David Bowieta kirkkouruilla

Ei lisättävää. Niin luulin, kun katselin somesta ihmisten reaktioita uutiseen David Bowien kuolemasta.

Tänään olen yllätyksekseni katsonut YouTubesta jo kaksikin eri versiota Bowien "Life on Mars" -teoksesta. Kirkkouruilla soitettuna. David Bowie taivutti yli viiden vuosikymmenen ajan musiikkiaan kuin kuvataiteilija, joka vaihtaa tekniikasta toiseen luoden aina uutta. Siksi hänen musiikkinsakin taipuu moneen.

Tiedän monta suomalaista kanttoria ja soitinta, jotka taivuttaisivat kuuntelemani biisin vielä taidokkaammin. Tiedän myös monta kanttoria, jotka eivät halua edes ajatella moista. Myöskään kaikista uruista ei irtoa sellaista ääntä, että Bowieta kannattaisi niillä yrittää.

Osa kirkkomuusikoista soittaa mitä vain, osa jättää soittamatta. Ihaillen ja kunnioittaen seuraan sitä keskustelua, mitä ammattikunta tästä vaikeasta aiheesta keskenään käy. Vaikka toisen tapa toimia on erilainen, keskustelukulttuuri säilyy hyvänä.

Musiikista ei tee pyhää se, että sitä soittaa kanttori. Tai että soitetaan kirkkouruilla kirkossa. Mutta molemmat - kanttori ja urut - voivat tehdä mistä tahansa musiikista aivan älyttömän hyvää. Silloin myös pyhä saattaa päästä yllättämään.

Jään odottamaan suurten rock-klassikoiden hurmaavia urkutulkintoja, David Bowien elämäntyön muistamisen hengessä: Live and let live - Elä ja anna toisten elää.

Kirjoittaja

Annmari Salmela
Annmari Salmela

Avara katse, iloinen mieli, elämän seurannan avainpaikka vapaaehtoistyo.fi- sekä kotimaanapu.fi-palvelujen tuottajana Kirkkopalvelut ry:n hommissa.