Diak ja kirkko

Diakonia-ammattikorkeakoulun syntyyn, olemukseen ja tulevaisuuteen liittyy keskeisesti kirkon työ. Näin viimeisenä rehtoriviikkona yritin muistella, mitä kaikkea diakilaiset ovat näinä liki 12 vuotena kehittäneet. Perustyömme toteuttamista en kertaa. Keskityn vain muutamiin uusiin avauksiin.

Kun aloitin työtä, ihmettelin sitä, että kirkko ei ollut Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy:n omistajana. Näin siitä huolimatta, että koulutimme useimmat kirkon keskeiset henkilöstöryhmät. Usein tätä pähkäröimme silloisen hallituksen puheenjohtajan Antti Lemmetyisen kanssa. Kun osakkeita vapautui, muut jäljelle jääneet omistajat tarjosivat niitä kirkolle. Niinpä Kirkon keskusrahasto osti osakkeet, ja sen jälkeen Kirkkohallituksella on ollut edustaja keskeisimmässä päättävässä elimessä.

Kun olen kirkon johdolta aika ajoin kysynyt, mikä heille on aivan perustavanlaatuista Diakin toiminnassa. Monien asioiden joukosta jatkuvasti yhdeksi tärkeimmistä on noussut Diakonia-ammattikorkeakoulun valtakunnallisen rakenteen säilyttäminen. Jotta seurakunnat eri puolilla maata saisivat osaavaa työvoimaa, tarvitaan koulutusta eri ilmansuunnilla.

Niin Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy:n hallitus kuin sen toimiva johto ovat olleet aina hyvin sitoutuneita valtakunnalliseen tehtävään ja sen mukaiseen rakenteeseen. Toki olemme vuosien varrella tehneet monia isoja yksikkö- ja kampusratkaisuja eteläisellä alueella (Lahti, Järvenpää, Kauniainen), mutta ne eivät yksistään olisi riittäneet tilanteessa, jossa rahoitusta leikattiin roimasti. Uudistimme parin vuoden suunnittelutyön pohjalta valtakunnallisen organisoitumis- ja toimintatapamme: vuoden 2013 alusta meillä on vain yksi Diak, joka toimii neljällä ilmansuunnalla kampuksillaan. Luovuimme yksikkörakenteesta luopumatta valtakunnallisesta toiminnasta.

Mutta ei tässä kaikki. Opetusteknologian kehityksen myötä ja Diakin ns. rajaton kampus –ajattelun myötä olemme voineet laajentaa maantieteellisesti myös kirkollista koulutustarjontaa. Olemme järjestäneet ns. muuntokoulutusta (opistoasteen tutkintoja nostetaan ammattikorkeakoulutkinnoiksi) monilla sellaisillakin paikkakunnilla, joilla ei ole kampustamme. Näitä paikkakuntia ovat olleet Kuopio, Turku, Jyväskylä, Lapua ja Tampere.

Viimeisimpänä olemme vastanneet seurakuntien ja koko alueiden tarpeeseen aloittamalla diakonissakoulutuksen saamelaisalueella Ivalossa ja laajan setin kirkollisia tutkintoon johtavia koulutuksia Tampereella.

Väkemme on kuunnellut herkällä mielellä työelämän tarpeita. Olemme kehittäneet pari aivan uutta ammattikorkeakoulututkintoa (bachelor). Kirkollisella puolella aloitimme jo vuosia sitten sosionomi-kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan korkea-asteen tutkintokoulutuksen. ”Yleisellä” puolella aloitimme asioimistulkin koulutuksen ainoana korkea-asteen kouluttajana.

Ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa (YAMK eli ns. Bolognan prosessin mukainen master-tutkinto) aloitimme Diakonia ja kristillinen kasvatus -koulutuksen. Se on sosiaalialan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutus. Sen tavoitteena on kehittää erityisesti kirkon diakonia-, kasvatus- ja nuorisotyötä. Koulutus syventää näiden alojen osaamista teologiaan, etiikkaan, johtamiseen ja tutkimus- ja kehittämistyöhön liittyvissä opinnoissa.

Vuosien varrella on yritetty myös eurooppalaisia yhteistutkintoja (joint degree) diakonia-alan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa, mutta kovin suosittuja ne eivät ole olleet. Prahan Kaarlen yliopiston ja Interdiacin kanssa on kaksoistutkinto (double degree) teemalla ”Diaconia and Christian Social Practice”.

Kun korkeakoulussa on kerrallaan yli 800 opiskelijaa opiskelemassa myös kirkollista kelpoisuutta, edellyttää se myös tukipalvelujen kehittämistä. Uusimpien tilastojen mukaan meillä on 100 000 painettua teosta (ml. kirjat ja lehdet) ja 150 000 e-kirja- ja –lehtikokoelma. Opinnäytetyöt löytyvät ammattikorkeakoulujen Theseus-tietokannasta e-versioina. Yhdeksi painopisteeksi olemme asettaneet sen, että kirjastomme olisi nyt ja jatkossa maan paras diakoniakirjasto. Kirjastomme on yksi maamme käytetyimpiä amk-kirjastoja. Kun avasimme Kalasataman kampuksen, ensimmäisinä päivinä kirjastossa kävijöitä oli tuhat per päivä.

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyössä ei järin paljon ole rahoituslähteitä kirkolliselle puolelle, mutta paljon saamme aikaan jo perusrahoituksella opiskelijoiden opinnäytetöinä ja esim. henkilöstön väitöskirjatöinä.

Aivan uutena avauksena ovat yhteisöpajat, joissa seurakunnilla on mahdollisuus kehittää toimintaansa ketterästi uudella tavalla. Vuosia olemme kehittäneet Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa yhteisötyön menetelmiä, mm. ns. kaapeli- eli Cable-menetelmää. Yhteisöpajoihin kuuluukin oleellisesti yhteisötyö menetelmien koulutus, harjoittelu, moniammatillinen yhteistyö ja vapaaehtoistyö. Yhteisöpajoja on jo nyt toiminnassa 27 eri puolilla Suomea – toiminnalle on ollut siis huikea imu. Tulossa on myös Eurooppaan kansainvälisiä yhteisöpajoja.

Aika ajoin on saatu ulkopuolistakin rahoitusta hankkeille, joissa on kehitetty yhteistyössä seurakuntien ja/tai kristillisten järjestöjen toimintaa. Myös Kirkkohallituksen tarpeita tutkijamme ovat voineet palvella. Kirkkopalvelujen kanssa on ollut uutta nousua yhteistyössä. Opetussuunnitelmamme on nyt uudistettu niin, että voimme saada nopeammin ja joustavammin opiskelijoita mukaan työelämän kehittämishankkeisiin.

Kymmenkunnan korkeakoulun ja yliopiston kesken luotu verkosto tutkimaan ja kehittämään ns. faith-based –sosiaalista työtä tehtävistä syrjäytymisen ehkäisyssä. Viime syksynä oli tärkeä Faiths&Community –seminaari Järvenpäässä. Se järjestettiin Kansainvälisen diakonian tutkimuksen seuran kanssa yhteistyössä.

Kansainvälisen diakonian tutkimuksen seuran perustaminen Diakin kirkko-ohjelman saattelemana on ollut viime vuodet  viemässä eurooppalaista diakoniatutkimusta ja -kehittämistä eteenpäin. Sen toimisto on nyt Brysselissä Eurodiaconian suojissa.

Kansainvälisessä työssä olemme kiinnittäneet huomion Euroopan lisäksi erityisesti kehittyviin maihin, joissa tavoitteemme on korkeakoulujen kapasiteetin vahvistaminen (capacity building) molemman suuntaisessa vuorovaikutuksessa. Yhteistyötä on ollut mm. Kirkon ulkomaanavun ja Suomen lähetysseuran kanssa, mutta yhteistyö saisi olla laajempaakin.

SLS:n ja KUA:n lisäksi olemme kehittyvissä maissa tehneet pitkään yhteistyötä myös esim. paikallisten luterilaisten kirkkojen (esim. ELCSA-ED Swazimaassa) ja kirkkojen kehitysyhteistyöorganisaatioiden kanssa (esim. Lutheran Development Service Swazimaassa) ja kansainvälisten kirkollisten järjestöjen, kuten LWF:n kanssa eri maissa (esim. LWF Nepal).

Toimintamme eräänä keskeisenä tavoitteena on ollut se, että kirkko saisi työntekijöitä, joilla on näkemys globaalista vastuusta ja jotka olisivat kykeneviä toimimaan monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Olemme vahvistamassa yhteistä tutkintokoulutusta ja muuta yhteistyötä afrikkalaisten, kristillistaustaisten yliopistojen kanssa.

Viime aikoina olemme kehittäneet erityisesti uskonnonlukutaitoa, joka tulee yhä tärkeämmäksi monikulttuuristumisen ja moniuskontoistumisen kautta. Olemme sen kehittämisessä yhteistyössä mm. arvostettujen brittiyliopistojen kanssa. Uskontolukutaitoa voi opiskella mm. avoimessa ammattikorkeakoulussamme. Meillä on koulutus- ja kehittämisohjelma Uskontolukutaito moniarvoisessa työyhteisössä.

Kirkon ja Diakin yhteistyötä on arvioitu ja kehitetty moninaisissa yhteistyö- ja seurantaryhmissä, mutta ennen kaikkea aktiivisesti toimeen tarttumalla. Siitä kiitos upealle henkilöstöllemme. Työsarkaa riittää. Uutta aloitteellisuutta tarvitaan.

Pohja kaikelle toiminnalle on luotu 1867 diakonissakoulutuksen alkuhetkissä. 20 vuotta sitten diakoniasäätiöt ja kristilliset opistot viisaasti kokosivat Diakonia-ammattikorkeakoulu-kokonaisuuden. Ensi viikolla toivotamme kaikkea kansaa tervetulleeksi Diakin Riemulliseen 20-vuotisjuhlamessuun. Se pidetään keskiviikkona 10.2. klo 18 Paavalin kirkossa. Paikalle mielellään varttia vaille, koska Yle televisioi messumme.

IMG_1394

Diak Kalasatamassa

1 kommentti

  • Jouni Parviainen sanoo:

    Kiitos DIAKin tekemästä työstä. Sen kampuksilta valmistuu paljon hienoja ammattilaisia niin kirkon töihin kuin yhteiskunnan ja eri järjestöjen palvelukseen.

    Hienoa myös, että kirkko tunnistaa diakoniatyöhön suuntautuneiden ihmisten kutsumuksen niin että halutessaan nämä voivat saada piispalta vihkimyksen valmistuttuaan.

    Yhteiskunnan tehtäviin sijoittuneet kirkollisissa oppilaitoksissa opiskelleet eri alojen ammattilaiset ovat erinomaisia julistuksen, palvelun ja yhteyden “piilokärkiä” tilanteissa, jossa tarvitaan käsipareja avuksi sydänten välisten siltojen rakentamiseen hengellisyyden kontekstissa. Minulla on ilokseni monia sykähdyttäviä kokemuksia tästä työurani varrelta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jorma Niemelä
    Jorma Niemelä

    Yhteiskuntatieteilijä, jolla on pitkä kansalaisjärjestö- ja korkeakoulutausta. Sosiaalityön dosentti. Erikoistunut mm. sote-kysymyksiin ja järjestöjen asemaan siinä. Koulutusta, konsultointia, konseptointia ja tutkimuspalveluja doktriini.fi-palvelujen kautta.