Avoimesti Mikolle

Sinä se olet poppari ja demari. Minä tämmöinen saaristorovasti. Mutta kumpikaan meistä ei ole agnostikko. Oikeesti. Tai sitten en ole tiennyt sinusta yhtään mitään.

Luulen ymmärtäväni sinua. Pappi voi kyllästyä perinteiseen ilmaisuun niin, että saarnaa välillä tunnustusta vastaan. Hakee tieten tahtoen provokatiivisen näkökulman. Ja jos tekee sen suunnitelmallisesti, tiedottaen jo etukäteen, että "nyt tulee kovaa kamaa, kuunnelkaapa", pääsee melko varmasti tutkintaan.

Muistatko, kun kerroin sinulle yhdessä toimitetun Että jaksaisin ensi viikkoon-messun jälkeen että näen sinussa itseni parikymmentä vuotta sitten. Ideoita, kokeilunhalua, rajojen koettelua ja kyseenalaistusta. Ja kuitenkin, olet perinteinen pappi. Olet isällinen, luterilainen, armon kerjäläinen. Siinäkin suhteessa olemme samanlaiset.

Ehkä toimimme eri tavalla, mutta molemmat haluaisimme niin kovasti sanoittaa uudelleen tuon kaikkien aikojen suurimman tarinan, joka muutti molempien meidän elämän niin ettei paluuta ole. Useita vuosia sitten pidit Sub-TV:llä rippituolia. Siinä oli jo jotain erityistä. Yritys tavoittaa kirkosta vieraantumassa olleet kolmekymppiset, ennen kuin joukkopako kirkosta oli edes alkanut. Näitkö jo silloin, mitä tulisi tapahtumaan? 

Toteat, että etelässä ja pohjoisessa on erilaista. Kumpaa koet tällä hetkellä olevasi? Anteeksi, jos tulkitsen väärin, mutta minusta sinä olet pohjoinen. Kairan kasvatti, tunturilla syntynyt tuuli. Semmoinen puhuri. Olet kulkenut etelään ja takaisin, pariinkin otteeseen, mutta juuresi ovat lähempänä seitsemääkymmentä astetta pohjoista leveyttä. Siksipä voinemme yhdessä olla hiukan provokatiivisia ja naurahtaa: ei ne siellä etelässä meitä ymmärrä..

Olet saanut mieleen painuvan palautteen, kokenut ikään kuin puoli tuomiota sen kirkon taholta, jolle pappisvalasi vannoit. Älä katkeroidu. Jatka. Sinua tarvitaan. Meitä tarvitaan.

Kerron yhden asian. Voit olla tässä eri mieltäkin: ajattelen että yhteisesti lausuttu uskontunnustus kaikkine vaikeine kohtineen pitää kirkon koossa. Ja lopulta kokoaa myös eksyneet lampaat samalle lähteelle.

Siunausta, veli!

PS. Kerron toisenkin asian, muiston vuosien takaa. Olin draamaryhmässä. Tanssimme näytelmässä kirkon käytävällä valssia vastanäyttelijäni kanssa. Näytelmän teemat olivat toki hengelliset, ainakin meidän nuorten innokkaiden tekijöiden mielestä. Seuraavana yönä sain puhelinsoiton. Epäselvä ääni, ehkä sukan läpi, lausui: "En minä paheksu, mutta joku muu saattaa. Ole varovainen jatkossa, kun teet näitä näytelmiä."

Se oli outoa. Mitä se sai minut ajattelemaan? Puntaroimaan, missä rajat papin toimissa kulkevat. Ja jatkamaan työtä. Sillä duunia on vielä.

 

 

2 kommenttia

  • Timo Juntunen sanoo:

    Alkukappale tippu ensin pois mystisesti, vaikka olin sen kirjoittanut. En minä tiedä, oliko se tärkeä. Mutta panin sen siihen uudelleen. Jotenkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kaarina Heiskanen sanoo:

    Minua surettaa, että monet pelot kahlitsevat meitä ja laittavat meidän siipemme suppuun. Iloista kun joku ryhtyy rohkeaksi, kysyy uusia kysymyksiä ja etsii uusia sanoja. Lyhyesti: Tsemppiä näille agnostikkoiltamalaisille!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Timo Juntunen
    Timo Juntunen

    Saaristorovasti. Runoilija. Elämän taiteilija. Tapaamisiin pappilan sillalla!