Avioliitto Raamatun valossa 7b

JAHVE ELOOHIIMIN

SANAT KÄÄRMEELLE, osa 2

Mitä on käärmeen siemen?

 

Mieletöntä ja vastoin luontoa on kuvitella, että käärme jollakin

tavalla siittäisi pahoja ihmisiä hyvien joukkoon. Tällainen oppi, mitä

em. branhamilaisuuskin edustaa, johtaa vääriin spekulaatioihin siitä,

kuka ihminen on jo syntymästään saakka perkele, kuka taas Jumalan

lapsi. Silloinhan ei uutta syntymistä, josta Jeesus sanoi, että kaikkien

täytyy syntyä uudesti ylhäältä (Jh 3:7), tarvittaisi viimemainittujen

kohdalla ollenkaan, korkeintaan hiukan siivoilemista ja asianomaisen

hoksauttamista, niin taivaskelpoisuus hoituisi itsestään.

 

 

Käärmeen siemenellä on yksinkertaisesti ymmärrettävä sitä

kylvö- ja kasvutyötä, mitä Jumalan vastustaja, saatana,

saa aikaan ja vaikuttaa ihmisessä avautuneen

hyvän ja pahantiedon lähteen kautta.

 

 

Käsite ‘hyvän ja pahan tieto’

sisältää kaiken olevaisen, luonnon ja koko luomakunnan tuntemista

ja siihen yhtymistä. Se merkitsee luovuutta hyvään ja pahaan.

Tämä itsessään ei merkitse vielä turmiota, vaan kysymyksessä

on neutraali tieto. Muutoinhan Jumalakin olisi syntisessä tilassa!

Ilmoittaahan Hän myöhemmin olevansa tässä suhteessa samanlainen

kuin ihminen tietäessään hyvän ja pahan (1 Ms 3:22).

 

 

Ero onkin siinä, että vaikka luonto on Jumalan luomaa, se

ei ole osa Jumalaa! Hyvän ja pahan, kaiken olevaisen tuntemiseen

yhtyminen merkitsi astumista ulos Jumalan yhteydestä. Jumalasta

erottautunut, itsenäinen luominen sai näin alkunsa. Luotu otti

Jumalan roolin, astui Jumalan sijaan. Saatana ei käytä ainoastaan

luovuutta pahaan, vaan myöskin luovuutta hyvään

tarkoitusperiensä toteuttamisessa. Saatanalliset, Jumalaa vastustavat

voimat tulevat käyttämään hyvän ja pahan tietoa hyväkseen

“valheen kaikella voimalla” (2 Ts 2:9), jopa tunnusteoilla ja

ihmeillä, mitkä kaikki saadaan aikaan juuri hyvän ja pahan luovan

tuntemisen perusteella.

 

 

Aikojen lopulla ihmiskunnan luopumus totuudesta tulee huipentumaan

ja personoitumaan laittomuuden ihmisessä (2 Ts 2:3ss), jota

antikristukseksi kutsutaan. Tässä käärmeen siemen

on kypsynyt täyteen mittaansa.

 

 

Entä vaimon siemen?

 

Sen sijaan vaimon siemenen kautta murtautuu esiin rakkaus

totuuteen (2 Ts 2:10), Herraan ja Hänen sanaansa niin, että seurauksena

on täydellinen irtisanoutuminen käärmeen siemenestä, sen mukanaan

tuomista turmiovalloista ja kuolemasta. Syvemmässä mielessä tämä

merkitsee ihmisessä itsessään olevan, lankeemuksen ja tiedon puun

osallisuuden myötä tulleen, Jumalasta irtisanoutuneen ja

itsenäistyneen elämänhalun tukahduttamista, alttiiksi antamista ja

kuolettamista, jotta uusi, Jumalasta syntynyt ja Hänen yhteydessään

pysyvä elämä pääsisi ilmestymään. Luovuutta ei nytkään, uuden elämän

yhteydessä hylätä, mutta se alistetaan Jumalan tahdon alle Hänen Sanansa

toteuttamiseen.

 

Vaimon siemenessä tulee personoitumaan täydellisesti

Jumalan tahdossa pysyvä Poika, jonka antama uhri kelpaa täydelliseksi

lunastusmaksuksi, sillä Hän tulee paradoksaalisesti kuoleman kautta

kukistamaan kuoleman vallassaan pitävän perkeleen (Hb 2:14).

 

 

Koska tämä vaimon siemen, POIKA, on Jumalasta syntyisin, on Hänellä

tarvittava uusi Elämä mukanaan. Syntyessään ihmiskuntaan vaimosta

Hän tulee osalliseksi hyvän ja pahan tiedon tuntemisesta. Elämällään

maan päällä Hän täydellisesti pysyy Isän tahdossa eikä käytä Jumalasta

irrallaan olevaa luomisvoimaa (Mt 4:3,4) ja sanoutuu siten käärmeen

siemenestä irti. Mitä Poika näkee Isän tekevän, sitä Hänkin tekee

(Jh 5:19). Alistuminen ristinkuolemaan, se on: suostuminen

kuolemattomana menemään kuolemaan (Fl 2:6-8), osoitti lopullisesti

todeksi Hänen irtisanoutumisensa Jumalasta irrallaan olevasta elämästä,

mikä itse asiassa onkin juuri kuolemaa.

 

 

Jeesus sanoi olevansa “tie, totuus ja elämä” (Jh 14:11). Totuus on

hepreaksi emet tai emuunaa, jotka molemmat sanat esiintyvät

verraten runsaasti Vanhan Testamentin kirjoituksissa ja ovat käännetyt

(KR38) sanoilla ‘totuus, tosi, lujuus, luotettavuus, uskollisuus’ ja

lisäksi emuunaa yhdessä ainoassa VT:n paikassa (Hab 2:4) sanalla

‘usko’.

 

 

Emet ja emuunaa molemmat tulevat samasta sanajuuresta aaman,

‘olla luja, luotettava’.  Kaikissa yhteyksissään sanat merkitsevät

Jumalasta itsestään lähtöisin olevaa totuutta, uskollisuutta, uskoa

tai Herraa itseään tämän kaiken lähteenä.

 

 

Kun Jeesus esitteli itsensä totuutena ja totisena (emet) viinipuuna

(Jh 15:1), Hän itse asiassa ilmaisi olevansa sen uskollisuuden,

luotettavuuden, uskon lähde, minkä puuttuessa ihmiskunta jo Aadamista

lähtien ajautui (ja edelleen ajautuu) irti Jumalasta toteuttamaan itseään ja

rakentamaan tätä maailmaa hyvän ja pahan tiedon puun kautta saadun,

Luojasta itsenäistyneen ja irtisanoutuneen luovan voiman avulla. Mutta

tämähän on kuoleman tie!

 

 

Itse elämän lähteestä irtautuneena, kuten viinipuun oksa irronneena

rungosta, ei seurauksena voi olla muuta kuin kuivettuminen, tuhoutuminen.

 

 

Tämä persoonallisuuden ominaisuus, kyky, joka uskollisesti pitää

kiinni Jumalan sanasta, on Jeesuksen ominta itseään ja Hänen syvintä

olemustaan. Uusi liitto käyttää siitä sanaa usko. Se on ilmestynyt

(Gl 3:23-25) Jeesuksessa, Vanhurskaassa Versossa (Tsemach tsaddiik

Jer 23:5) ja annetaan henkilöön katsomatta jokaiselle, joka Jumalan

kutsun kuullessaan kääntyy omilta teiltään Herran puoleen, eli

vanhanaikaisesti sanottuna lähtee parannuksen tielle.

2 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Totuudella on myös iankaikkisuuden luonne, se on pysyvä, eikä siinä ole varjoa ja pimeyttä. Totuudessa ei ole mitään väärää. Totuus On, eikä se ole “on ja ei”

    Kun kuolemme pois synnistä, (valheesta ja vääryydestä) niin Jumala puhdistaa meidät itselleen (Pyhittää), näin on elämme kätkettynä Kristuksessa, joka on kokonansa Totuus. Itsessäni olen kuollut, mutta Kristuksessa elävä. Kuka tämän voi oikein ja täydellisesti ymmärtää?

    Henki on kyllä altis, mutta liha on heikko.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reino Marjakangas
    Reino Marjakangas

    Varsinaisen leipätyöni olen tehnyt peruskoulun luokanopettajana eri puolilla maata. Työni ohella olen pikku ikäni (ikävuosia kertynyt vasta vähän yli 80 vuotta) tutkinut aktiivisesti Raamattua, sen alkukieliä, selitysopia ja teologiaa, lukenut paljon edellisten aiheiden lisäksi myös kirkkohistoriaa, kulttuuri-. ja filosofianhistoriaa, uskonnonhistoriaa, huomatakseni iän karttuessa todeksi Raamatun sanan: Tieto katoaa (ainakin päästäni, hah!). Äskettäin sain painosta kirjani "Avioliitto Raamatun valossa". Aineiston kokoamisessa ja kirjoittamisessa taisi vierähtää yli 50 vuotta, hitaasti hahmottava kun olen. Kirja on itse asiassa selitystä Raamatun ensimmäisiin kymmeneen lukuun (1.Ms 1-10) luomisesta lähtien. Jos ketä kiinnostaa, voi kirjan avulla tutustua tarkemmin ajatteluuni. Kirjani ei ole ehtinyt kaupan hyllyille, mutta allekirjoittaneelta sitä voi tiedustella lähemmin, sähköposti reino.marjakangas(at) lahetyspalvelu.fi, puh 0400 684 344. Annankatu 18, 49400 Hamina.