Dialogin ja opin tärkeydestä pohdiskelua

Tänäänkin olen harrastanut valikoivaa lukemista. Aikomukseni oli lukea arkkipiispa Luoman haastattelu Kotimaa-lehdessä 28.11. Haastattelun lisäksi luettavaksi valikoitui julkaisupäällikkö Olli Seppälän pääkirjoitus samassa numerossa.

 

Ensinnäkin tapaus Räsänen. Kyse on paitsi raamatuntulkinnasta myös tarkoitushakuisuudesta. Raamattua on vaikea siteerata julkisuudessa neutraalisti ikään kuin ilman mitään syytä. Erityisesti jos siteeraa samaa kohtaa toistuvasti ja rakentaa sen ympärille opilliseksi mielletyn ajatusrakennelman, voi syyllistyä vihapuheeseen - ainakin kohteena olevan ihmisryhmän mielestä. Tiettyjen ihmisten syntisyyden jatkuva esillä pitäminen on myös psykologisesti vähintääkin outoa kristillisyyttä. 

(Olli Seppälä)

 

SEPPÄLÄN KOMMENTIN voi ottaa yleisenä toteamuksena, mutta lauseyhteys synnyttää mielikuvan, että Räsäsen tapa tulkita Roomalaiskirjeen ensimmäistä lukua on tarkoitushakuista opillisen rakennelman muodostusta.

Mikä sitten on rakennelma, joka on muodostettu? Että avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle ja että syvällinen seksuaalinen kanssakäyminen (sukupuoliyhdyntä) kuuluu avioliittoon. Tämä ei ole Räsäsen tai joidenkin "konservatiivikristittyjen" luoma ajatusrakennelma, vaan osa kristillisen seurakunnan perinteistä oppia.

Virheellisiä rakennelmia saattaa syntyä jos emme muista ja muistuta, että Roomalaiskirje on luettava ja ymmärrettävä kokonaisuutena. Tämä on asia jota on syytä painottaa. Tuomion alla ei ole yksi ihmisryhmä, homot, vaan kaikki ihmiset luontaisessa tilassaan ilman parannuksentekoa. Samoin pelastus kuuluu jokaiselle, yhtäläisesti ja erottelematta.

Jos joku pyrkii poistamaan homoseksuaalisuuden syntiluettelosta ja niin estää homoseksuaalin parannuksentekoa, vaikeuttaa Jumalan Hengen pääsyä homoksi itsensä kokevan ja homoeroottisia kiusauksia tuntevan haavoihin, toki sellaista törkeyttä pitää vastustaa. Homosuhteet ja homoseksi ovat syntiä.

RAAMATULLINEN KUVA miehestä ja naisesta ei tarkoita sterotypiaa jossa on vain yhdenlaisia miehiä ja yhdenlaisia naisia. Se tarkoittaa kuitenkin kahta sukupuolta, miestä ja naista. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen: mieheksi ja naiseksi. Raamatullinen ihmiskäsitys johtaa kristilliseen avioliitto- ja perhemalliin sekä seksuaalietiikkaan. Nämä ovat perusasioita, joiden romuttaminen vaikuttaa itse evankeliumiin, sen sisäistämiseen. Kysymys miehestä ja naisesta on kirkon opillista perustaa.

Otetaan vertailukohdaksi kasteoppi. Muutama vuosi sitten kastoin täällä Suomessa afrikkalaisen naisen, joka ei ollut kuullutkaan lasten kastamisesta ja piti sellaista outona lahkolaisuutena. En kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta ymmärrän, että kirkolla on kasteoppinsa. Kunnioitan luterilaisten tapaa tulkita kristillistä kastetta, vaikka itse toisenlaista kastenäkemystä edustavana en voi siihen yhtyä.

Jos kirkossa ryhtyisi vaikuttamaan ryhmä, joka asettaisi tavoitteekseen romuttaa luterilainen kasteoppi ja -käytäntö ja korvata se uskovaisten kasteella, kävisikö ehkä niin, että monikin ryhtyisi vastustamaan liikettä? Tuskinpa ainakaan arkkipiispa tyytyisi sivusta seuraamaan tärkeää, positiivista kastedialogia. Luultavasti piispatkin osallistuisivat keskusteluun Raamatun jakeilla, jotka puhuvat opetuslapseksi tekemisestä, veden kautta syntymisestä ja lasten tulemisesta Jeesuksen tykö.

Sanoisiko Kotimaa-lehden pääkirjoittaja: "Ensinnäkin tapaus Luoma. Kyse on paitsi raamatuntulkinnasta myös tarkoitushakuisuudesta. Erityisesti jos siteeraa samaa kohtaa toistuvasti ja rakentaa sen ympärille opilliseksi mielletyn ajatusrakennelman."

ARKKIPIISPAN HAASTATTELUSTA löydän paljon hyvää - niin kuin Luoman kommenteista yleensäkin. Luoman mukaan kirkon jakaantuminen on todellisuutta, ja käsitteet kuten konservatiivinen ja liberaali eivät täysin kuvaa todellisuutta, koska ovat käsitteinä "epätäsmällisiä". Näin varmastikin on. Ne ovat myös käsitteitä joihin liittyy voimakasta tunteenomaisesti värittynyttä latausta. Jollekin "konservatiivi" on "fundamentalistia" vastaava haukkumasana ja vastavasti toiselle "liberaali" merkitsee "antikristillistä". Käsitteiden alkuperäiset tai niihin eri yhteyksissä liitettävät merkitykset hämärtyvät. Homoliittoja puoltava saattaa monessa asiassa olla tosiasiallisesti hyvinkin konservatiivinen, kun taas homoliittoja vastustava saattaa olla monessakin mielessä liberaali.

Arkkipiispa näkee että keskustelu, dialogi, olisi avain eteenpäin menemiseen:

Arkkipiispan mukaan eri tavoin ajattelevien kohtaaminen ja dialogi on ainoa rakentava tapa päästä eteenpäin. Hän painottaa eri tavalla ajattelevien kuuntelun tärkeyttä. - Siksikin olisi tärkeää paikallisseurakunnissa järjestää omaan kontekstiin sopivia kuuntelutilaisuuksia eri tavoin ajattelevien kesken ja keskustella yhdessä siitä, minkälaista kirkkoa ja Suomea me rakennamme.

Toisella tavalla ajattelevan kuunteleminen niin että pyritään ymmärtämään toisen lähtökohtia ja tarkoituksia hänen omasta näkökulmastaan, on haasteellista ja parhaimmillaan erinomaisen avartavaa. Keskustelukumppani ei voi olla vihollinen jonka sanomiset leimataan ja vääristellään tarkoittamaan jotakin mitä hän ei tarkoittanut. Hän ei ole nujerrettavissa oleva ja maanpakoon ajettava hirviö, vaan arvokas lähimmäinen ja mahdollisesti kristitty, veljeni ja siskoni. Jälkimmäisessä tapauksessa meidän tulisi osoittaa paitsi rakastavaa ja kunnioittavaa lähimmäisyyttä, myöskin "keskinäistä rakkautta" josta meidät tunnetaan saman Herran opetuslapsiksi.

Toisella tavalla ajattelevan kohtaaminen ja kuunteleminen on tietysti tärkeää muuallakin kuin homodebatissa. Esimerkiksi kastekysymyksessä.

DIALOGI ON tärkeää. Se on positiivinen ilmiö. Moniäänisyys on hyvä asia kun se palvelee dialogia, ja keskinäistä kunnioitusta. Kirkossa dialogin alla on kuitenkin aina perusta, jolla keskustelu tapahtuu. Perusta ei määrää mitä seurakuntalaiset saavat esittää, mutta asettaa rajoitukset sille mikä on mahdollista toteuttaa. Kirkko ei voi muokata oppiaan dialogin perusteella.

Paimen ei ole neutraali sivustaseuraaja. Häneltä täytyy löytyä lujuutta tarpeen tullen viheltää peli poikki ja huolehtia että kaikilla on tilaa olla. Toisaalta dialogi ja keskustelutila ei saa johtaa sekavuuteen, jossa evankeliumin ja raamatullisten arvojen esillä pitäminen tulee vaikeaksi. Paimenelta vaaditaan selkärankaa muistuttaa kristinuskon perusteista ja sanoa: "Keskustelu oli oikein antoisa ja kiitän moniäänisyydestä, mutta muistutan että oppimme ylin auktoriteetti on Raamattu."

TÄYTYY MUISTAA myös se, ja sanon tämän varovasti koska asia on herkkä väärinkäsityksille, että tietyssä mielessä seksuaaliset vääristymät kuten homosuhteet ovat aivan erityinen synti. Ne eivät ole erityinen synti siinä mielessä että homoseksuaalisessa suhteessa elävä olisi enemmän syntinen tai enemmän menossa kadotukseen. Asia on erityinen siinä mielessä, että heteroseksuaaliset synnit kuten miehen ja naisen esiaviollinen seksi ja avoliitto, jotka ovat synteinä yhtä tuomittavia, ovat lähtökohtaisesti luonnollisia. Heteroseksuaaliset synnit rikkovat kristillistä seksuaalietiikkaa mutta eivät sen lähtökohtaa vastaan. Samaa sukupuolta olevien suhde on jo lähtökohtaisesti mahdoton.

Homoseksuaalisten suhteiden tuomitseminen on erityisen helppoa, mikä tarkoittaa tietysti myös sitä, että Roomalaiskirjeen ensimmäistä lukua korostaessani minun tulee pitää erityistä huolta oman sisimpäni ja ihmissuhteideni tarkastelusta Sanan valossa. Ei niin, että meidän täytyisi olla täydellisiä pitääksemme esillä Jumalan sanaa, mutta en saa sen taakse piilottaa omaa synnillisyyttä ja rikkinäisyyttäni, alituista parannuksen ja armon tarvetta, jonka Jumala sanassaan tahtoo minulle, meille kaikille kirkastaa.

On varmasti niitä jotka ottavat homoseksuaalisuuden vastustamisen erityiseksi agendakseen syystä että se tarjoaa mahdollisuuden oman seksuaalisen rikkinäisyyden ja synnin pakenemiseen, kohtaamatta ja käsittelemättä jättämiseen. Yhtä varmasti on niitä, jotka samasta syystä puolustavat homosuhteita ja -liittoja. Esiaviollisessa suhteessa elävän, syrjähyppyjä tai nettipornoa harrastavan heteropastorin voi olla vaikea pitää esillä raamatullista heteronormatiivisuutta.

Ongelmaa ei ratkaista kivittämällä homot tai hyväksymällä heidän syntielämänsä, vaan tekemällä omakohtaista parannusta Sanan ja Hengen voimalla, jonka varassa kaikki kristillisyys tapahtuu. Silloin voimme pitää esillä Raamatun arvomaailmaa ja Jumalan hyvää suunnitelmaa. Ei puristavassa suorituskeskeisyydessä vaan armon avartamassa olotilassa.

KRISTILLISESSÄ IHMISKÄSITYKSESSÄ pitäytyminen ei ole ääriliike, vaan normaalia tervettä kristillisyyttä. Seurakunnan keskellä on pyrkimyksiä joita voidaan perustellusti sanoa uusien oppien tai ajatusrakennelmien rakentamisiksi ja joissain tapauksissa rakentajia voidaan perustellusti nimittää ääriryhmiksi. Tarkastellaan vaikka jakeiden Mark.12:31 ja Luuk.6:31 toistoa. "Rakasta lähimmäistäsi".

Olennaista on missä yhteydessä jakeita siteerataan, mihin sillä pyritään ja onko tulkinta kontekstin mukaista vai poikkeavaa. Otetaanko Mark.12:31 (rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi) tulkinnassa huomioon edeltävä 12:29,30 (rakasta Herraa kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi)? Näitä ei voi erottaa. Sateenkaariteologian ongelmallisuus on siinä, että sen täytyy ensin antaa "toiselle" sisältö, jonka mukaisesti "ensimmäinen" sitten tulkitaan: lähimmäisen rakastaminen merkitsee homosuhteiden hyväksymistä, niinpä Jumala on luonut homoseksuaalisuuden ilmentämään moninaisuuttaan, tahtonsa ja tekojensa rikkautta.

Kun kristillinen lähimmäisenrakkaus irrotetaan kontekstistaan ja arvotetaan toisenlaisen, humanistisen tulkinnan valossa, ja näin perustellaan epäraamatullisia oppeja ja väitetään niitä kristinuskon mukaisiksi, eikö silloin ole kyse tarkoitushakuisesta raamatuntulkinnasta ja perusteettomien ajatusrakennelmien luomisesta?

Sateenkaariteologinen lähimmäisenrakkauden tulkinta rikkoo kokonaisuuden, rakentaa Jeesuksen ja Paavalin opetusten välille ristiriidan ja laittaa koko Raamatun remonttiin. Oikeastaan se laittaa Raamatun romukoppaan. Sateenkaariteologisesti luettu Raamattu edustaa enemmän humanismia, teosofiaa ja new agea kuin kristinuskoa. Se soveltuu "yhdeksi pyhäksi kirjaksi muiden joukkoon". Evankeliumia siitä ei löydy.

PAPIKSI VIHITTÄVÄT vakuuttavat sitoutuvansa kirkon oppiin ja tunnustukseen niin, etteivät edes salaisesti suosi muita oppeja. Jos luterilainen pappi saarnassa kyseenalaistaisi lapsikasteen, siitä seuraisi sanktio. Näin ei kuitenkaan ole kun pappi puhuu kirkon tunnustukseen kuuluvaa ihmiskäsitystä vastaan, kyseenalaistaa sukupuolet ja luonnonoikeuteen perustuvan avioliiton.

Kun yhteiskunnassa nousee ja pyrkii soluttautumaan kirkon sisälle liike, jonka mukaan homoseksuaalisuus onkin luonnollinen ilmiö ja osoitus Jumalan luomistyön rikkaudesta, kumpi silloin on enemmän ääriliike, olemassaolevan ja perinteisen opin puolustaminen Jumalan sanalla, vai suuntaus joka vaatii tunnustetun opin hylkäämistä, vieläpä perusteellista hylkäämistä?

Psykologisesti outoa on jos asia käännetään nurinpäin, niin että olemassaolevan, tunnustetun ja perustellun puolustaminen saadaan näyttämään jonkin uuden, eriskummallisen ja vinoutuneen rakentamiselta.

Eikö arkkipiispan tehtävä tässä tilanteessa olisi nousta puolustamaan oppia ja tunnustusta? Etenkin kun kirkon perinteinen ihmis- ja sukupuolikäsitys ja seksuaalietiikka ovat monin verroin yksiselitteisempiä ja paremmin perusteltavissa kuin esimerkiksi mainittu kasteoppi.

Opetus että avioliitto on miehelle ja naiselle ja että vain nämä vihitään, ei mahdu samaan kirkkoon opetuksen kanssa että homoseksuaalisuus on luonnollista ja siksi homotkin vihitään. Jos kirkko ryhtyy vihkimään homoja, yksikään pappi ei voi pitää esillä opetusta että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, miehen ja naiseksi, että sukupuolia on kaksi ja että avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle. Nämä ovat liian paljon toisensa pois sulkevia kokonaisuuksia.

MUISTAN AJAN jolloin evankelisluterilainen kirkko korosti olevansa sanan kirkko. Korostuksen taustalla oli pyrkimys erottautua tunnekeskeisestä, hurmahenkisestä, kokemuksiin pohjautuvasta uskonnollisuudesta.

Nyt kirkkoa johdetaan pois sanasta, kumartamaan yksilön kokemuksellisuudelle, lähes rajattomalle itsemäärittely- ja itsemääräämisoikeudelle, jossa jokainen on riittävän kelvollinen ja hyvä päättämään seksuaalisen käyttäytymisensä rajat, kunhan se tapahtuu maallisen lain puitteissa. Raamattu arvotetaan tunteen kautta: se tosin näyttää sanovan että homoseksi on syntiä, mutta ei voi tarkoittaa sitä tai ainakaan Jumala ei tarkoita sitä, koska se tuntuu minusta liian pahalta.

Mitä tahansa käsitystä voidaan esittää tavalla joka tekee siitä vihapuhetta. Sateenkaariteologisesti esitettyä lähimmäisen rakastamista voidaan pitää esillä niin että se muodostaa vihapuheen niitä kohtaan jotka tulkitaan rakkaudettomiksi, samoin perinteistä kristillistä ihmiskäsitystä ja seksuaalietiikkaa voidaan pitää esillä sellaisella tavalla, että se muodostuu vihapuheeksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Aiheeton vihapuheeksi leimaaminen tappaa dialogin.

TERVETULOA REHELLINEN keskustelukulttuuri jossa kristillinen kirkko saa olla kristillinen, ja jossa tulkinnoille vaaditaan johdonmukaiset perustelut. Jos uudet tulkinnat väittävät olevansa yhtä kristillisiä kuin perinteiset, niiden on perusteltava väite. Tulkinnan täytyy olla asiallisessa suhteessa tulkittavaan, se ei saa olla mielivaltainen.

Subjektiivisessa mielessä kaikki totuudet ovat yhtä oikeita, koska niiden taustalla on koettu tunne ja ajateltu ajatus, mutta kaikki totuudet eivät ole yhtä oikeita suhteessa Jumalan sanaan. Seurakunnan focuksen tulee olla Jeesuksessa ja on syytä aika ajoin tarkistaa, ettei kyseessä ole jokin "toinen Jeesus" ja "toinen henki". Ylösnoussut Jeesus ei toimi sanaansa vastaan.

Sekaannuksen keskellä Jumala kokoaa, yhdistää ja lujittaa kansaansa. Ennen kysyttiin oletko luterilainen, helluntailainen tai mihin kuppikuntaan kuulut, nyt kysytään: - Uskotko, että Raamattu on Jumalan sana, Jumalan ilmoitus? Usko Jeesukseen ja Jumalan sanaan joko yhdistää tai erottaa.

RAAMATTU TEKEE selväksi että synti on kadottava tekijä. Asian korostaminen on myös armon korostamista. Synnin vähätteleminen johtaa armon halpana pitämiseen. Kristitty ei elä synnissä eikä lain alla, vaan armossa. Jumalan sana ja Henki ohjaavat vaellustamme vajavaisuuksien ja rikkinäisyyksien maailmassa. Jeesus on täydellinen, myös täydellinen parantaja ja vapauttaja. Jeshua. Hän ei ole ainoastaan pelastaja vaan pelastuksemme.

Uuden testamentin mukaan Jeesukseen uskominen tarkoittaa itsensä antamista Hänen omistettavakseen. Kristitty ihminen on Jumalan kallisarvoista omaisuutta, jota Jumala arvostaa ja rakastaa tinkimättömällä rakkaudella. Ymmärrämme, ettei meillä ole lupaa käyttää toisen omaisuutta mielivaltaisesti. Kallisarvoisia astioita ei uiteta kurarapakossa. Ei edes eikä etenkään armon nojalla.

Tarkastelemme asiaa miten tahansa synti on olemassa, sitä ei voi poistaa kristillisestä opista ilman että koko rakennelma, raamatullinen kristinusko, lakkaa olemasta. Kysymys on opillisesti tärkeä. Synnin hylkääminen ei tarkoita ainoastaan homoseksuaalisten suhteiden hylkäämistä, mutta se tarkoittaa myös homoseksuaalisten suhteiden hylkäämistä.

Lyhennelmä. Alkuperäinen blogini luettavissa täällä (avautuu omaan välilehteen)

25 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Voisiko sellainen keskustelu olla mahdollinen, jossa arvotettaisiin vastapuolen keskustelijoita, siitä huolimatta että ei voi arvostaa heidän näköalojaan? Tämä asenne olisi välttämätön, jos pyrittäisiin aitoon keskusteluun. Eikä pelkästään eipäs juupas tilanteeseen. Olen ollut havaitsevinani, että “eipäs-juupas – keskustelu” vie homomyönteistä asiaa eteenpäin. Joten sellaista pyrin välttämään itse. Luoma kehottaa keskusteluun, mikä onkin ainoa tie yhteiseen kirkkoon. Onko keskustelulla sitten muuta tarkoitusta , tai päämäärää, kuin yhteinen kirkkopolku? Vai onko keskustelun tavoitteena lopulta saada vain hyväksyntä muutokselle?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Mika Murrolle pienenä vinkkinä, ettei yhden ja saman asian ympärillä kieppuva sanojen tulva tee sanomaa uskottavaksi, mieluummin….

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Raamatullinen kuva miehestä ja naisesta ei tarkoita sterotypiaa jossa on vain yhdenlaisia miehiä ja yhdenlaisia naisia.” Nähdäkseni se ei tarkoita edes sitä, että olisi vain joko miehiä tai naisia. Kun ihminen ilmoitetaan Jumalan kuvaksi miehenä ja naisena, on loogista ymmärtää sekä miehisyyden että naiseuden olevan Jumalan ominaisuuksia. Tällaiseen näkemykseen mielestäni sopivat myös miehisen miehen ja naisellisen naisen väliset eri vaihtoehdot ja välimuodot.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Pekka Pesonen: “Onko keskustelulla sitten muuta tarkoitusta , tai päämäärää, kuin yhteinen kirkkopolku? Vai onko keskustelun tavoitteena lopulta saada vain hyväksyntä muutokselle?”

    Minusta tämän kyseessä olevan keskustelun yksi tarkoitus on saada ev. lut. kirkkossa käytäntöön (1.3.2017) voimaan tulleen avioliittolain mukainen vihkimiskäytäntö. Kun tämä toteutuu, niin samalla toteutuu myös Pekan mainitsema tarkoitus ja päämäärä “yhteinen kirkkopolku”. Siis hyväksyntä muutokselle. Samalla siinä toteutuu kristillinen tasa-arvoisuus ja lähimmäisen rakkaus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Halme sanoo:

    “Sateenkaariteologinen lähimmäisenrakkauden tulkinta rikkoo kokonaisuuden, rakentaa Jeesuksen ja Paavalin opetusten välille ristiriidan ja laittaa koko Raamatun remonttiin. Oikeastaan se laittaa Raamatun romukoppaan.” Näin on ja tässä sitä mennään juuri nyt ja kovaa vauhtia. Nuoret uskovat mieluummin yksilölliseen hengellisyyteen, joka on merkityksellistä tänään, arjessa, itsensä tuntemisessa ja kohtaamisissa. Pyhyyden kokemuksia arvostetaan enemmän kuin oppirakennelmia tai kaavoja. Pyhyys ei ole tekninen asia, vaan se on “kasvua” tai “minuutta”. Ei luoteta vanhoihin teksteihin, jotka ihan maalaisjärjellä ajatellen kuulostavatkin hassuilta. Peukku tälle kehitykselle. Se haastaa teologiat ja tätä murrosta me juuri nyt eletään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Ota ihmeessä Raamattusi pois romukopasta ja mene vaikka Raamattu kurssille kansanopistoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      Terve Heikki. Raamatun saa heittää romukoppaan jos haluaa. Mutta edelleenkin on ihmisiä, myös nuoria jotka on kulkeneet oman tiensä kaiken maailman “pyhyyksissä” ja sitten löytäneet todellisen pyhyyden Jumalan yhteydessä, kokeneet syntien anteeksiantamuksen vapauttavan voiman ja uuden elämän. Heille kristillinen seurakunta on paikka elää tätä kokemaansa todellisuutta muiden uskovien kanssa.

      On myös niitä jotka ilman radikaalia uskoontuloa on kasvaneet kirkon yhteydessä ja omalla tavallaan juurtuneet Jeesukseen. Mun näkökulmasta näyttää että osa heistä ei ole uskossa laisinkaan, heillä on vaan uskonto mihin on kasvaneet, kokoelma rituaaleja. Voin tietysti olla väärässäkin. Jumala tuntee sydämet. Joka tapauksessa olkoon ihmisen kristillisyyden perusta henkilökohtaisessa uskoontulemisessa tai kirkon oppien uskonnollisessa omaksumisessa tai missä vaan, niin kristillinen yhteisö on todellakin paikka jonka kuuluu olla kristillinen, sillä on omat puitteensa niin kuin kaikella muullakin. Kirkolla on opillinen perusta Raamatussa.

      Itse olen nuorena kieltäytynyt vakaumuksellisesti rippikoulusta kun olin vakuuttunut ettei ole mitään jumalaa missään ja halusin olla siinä rehellinen, toimia vakaumukseni mukaan. No myöhemmin olin taipuvainen uskomaan että “kaikki on jumalaa kaikkialla” ja että ihminenkin on jumalallinen, osa kaikkeuden energiaa, hänen pitää vaan “tiedostaa se itsessään”. Jotain ehkä koin noina vuosina sellaistakin mitä voi nimittää henkiseksi kokemukseksi, mutta kun sitten tulin uskoon ja minulle avautui se, mitä en ikinä olisi ollut valmis myöntämään, että Jeesus on todellinen ja elävä Jumala, syntien sovittaja ja läsnäoleva todellisuus, kun termille “Jeesus” tuli ihan eri sisältö minkä mielikuvani oli sille ennen antaneet, niin sisimpääni avautui myös Pyhyyden kokemus joka oli paljon enemmän kuin aiemmat fiilistelyt ja henkiset manipulaatiot, eikä tosiaan jokin tekninen abstraktio.

      Raamatun saat heittää romukoppaan ihan vapaasti jos haluat. Ok. Niin minäkin heitin joskus. Mun kokemuksen uskoontulemisesta saa myös kyseenalaistaa ihan vapaasti. Jeesukseen ei ole pakko uskoa eikä Raamattuun. Vapaus vallitkoon.

      Mutta vaatimus että kirkon pitää heittää Raamattu romukoppaan, että kristittyjen pitää luopua uskomasta Jeesukseen, on absurdi vaatimus. Se ei ole tervettä dialogia ja haastamista. Kristinuskon perusteista luopuva kirkko ei ole enää kristillinen kirkko.

      Ihmiset jotka ei usko kristinuskon perusteisiin, Jeesuksessa olevaan syntien anteeksiantamukseen ja että Raamattu on Jumalan sana jonka kautta Jumala puhuu ja ohjaa elävällä tavalla jos Hänen vain annetaan tehdä se, ok – ei ole pakko uskoa. On olemassa yhteisöjä jotka vastaa paremmin omia uskomuksia ja fiiliksiä. Voi myös perustaa uusia yhteisöjä ja kirkkoja. Se on johdonmukaista. Johdonmukaista ei ole että tuodaan epäkristillisyys kirkkoon, ja ruvetaan vaatimaan että yksilöiden erilaiset tunneperäiset “pyhyyden” ja itsetiedostuksen ja minkä tahansa kokemukset otetaan uudeksi lähtökohdaksi ja määritelmäksi kristillisyydelle. Se on väkivaltaa ja halveksuntaa niitä kohtaan jotka ovat kristittyjä ja joille seurakunta on kristillinen yhteisö.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko Raamattu Jumalan sana? Tarkoitan kysymyksellä sitä, onko se ymmärrettävä kokonaisuutena Jumalan jokaiselle kristitylle kohdistuvana puheena. Vanha testamentti kertoo juutalaisuuden tarinan ensin yhden perheen, sitten suvun ja sitten heimon uskonnosta, joka kehittyi monien vaiheiden kautta ymmärryksesi koko luomakunnan Herrasta. Koskettaako tämä kertomus oman aikamme suomalaista? Pitäisikö sen joka käänne ymmärtää ohjeeksi?

      Islam katsoo, että Koraani on Muhammadin välittämä Jumalan ilmoitus. Raamattu ei ole ’kristittyjen Koraani’. Sitä voi tutkia kriittisesti historiana, filosofiana, kaunokirjallisuutena ja niin edelleen. Siinä on sen ylivertaisuus. Se välittää myös Jumalan ilmoituksen itsestään. Kaikkein tärkein ilmoitus on tietysti Jeesuksessa ihmiseksi tullut Jumalan Sana. Häneen me kristityt uskomme. Raamattu ei ole uskon kohde vaan sen välikappale.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Synti on ero Jumalasta, kapina Jumalaa vastaan.

    Tämä tila tuottaa hedelmiä, jotka kertovat, vahvistavat siitä.

    Homous on riittävän selkeästi ilmoitettu olevan yksi synnin tuottama hedelmä. Se on ollut ihmiskunnan historiassa se viimeinen hyökyaalto, joka on murskannut yhteiskuntaa suojelevan padon. Synti nousi taivaaseen asti ja aina oli luonnottomuudet ilmaisemassa ihmisen kapinasta Jumalaa vastaan.

    Viimevuosien aikana on toistettu, aivan oikein, että homous kadottaa siinä missä muukin synti missä eletään, niin silti tämän hedelmän esiintymishistoria todistaa, kuinka vakavasta luopumuksesta on kysymys.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Sinähän intouduit suorastaan runolliseksi, Reijo Mänttäri! Mahtaako se olla sen vakuuttavampaa kuin Mika Murron monisanaisuus?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Reijo Mänttäri on viivana paikalla, kun puhutaan homoudesta. Miksi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Martti ja Jorma,

      Tässä on vain asiaa ja vain Raamatusta. Asiaa, jota toistetaan 1. Mooseksen kirjasta aina Ilmestyskirjan loppuun.

      En usko, että asian voi sanoa enää kuivemmin ja raamatullisemmin. Pidän itseäni proosan kirjoittajana.

      En ole ollut moneen vuoteen missään keskusteluissa, kun homouden ymmärtäminen alkoi esiintyä hengellisessäkin kirjoittelussa. Mielestäni kantani tästä kansakuntia kadottavasta synnin hedelmästä ei poikkea ollenkaan siitä mitä Raamattu asiasta ihmisen turvaksi opettaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Jorman kysymykseen “Miksi?”:

      Uskon, että on kaikelle ja kaikille hyödyllistä toistaa, että synti on pantava pois, eli lakattava hoitamasta sitä ‘puuta’, missä homous kasvaa. Olen toisaalla kirjoittanut kuinka paljon aikaa olen käyttänyt luonnottomuuksissa eläneiden kanssa kun he uskoontultuaan haluavat voiton taipumuksistaan. Siis en vihaa homoja, enkä ole ‘viivana paikalla’ kun heistä puhutaan ulkopuolella Seurakunnan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Raamatullisia ja kuivuus eivät liity toisiinsa, Reijo Mänttäri. Kirjoituksissa käytetään monenlaista tyylilajia. Jos luet kaikkea ’kuivana asiatekstinä’ olet mielestäni pahasti hakoteillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Hyvää huomenta Martti! Nyt komppaan sinua – raamatullinen ja kuivuus eivät liity toisiinsa!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Asiallinen ja hyvä kommentti Reijolta, mutta joutui Martin loputtomien kommenttien ja jänkytyksen kohteeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Martti P. ja Kari P,

      Ei pahalla, mutta sinulla, Martti, on aina jänkytyksen kalikka, joskus asiaankin, mutta useimmiten asian ulkopuolelle ja ulkopuolelta. Kuivan ilmaisun ja raamatullisuuden liittyymättömyys on asetelmallisesti hassu. On kysymys ilmaisusta, ei Raamatun kuivuudesta.

      Asiallisuus ei ole piikittelyä, vaikka asiallisuuden sisältö ei sinua miellytäkään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ’Viimeinen hyökyaalto’ tai ’puu, jossa homous kasvaa’ eivät ole asiatekstiä. Ne ovat tunteisiin vetoavaa kuvakieltä. Odottaisin tältä keskustelulta asiallisuutta, sitä olisi helpompi kommentoida ilman ’jänkytyksen kalikkaa’

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Martti,

      Jäkäti, jäkäti itsellesi! Uskon tai ainakin toivon että huumorintajuakin löytyy, vaikka substanssi vähenee?

      Jeesus antoi kaksi esimerkkiä: Puhui joillekin vain vertauksin tuodakseen esille asian olemuksen, ei sumentaakseen sitä. Puhui itse Kirjoitusten selkeydestä ja kehoitti niitä noudattamaan.

      Esimerkki mihin ilmaisu homouden hedelmästä perustuu, Matt. 7: 16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? 17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. 18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. 19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. 20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

      Mitä luonnottomuuksien ‘hyökyaaltoon’ tulee, niin se aiheutti sellaisen, hävittämällä koko ihmiskunnan, kahdeksaa ihmistä lukuunottamatta. Uskoisin tämän ilmaisun painottavan asiallisuutta, vaikkei ollenkaan kuivaa tässä tapauksessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Huumorintaju on usein suhteellisuudentajua. Asiat kutistuvat oikeaan kokoonsa, kun niille osaa nauraa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Jorma H. Viekää tämä keskustelu homoudesta Setan sivuille ja tilaisuuksiin. Vahvistakaa omaa työtä. Saatte kokoontua Suomessa ihan rauhassa. Myönteinen oma työ on parempi kuin tämä kirkkoa hajoittava työ.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Mika Murto
    Mika Murto

    Ratkaisukeskeisesti painottunut herätyskristitty, jolle tärkeintä henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja Hänestä kumpuava ymmärrys kohdata lähimmäinen ihmisarvoisesti, hyväksyen. Yhteiskunta kuuluu kaikille jäsenilleen, siksi sen kuuluu huolehtia kaikkien oikeuksista kohtuullisessa määrin ja oikeuksien asiallisesta suhteesta toisiinsa. Vähemmistöjen oikeudet eivät saa johtaa enemmistön oikeuksien kaventumiseen. Tahdon 2020 -kansalaisaloitteen laatija ja ensimmäinen allekirjoittaja.