Deemaksen tie

Deemaksen tie

Luemme Paavalin kirjeestä Timoteukselle: ”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.” 2 Tim4:10
Surullinen tosiasia, Deemas, Paavalin työtoveri, jätti hänet ”maailmaan rakastuneena.” Deemas hylkäsi ”ensimmäisen rakkautensa”, rakkautensa Kristukseen ja Jumalan valtakunnan työhön.
Deemaksesta ei paljon kerrota mutta sen tiedämme että hän oli Paavalin työtoveri, vankilakaveri.
Hän oli Kristukseen uskovainen, odottaen hartaasti Herran tulemisen päivää. Kuitenkin – pakoon marttyyrikuolemaa joka Roomassa odotti Paavalia ja hänen seuralaisiaan. Kuoleman pelko johti Deemaksen pakokauhun tilaan, vaikka Paavalin tavoin olisi uskossa eläen saanut ”vanhurskauden seppeleen”, eli iankaikkisen elämän Vapahtajamme, Jeesuksen ansiossa.
Luopion tie on meissä kaikissa perisynnin seurauksena. Raamatussa on paljon näitä surullisia kertomuksia Jumalasta, Hänen Sanastaan luopuneista ihmisistä. Tosiasiaa tänäkin päivänä, vieläpä meidän ”äitikirkossamme”, Suomen Ev.lut.kirkossa.
Motiivina ei, ainakaan vielä, ole kuolemanpelko. Mutta – pelot kuitenkin. On kansan suosion menettämisen pelko, ihmispelko, hylätyksi tulemisen pelko jne. Pelon syitä on paljon.
Mielestäni, jos nyt ihan rehellisesti ja totuudessa katsomme luopiokirkkomme prelaatteja, hallintoa, ei kukaan kunnianarvoisa henkilö kirkossamme uskalla tunnustaa, että harhassa kuljetaan.
Syynä on yksinkertaisesti se, että ” me rakastamme sitä kunniaa enemmän, mikä tulee ihmisiltä, kuin sitä kunniaa, mikä tulee Jumalasta.” Jh 12:43
Olemme ihmispelossamme joutuneet aasialaisen kulttuurin vaikutuspiiriin. Pelkäämme ”kasvojen menettämistä”. Ei monikaan kristitty uskalla tunnustaa; vuoden 1986 kirkolliskokous teki harhaavan, Jumalan sanan vastaisen päätöksen kirkon virasta.
Ihmispelon tiellä toteutunee luopio Deemaksen tie.Hänen paluustaan takaisin kristilliseen uskoon ja seurakuntaan, ei puhuta mitään. Jeesus varoittaa: ”Mitä hyötyä on ihmiselle siitä, vaikka hän voittaisikin itselleen koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa.” Mk 8:36
Ilmestyskirjan sanat vahvistavat Jeesuksen varoituksen: ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa;tämä on toinen kuolema.” Ilm. 21:8 (mutta pelkurit,luopiot jne 1992 käännös)
Antaako Raamattu mitään lohdutusta niille jotka sydämessään tunnustavat olevansa pelkureita, luopioita. Antaa toki. Onhan Jumalamme perimmäinen tarkoitus tämä: ” ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää." Hes. 18:32
Rohkaisevina esimerkkeinä arvokkaista, kunniallisista hallitusmiehistä ovat UT:ssa Nikodeemus ja Josef Arimatialainen. Ihmispelosta, ”kasvojen menettämisestä”, välittämättä, uskaltavat nämä entiset salaiset opetuslapset astua julkisesti esiin, mennä maaherran puheille ja pyytää Jeesuksen ruumista haudatakseen Vapahtajansa kunniallisesti.
Toivon mukaan joku korkea-arvoinen ”hallitusmies” tai ”hallitusnainen” saisi sydämeensä ”täydellisen rakkauden joka poistaisi pelon”. 1.Joh 4: 16-19 Näin rohkaistaan Judithin kirjassa:
”Herra Jumala, sinä olet voimallinen Jumala, joka teet suuri tekoja jota kukaan ei voi vastustaa. Kaikkien asioitten täytyy sinua palvella, sillä mitä sinä tahdot, sen täytyy tapahtua. Kun sinä annat yhdelle rohkeuden; sen täytyy edistyä, eikä kukaan voi vastustaa sinun sanojasi”, Judith 16:16-17

Jukka Teininen

6 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Ei tarvitse spekuloida kummempia Deemaksen kohdalle. On ymmärrettävää että Paavali piti häntä aatteen petturina , mutta Deemas ehkä vain kyllästyi vaeltamaan paikasta toiseen ja halusi vakiintua ja perustaa perheen. Sitä se maailmaan rakastuminen on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Muuten. Tässä Paavali on ritiriidassa evankeliumin kanssa. Johannes 3:16 . Jumalakin rakasti maailmaa miksi ei Deemaskin , hän joka oli maailmasta, tekisi niin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      On totta, että Johanneksen evankeliumin 3. luvun jae 16 kertoo, että ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

      Tulee ottaa kuitenkin huomioon saman luvun viimeinen jae, joka sanoo, että ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.”

      Ja tämän vihan nyt sitten myös Deemas sai Raamatun mukaan päällensä. Hän rakasti sitä maailmaa, josta Raamattu meitä varoittaa: ”Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.”(1. Joh2:15). Kyseessä on se maailma, jonka ruhtinaaksi Jeesus nimesi Saatanan.(Joh14:30)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “On kansan suosion menettämisen pelko, ihmispelko, hylätyksi tulemisen pelko jne.” Jos katsoo asiaa toisestra suunnasta, suosion menettäminen ja ihmisten hylkäämäksi joutuminen eivät ole mitään oikean uskon tuntomerkkejä. Ei pidä tahallaan heittäytyä marttyyriksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Rämö sanoo:

    On selvää, että Deemas lähti omille teilleen. Hän siis luopui Jumalan tahdosta elämänsä suhteen ja otti oikeuden itseensä omiin käsiinsä. Näin tämä kohta on käsitettävä.

    Paavali jatkoi Jumalan hänelle viitoittamalla tiellä ja toteutti sen mitä hänelle oli tehtäväksi annettu. Sillä tiellä ei ollut mahdollista saavuttaa maallista onnea, mutta ei hän sitä halunnutkaan vaan piti roskana kaiken Kristuksen tuntemisen rinnalla.

    Tämä on oikea kristityn asenne vaikka kieltäymykset sinällään eivät takaa oikeaa sydämen suhdetta Kristukseen. Tästä esimerkkinä Martti Lutherin taistelut.

    Kuitenkin kirkkomme on lähtenyt monessa asiassa omille Deemaksen teilleen ja irtaantunut Jumalan sanasta. Halu syleillä maailmaa on ollut liian houkuttelevaa ja siltä tieltä on vaikea päästä pois. Vielä vaikeampaa kuin yksittäisen ihmisen on tehdä parannusta, on kirkon kääntyä tieltään kun sille on kerran astuttu.

    Lankeemus johtaa toiseen ja sitten niitä aletaan puolustella jos ei olla avoimella mielellä Jumalan edessä. Aletaan jopa avoimesti vainoamaan niitä, jotka uskaltavat arvostella tehtyjä toimia. Tämä on helppoa kirkon kulissien takaa. Ei tarvitse olla kasvokkain. Laitetaan Kirkkohallitus tekemään likaiset työt.

    Mutta Jumalaa on mahdoton pettää. Jokainen on vastuussa omasta osuudestaan mihin suuntaan on asioita vienyt.

    Nyt olisi kyllä tilausta sellaisille, jotka sanoutuvat irti nykymenosta ja joita kuunnellaan. Tarvitaan selkeästi uutta puhdistusta, jossa usko ja teot saatetaan sopusointuun Jumalan sanan kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Jorma Rämö:””Sillä tiellä ei ollut mahdollista saavuttaa maallista onnea””

      Mielenkiintoinen kommentti, siis mitä tällä tarkoitat, kyllä Jeesus lupaa hyvää niille jotka Hänen takiaan luopuvat kaikesta, siis täällä maan päällä myös.

      Itselleni tärkein on rauha jonka Jumala antaa, ei tarvii enää taistella rauhattomuutta vastaan, siis rauha seuraa kun elää Jeesuksen Sanan mukaan.

      Jorma Rämö:””Nyt olisi kyllä tilausta sellaisille, jotka sanoutuvat irti nykymenosta ja joita kuunnellaan. Tarvitaan selkeästi uutta puhdistusta, jossa usko ja teot saatetaan sopusointuun Jumalan sanan kanssa.””

      Ei Jeesustakaan “kuunneltu” eli vaikka kuinka julistaa evankeliumia niin ei kovinkaan moni tee parannusta vaan luottaa omaan oikeaan uskoonsa. Sitten tämä “usko ja teot”, siis kun näkee omien oppi-isien teot niin mitä on siihen oikeallla “uskolla” vastaaminen eli mitä tulee tehdä kun näkee väkivaltaa ja pakottamista?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Teininen
    Jukka Teininen

    Saarnaaja (eläk.) Hengellinen työ Forssan Ev.lut. Srk Kirkkokuoro 1966 - 1978 Lähetyssihteeri 1975-1998 Forssan ev.lut. Srk oto Lähetystyön kannatusrenkaan ja Forssan Kristillisen Työväenyhdistyksen perustamiset 1996 Kirkon saarnalupa 1978-1995 .Piispa Kortekankaan peruutus 02.08.1995 Seppo Suokunnaksen ”tarpeettomuuslausunnon”avulla.(haamukirjoittaja) SLEY:n saarnalupa 1987 Seppo Suokunnaksen tekemä ”hyllytyspäätös” 08.05.1996 Taloudellinen tappio kirjoista 2.500 mk SRK-mestarin sijainen 1.8.1978-31.03.1985 Forssa ev.lut. Suomen Kristillisen Työväen liitto  oto saarnaaja 1979- Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys piirisihteeri 1990-eläkkeelle 1.2.1995 - Concordia r.y yhdyshenkilö 1995- Luther-säätiön perustamisasiakirja säädekirja 27.10.1999 Perustajajäsen. Luther säätiö , toimintavaltuutettu 2001-? Kirkkovaltuuston jäsen 1979-1982 Seurakuntaneuvoston jäsen 1983-1986 , 1995-1998

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit