perheillä.”

    Miksi ihmeessä “sitä kautta”? Miksei ihan suoraan? Miksi hyväksyttyjen ja hyljeksittyjen perheiden rajaa pitäisi siirtää? Miksi sitä ei tahdota poistaa kokonaan?

    Eikö olisi jo korkea aika hyväksyä “äpärälapset” ja aviosuhteessa syntyneet lapset ihan yhtä arvokkaiksi, täysin riippumatta siitä vastaako heidän vanhempiensa parisuhde kirkon ihanteita vaiko ei.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kiitos Perälälle syvälle luotaavasta ja ratkaisun pyrkivästä blogista. Kommentoisin tuosta aihesta: “Keskustelua seuraavan on aika vaikea ymmärtää kirkkoa, joka miettii kenen puolesta saa rukoilla ja kenen puolesta ei saa rukoilla. ”

    Lähtisin liikkeelle arkkipiispan kirkolloiskokouksen avajaisispuheessaan esittämästä ajatusesta.

    ““Haluan luottaa demokraattiseen päätöksentekoon, oikeusvaltioon ja viranomaisten korkeaan eetokseen. Juuri ne suojaavat Jumalan kauhistuttavan poissaolon seurauksilta.”

    Mitäs oppia tämä on? Mäkinen on siis sitä mieltä, että “oikeusvaltio ja virannomaisten korkea eetosko” meitä suojelee “Jumalan kauhistuttavan poissaolon seurauksilta.”?

    Taitaapa tämä suojelu itse Jumalaa vastaan (joka on vieläpä “kauhistuttava”, huhhuh!) olla kovin hempuleissa käsissä!

    Mäkinen puhuu demokraattisesta päätöksenteosta”, jossa toteutuu viranomaisten korkea moraali?

    Demokratiaa ei taida olla Jumalan valtakunnassa ollenkaan. Sehän on kuningaskunta, jossa tehdään, niin kuin Hallitsija määrää! Jeesuskin sanoi, että Hän ei tee mitään muuta kuin, mitä Isä käskee!

    Jeesus sanoi uskovilleen: Seuraa Minua! (Arameaksi: Kävele perässä.) Se on: Äläkä tee mitään oman pääsi mukaan! uskovat seuraavat Karitsaa, minne ikinä Hän itse edeltä menee (Ilm 14:4) Tämä on mahdollista vain Kristuksen orjille. Kenen voittama joku on, sen orja hän on! Uskovat on vapautettu synnin orjudesta, muttei vielä synnistä. Vanha ihminen heissä vielä on, siksi loppu uskovan elämä ennen kuolemaa ja ylösnousemusta on sodankäyntiä ja kilvoittelua, Jeesuksessa kiinni riippumista, jatkamista uskossa ja pysymistä Hänen seurassaan, itsensä kieltämisen kaidalla tiellä! ”

    Tästäpä pääsemme siunauksen ja rukouksen merkitykseen. Siunaus on aina rukousta. Herran siunaus on itse asiassa kolmiosainen rukous (ktso esimerkisi Puukko, Raamatun selitysteos). Siinä rukoillaan, että Herra siunaisi (= “polvistuttaisi”, hepr. alkumerkitys!) eteensä ihmisen tekemään Hänen tahtonsa mukaan! Siinä pyydetään, että Herra kirkastaisi kasvonsa, että voisi olla armollinen!

    Jumalan Kasvot = Kristus. Kirkastumisessa Kristuksen Henki näyttää ihmiselle todeksi synnin. Jumala on pyhä ja ihminen on syntinen ja tarvitsee armoa, olipa hyvä tai huono, lesbo tai homo, terve tai sairas. Kaikki tarvitsevat armoa ja uutta syntymistä ja pääsemistä eroon vanhasta luonnostaan, jossa paholainen riippuu kiinni pyrkien isännäksi.

    Normaalissa kielenkäytössä ymmärretään siunauksen tarkoitavan hyväksyntää: jatka eteenpäin, kaikki on hyvin. Kun taas pyydetään, että Jumala siunaisi, Jumala vaatiikin kääntymään koko sydämisesti Hänen puoleensa, tunnustamaan syntisyytensä, hyväksymään Hänen liittotarjouksensa Jeesuksessa Kristuksessa! Tällaisessa tilanteessa pitäisi jokaisen ymmärtää niitä omantunnon arkoja siunauksen rukoilijoita, jotka eivät voi noin vain julistaa: rauha, rauha, ei hätää mitään, Jumala siunaa teitä pelkästään armosta ja rakkaudesta eteenkn päin. Sehän olisi suoranaista valhettelua, Vanhastaan on julistettu selkeästi: Tehkää parannus ja kääntykää, jotta syntinne pyyhittäisiin pois! Eiköhän joka nupin ole käännyttävä Jumalan puoleen ja suostuttava Hänen ehtoihinsa, olipa lesbo, homo, tavallinen siivosyntinen tai hyvä ihminen, kuka hyvänsä. Sen verran nyt ihmisen itsensäkin omaan liiton tekemiseensä osallistua!

    “Kenekä puolesta saa rukoilla ja kenenkä ei?”

    Kaikkien puolesta, mutta kohteille ei saa valehdella! Siunamisella on samat säännöt, varsinkin, jos pyydetään Jumalaa siunaamaan!

    Ja lopuksi: Jeesus ottaa kaikki vastaan. Mutta tietysti on ihmisen tultava ensin Hänen tykönsä!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kun taas pyydetään, että Jumala siunaisi, Jumala vaatiikin kääntymään koko sydämisesti Hänen puoleensa, tunnustamaan syntisyytensä, hyväksymään Hänen liittotarjouksensa Jeesuksessa Kristuksessa!” Onpa tässä kova kuva Jumalasta! Jeesuksen opetus on toinen: “Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.” Miksi Jumala esittäisikin vain tiukkoja vaatimuksia, kun Häneltä rukoillaan siunausta? Minun korvissani tuollaiset kokosydämisen kääntymyksen edellyttämiset siunauksen ehtoina ovat vallanhaluisten saarnamiesten vaatimuksia eivätkä hyvän Jumalan. Niillä sidotaan eikä vapauteta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jatkoa edelliseen, kun jäi pois.

    Kolmannessa osassa Herran siunausrukousta pyydetään, että Jumala kokonaisvaltaisesti kääntyisi ihmisen puoleen, ottais hänet syliinsä ja ympäröisi rauhalla.

    Tämä on lopputulos, kun ihminen on tuomiolla riisuttu turmeluksestaan ja saanut pysyvästi lahjavanhurskauden puvukseen. Kilvoitus on päättynyt ja voitto saavutettu!

    Joka voittaa, on tämän perivä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Perälä sanoo:

    Kiitos siunauksen ja rukouksen luotaamisesta pintaa syvemmältä. Arkikieli käyttää sanaa siunata pelkästään hampaattomassa hyväksymisen merkityksessä. Lehdistä luemme silloin tällöin, että eduskunta siunasi lain. Olen Reino Marjakankaan kanssa tässä samoissa aatoksissa. Meidän on löydettävä piirua syvemmät sanat: kirkon tehtävä on siunata ja rukoilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Perälä sanoo:

    Toimittaja kysyi, että kannatanko perinteistä vai laajentuvaa avioliittokäsitystä. Vastasin, että kannatan perinteistä. Kirkkomme ei ole syytä muuttaa avioliittokäsitystään. Voisimme päästä eteenpäin, jos hyväksyisimme, ettei yksittäisen papin toiminta samaa sukupuolta olevan parin vihkijänä aiheuta hänelle sanktioita. Ajatukseni nojaa siihen, että pappi käyttää myös seurakunnan pappina valtion kirkolla antamaa oikeutta. Vihkivä pappi ei vihkiessään toimisi vastoin valtion lakia vaikkakin toisin kuin kirkko opettaa. Kirkkomme pitäisi vain löytää tapa, jolla tällainen toiminta voitaisiin yhdessä ymmärtää ja siten kohdata rukouksella ja siunauksella myös samaa sukupuolta olevat parit. Kaikkein tärkeintä kuitenkin olisi työskennelle sen hyväksi, että nuoret ihmiset perustavat perheitä. Ja että lasten asia pidettäisiin erilaisissa parisuhteissa kaikkein tärkeimpänä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matti Perälä
    Matti Perälä

    Teologian tohtori, liikunnan, piirtämisen ja kitaransoiton harrastaja. Mikkelin hiippakuntavaltuuston jäsen. Kirkolliskokousedustaja. Kirja Nuorten elämänkatsomus, Kirjapaja 1985. E-kirja Muistoja Jumalasta, Mediapinta 2014. Twitter: @MattiPerl. Kannanottoja ja elämäntarinaa: www.mattiperala.fi. Sivuillani on linkki PODCASTEIHINI. Kuuntelemaan pääset myös tällä osoitteella: https://soundcloud.com/user-94130735