Avioliittolaki ja unohtunut lupaus

Näillä hetkillä eduskunta ryhtyy keskustelemaan sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseen tähtäävästä kansalaisaloitteesta. Se on saanut  yli 100 000 kannatusilmoitusta, siis enemmän kuin aloitteen eduskuntakäsittelyyn vaaditut 50 000 allekirjoitusta.

Tilanne on erikoinen, kun aloite tähtää juuri kansalaisaloitteen kautta käsittelyyn tulleen ja eduskunnassa hyväksytyn lain kumoamiseen. Jotkut kyseenalaistivatkin vasta-aloitteen tällä perusteella. Juridista estettä sille ei kuitenkaan liene.

– – –

Päätös sukupuolineutraalista avioliitosta syntyi melko pienellä äänten erolla 101-90 joulukuussa 2014. Nyt avioliiton palauttamista yksinomaan miehen ja naisen väliseksi perustellaan lapsen edulla ja oikeudella biologisiin vanhempiin. Eduskunta on nyt toinen.

En käy arvailemaan päätöksen lopputulosta, enkä ota kantaa tässä kirjoituksessa itse asiaan, ainoastaan sen muodolliseen puoleen: tehtäessä päätöstä sukupuolineutraalista avioliitosta vakuutettiin, että kirkot saavat tehdä rauhassa omat ratkaisunsa avioliittokäsityksestään sekä sitä koskevista kirkollisista toimituksista. Näin tunnustettiin kirkkojen itsemääräämisoikeus. 

Uskon, että tämä lupaus jättää kirkot rauhaan painoi monen kansanedustajan vaa’assa heidän painaessaan vihreää Jaa-nappia.

Nyt lain voimaan tulon lähestyessä äänenpainot ovatkin toisenlaiset. Kirkon on sopeuduttava uuden aviolittolain mukaiseen tilanteeseen ja muutettava opetustaan. Avioliittoon vihkiminen ei olekaan  luonteeltaan kirkollinen toimitus vaan viranomaistoimi. Lainopillisten asiantuntijoiden mukaan papit ovat virkamiehiä, joiden on vihittävä myös samaa sukupuolta olevia pareja – vastoin kirkon yhteisiä päätöksiä ja piispojen ohjeita – tai että papit ovat kelpoisia toimittamaan siviilivihkimisiä (Olen kirjoittanut tästä teemasta edellisessä blogitekstissäni).

Seurauksena lienee maaliskuun alun hämminki ja kirkon repeämän paheneminen. Kuka muistaa enää lupausta kirkoille, että ne saavat ratkaista asian itse? Entä kuinka tämä vaikuttaa nyt kansanedustajien kantaan heidän äänestäessään sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseen tähtäävästä aloitteesta?

 

    • Juhani Ketomäki.

      Ystävällisesti kertonet missä ajatteluni on nykyisen oikeusjärjestelmän soveltamisen vastainen.

    • Juhani Ketomäki.

      Jos ihminen missä tahansa järjestössä, organisaatiossa, toimii valtion, edeukunnan, säätämän lain mukaisesti ja yhdistys erottaa hänet tämän toiminnan perusteella, niin yhdistys, organisaatio toimii vastoin yhteskunnan hyväksymää lakia. Ja on tällöin tilivelvollinen vaikkapa oikeudessa.

      Ilmeisesti et ole tietoinen kirkkolaista.

  1. Juhani Ketomäki :”Yritätkö nyt selittää että jos kirkko erottaa homoparin vihkijän papin niin se on lainvastaista?”

    Ehkä Reino yrittää selittää, että homoparin vihkijän erottaminen voidaan riitauttaa ottamalla selvää mitä kyseisen seurakunnan päättävissä elimissä tarkoitetaan sanalla ”raamatullisuus” ja katsomalla onko päätösten takana esim. itsenäisissä yksityisoikeudellisissa lähetysjärjestöissä toimivia, jolloin asia kenties saataisiin julkisuuteen vihjailemalla syrjintärikoksista tai – rikoksiin yllyttämisistä.

  2. Reino Suni

    Yksinkertaisen lakilukutaidon perusteella Avioliittolain 17 § ei oikeuta pappia vihkimään samaa sukupuolta olevaa paria.
    Lainkohdan mukaa: ”Kirkollisen vihkimisen [mikäli sellainen toimitetaan] saa toimittaa:

    1) evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi”

    Lainkohdan tarkoitus on siis rajata vihkitoimituksen suorittaja kyseisissä kirkkokunnissa pappeihin, ei velvoittaa ko. pappeja kirkollisiin vihkimisiin. Pappien oikeutta suorittaa kirkollinen vihkiminen rajoittaa myös avioliittolain 16 §:n tarkoittamat määräykset. Pappien velvollisuudet tulevat niin ikään heidän omasta kirkkokunnastaan käsin.

    Avioliitolain 16 § 1 mom. mukaan: ”Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.”

    Säädös ei määrittele, miten ko. uskonnollisen yhdyskunnan on kyseiset määräykset annettava. Määräys voi olla vaikkapa papeille annettu työnjohdollinen menettelytapaohje. Niinpä, jos pappi vihkii vastoin piispansa määräystä, on hän toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja häntä voidaan kirkon sisäisenä asiana ojentaa.

    Huomioksi myös ettei yhdenvertaisuuslaki koske uskonnollisia toimituksia.

  3. Jukka kivimäki.

    Ensiksikin olen samaa mieltä kanssasi, että yhdenvertaisuuslaki, ihmisten tasa-arvoisuus, ei koske uskonnollisia toimituksia, siis kirkon oppia.

    Olen korostanut, että ihmistä ei voida erottaa mistaan yhteisöstä sen perusteella, että hän toimii ja käyttäytyy yhteiskunnan lakien mukaisesti. Näin tapahtuessa hän voi halutessaan ottaa asian esille julkisuudessa. Tämä koskee myös kirkkoa. Kirkko halutessaan erotta papin niin on siihen löydettävä muita perusteita.

    En ole perillä uuden avioliittolain sisällöstä mutta tämä on fakta joka tapauksessa.

    • Kyllä yhteisön jäsenillä on velvollisuus yhteiskunnan lakien lisäksi noudattaa yhteisön omia sääntöjä. Sitä paitsi, sikäli jos pappi erotetaan pappeudestaan, ei häntä silti eroteta kirkon jäsenyydestä.

    • Papin erottamisesta virastaan ei ole kyse kirkosta erottamisesta. Sinähän oket täysin pihalla.

    • Jukka Ketomäki.

      En ole maininnut sanaakaan, että papin erottaminen virasta merkitsisi hänen erottamistaan kirkon jäsenyydestä. Olen täysin tietoinen, että kirkko, seurakunta, ei erota ketään. Tämä tuli täysin selväksi jo ollessani silloisen oman seurakuntani kirkkoneuvoston jäsenenä.

      En oke pihalla vaan täysin sisällä.

Kirjoittaja

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.