Burmassa ei rauhaa, ei demokratiaa – vielä

Kuvassa Yangonin lentokenttä maanantaina 30.1. Edellisenä päivänä Myanmarin ehkä tunnetuin ihmisoikeusjuristi ja demokratia-aktivisti U Ko Ni ammuttiin näille käytäville (RIP – Rest In Peace). Hän työskenteli hallituspuolueen neuvonantajana ja perustuslakiasiantuntijana.

Muutokset perustuslaissa saattaisivat viedä pois maan armeijalta paitsi poliittista valtaa myös niitä merkittäviä taloudellisia etuoikeuksia (pääomia), joita he ovat päässeet kerryttämään vuosikymmenten sotilashallinnon aikana. Hän oli muslimi. Näistä eväistä voi rakentaa lukuisia tarinoita siitä, kuka halusi päästä hänestä eroon tai saada aikaan reaktioita jossain, joista seuraisi reaktioita jossain, joista seuraisi… Shakki on yksinkertainen peli verrattuna Myanmarin erittäin monimutkaiseen poliittiseen, taloudelliseen, aseelliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Tällä hetkellä sekä rauhanrakennus että demokratiakehitys on kiristyvässä tilanteessa.

Vaikka kuva näyttää jälleen pilviseltä, on hyvä muistaa, että rauhantyö on hyvin pitkäjänteistä työtä, ja matkan varrella on aina ylämäkiä ja alamäkiä, välttämättömiä koukkauksia ja kiertoteitä, ja joskus paluuta viisi ruutua taaksepäin.

EBO (Euro-Burma Office) on merkittävä kansalaisjärjestö, joka on ollut tukemassa demokratisoitumisprosessia ja rauhaa etnisten vähemmistöjen ja pääväestön välillä parikymmentä vuotta. Ensin ulkomailta maanpaossa olevien burmalaisten antaumuksella, nyt viisi vuotta Yangonista (rekisteröity vuonna 2016) paikallisena kansalaisjärjestönä. Suomen ulkoministeriö on yksi tämän järjestön päärahoittajista ja se on valinnut Lähetysseuran kumppanikseen tässä työssä.

EBO:n henkilökunta vietti juuri viikonloppua yhdessä valmistelemalla tulevaa strategiaansa ja nauttimalla onnistuneen työvuoden tuloksista, kun uutinen ampumisesta saavutti meidät kaikki. Sitä ennen olimme nauraneet ja itkeneet jaettujen kokemusten ja tarinoiden äärellä. Noin 20 hengen porukkaan mahtuu entisiä sissisotilaita, ihmisoikeusaktivisteja, rauhanprosessin fasilitaattoreita ja yliopisto-opiskelijoita, kristittyjä ja buddhalaisia. He tulevat kaikkiaan kahdeksasta eri Myanmarin etnisestä ryhmästä, joista osa on tällä hetkellä syrjittyjä vähemmistöjä ja osa ”hyväosaisia” voittajia nykyisessä yhteiskunnallisessa pirstoutuneessa tilanteessa.

Erilaisinakin kaikkia ebolaisia yhdistää se, että heillä on juuret sodassa, jota on kestänyt yli 70 vuotta ja joka ei ole ohi. Yksi yrittää kertoa kokemuksiaan vuoden 1988 opiskelijamielenosoituksesta, mutta itku pysäyttää tarinan. Toiselle käy samoin, kun hän kertoo edelleen odottavansa perhettään kotiin – tietämättä ovatko he kuolleet vai jossain paossa. On odottanut jo kymmeniä vuosia.

Heitä yhdistää myös toinen asia. He kaikki haluavat tehdä työtä rauhan ja demokratian puolesta Myanmarissa. Sellaisen maan puolesta, jossa erilaisinakin kaikilla voi olla koti ja turva, rauha ja osallisuus. Chin-kansaan kuuluva kristitty yliopistoharjoittelija kertoo: ”Ennen vihasin kaikkia burmalaisia, vihasin kaikkia buddhalaisia. Nyt en vihaa. Ymmärrän, että olemme kaikki ihmisiä.”

Maassa on 21 aseistettua ryhmittymää, joista vain kahdeksan on allekirjoittanut kansallisen aseleposopimuksen. Tästäkään ei pidä vielä vetää nopeita johtopäätöksiä siitä, ketkä ovat hyviksiä ja ketkä pahiksia. Kuten sanoin, tilanne on monimutkaistakin monimutkaisempi ja tien löytäminen eteenpäin on välillä kuin autiomaassa tarpomista.

Myanmarista sanotaan, että sinne tuli demokratia vuoden 2015 vaalien tuloksena. Tiedoksi vaan, että maassa ei ole demokratiaa. Mutta sitä edelleen pyritään rakentamaan sinne, ja tässä työssä kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli. Maan armeijalla on edelleen merkittävä rooli vallankäyttäjänä ja se saattaa olla kiristämässä otettaan. EBO:n yksi työ on saattaa eri aseellisia ryhmiä saman pöydän ääreen ja vähitellen käynnistää johtajien dialogia sinne, missä sitä ei vielä ole. Toisaalla sen työtä on myös dialogin rakentaminen kansalaisten välille ja mieliin syöpyneiden viholliskuvien asteittainen purkaminen. Jatketaan mekin Suomessa työtämme tämän rauhanrakentamisen tukemisessa.

Rukoukseni: PRI-Myanmar (Peace, Rest In Myanmar)

Ari Muttonen
kirjoittaja toimii organisaation kehittämisen asiantuntijana Mekongin alueella

 

Kirjoittaja

Missioblogi
Missioblogihttps://felm.suomenlahetysseura.fi/
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija Mikko Pyhtilä.