Ei koskaan enää

Punaiset unikot on koottu pyöreäksi kranssiksi. Avustajat nostavat pienikokoisen miehen pyörätuolista, jotta hän saa laskettua kranssin kirkon alttarin eteen. Unikko, poppy, on Britanniassa veteraanien tunnus. Se muistuttaa I Maailmansodan veripelloista, jotka nyt kukkivat punaisenaan unikoista. Ne ovat muistutuksena: Ei koskaan enää! Samalla veri on ollut siemen jollekin uudelle.

Tänään vietettiin Pyhän Henrikin katedraalissa rukoushetkeä sodissa kaatuneiden Kansanyhteisön sotilaiden muistoksi. Tuomas Mäkipää toimitti anglikaanisen rukoushetken ja englantilaisen koulun oppilaat lauloivat. Britannian suurlähettiläs kutsui sotilasasiamiehiä ja muita kirkkovieraita luokseen. Rememberence Day on tärkeä juhla.
_ _ _
Kumarrun pyörätuolissa istuvan veteraanin puoleen – hänen, joka laski kranssin. Freddie Brown (93 v.) alkaa puhua innokkaasti. ”Lensimme keskellä kirkasta päivää Bremenin päälle. Yläpuolellamme lensi kaksi ensiaallon konetta. Ne pudottivat suuret 10 000 kilon pomminsa. Me satuimme kohdalle silloin kun pommit räjähtivät. Paineaalto tempaisi koneemme ylöspäin.”

Freddie oli nelimoottorisen Lancaster-pommittajan konekiväärimies. Koneessa oli seitsemän hengen miehistö. Freddie teki 30 pommituslentoa. Se on paljon. Lähes 8000 koneesta yli puolet ammuttiin alas. 22 000 miestä putosi koneiden mukana kuolemaan.

Suuri pommikone oli kömpelö ja tarvitsi hävittäjiä vastaan suojakseen konekivääreitä. Niitä oli edessä, perässä ja koneen päällä. Juuri koneen selässä oli Freddien paikka, lasikuvun alla – ”kasvihuoneessa” kuten hän sanoi. Nuori, pienikokoinen kersantti sopi käyttämään kaksipiippuista konekivääriä, joka pyöri ympäri ja ampuja valjaissa sen mukana.

Lentäviä II Maailmansodan Lancaster-koneita on enää kaksi. Elossa olevien Pommaripoikien - Bomber boys - määrää en tiedä. Freddie on asunut viime vuodet Suomessa.
_ _ _
Olin viikko sitten Wienissä Euroopan johtavien protestanttisten sotilaspappien kokouksessa. Sielläkin muistettiin Rememberence Day. Saksan Obermilitärdekan Dirck Ackermann muisteli mennyttä kesää Ranskassa. Hän vieraili Verdunissa, missä valtavaan kappeliin oli koottu 350 000 sotilaan luut. – ”Tajusin sillä, etteivät ne olleet vain ranskalaisten luita. Jatkuvat pommitukset käänsivät maan moneen kertaan ympäri, niin myös ranskalaisten ja saksalaisten haudat.” Ranskalainen sai saksalaisen käden tai jalan, saksalainen taas ranskalaisen pään tai lantion. Sodan mittaamattomat kärsimykset ovat yhteisiä.

Ackermann muistutti, että Verdunissa ei ollut strategista järkeä. Armeijoita tuhottiin ilman päämäärää. Läheisestä Reimsin kaupungista tuhoutui yli 80%. Myös Reimsin kuuluisaan goottilaiseen katedraaliin tuli tuhoa. Länsiportaalin veistos Daavidista ja Goljatista vaurioitui pahasti. Hävityssodalla ei ollut voittajaa.

Sen jälkeen saksalaiset ovat maksaneet suurelta osin katedraalin kunnostamisen.
Olemme vuosien varrella tulleet tutuiksi toisillemme, jaamme iloja ja suruja. Toisen käsi tai pää voi palvella toista. Sotilaspappien tapaamiset tuovat osaltaan Euroopan kansoja yhteen. – Ei koskaan enää.

17 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kenttäpiispa: “Ei koskaan enää.”

    Todella: ei koskaan enää. Kukkivat unikot jäivät mieleen I maailmansodan Sommen verisiltä pelloilta. Tarina kertoi, että jokaisen kuolleen sotilaan muistoksi kasvoi kukkiva unikko. Mieleen jäi myös lemmikki, das Vergissmeinnicht, kanadalaisten sotilaiden muistokukka. Viljapeltojen reunoja koristivat siellä täällä pienet hautausmaat valkeine risteineen, ja joka kerta kun vieraili hautausmnaalla oli laitettava aurinkolasit silmille peittämään kyyneleitä edes vähän: ” Through hell and fire, through sorrow and pain, God came, and called my name.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Ackermann muistutti, että Verdunissa ei ollut strategista järkeä. Armeijoita tuhottiin ilman päämäärää.

    Niinpä, kaikissa suurissa sodissa on valtavia tappioita, jotka syntyvät usein vain korkeiden komentajien pätemisentarpeesta ja kunniahimosta,jota riikinkukkomaiset kunniamerkkinauhat ruokkivat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Gladiattorit taistelivat aikoinaan kuolemaan asti. Suursodassa toimii samat lait, jota jotkut sissiliikkeet ovat huutaneet: Voitto tai kuolema! Kun armeijat ovat vastakkain rintamalla, siellä on taisteltava ihan vain sen tähden, ettei haluta nähdä vastapuolta voittajana omilla kaduilla ja kujilla käyttämässä lähes kaikessa omankäden oikeutta.

    Ei koskaan enää! Se on ylevä lause ja totumisen arvoinen toive. Jos sitten sodan hävinnyt osapuoli demonisoidaan ja nöyryytetään, niin aina kylvetään uuden sodan siementä. Aina nousee uudet sukupolvet, jotka ihmettelevät edellisten toimia. Nousee sukupolvet, jotka eivät enää niele Holokaustin ajatusta purematta. Toteutuiko ja oliko sen ajan laitteilla mahdollista. Jos koko kansa oli asiassa mukana, oliko kansa demonien vallassa? Jos oli, mihin menivät ne suorittajaportaan ihmiset ja mistä tuli uusi kansa, joka on edustuskelpoinen ja taaskin vallan huipulla Euroopassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Lauri Lahtinen :”Ei koskaan enää! Se on ylevä lause ja totumisen arvoinen toive. Jos sitten sodan hävinnyt osapuoli demonisoidaan ja nöyryytetään, niin aina kylvetään uuden sodan siementä.”

      Käsitykseni mukaan ihmiskunnan ainoa keino selviytyä on yhdessä sovittujen ja YK-n ihmisoikeuksien mukaisten sopimusten ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen. I maailmansodan lopetti Versaillesin rauhansopimus, joka oli Saksalle liian kohtuuton. Jatkosodan lopetti Versallesin rauhansopimusta “apinoinut” Pariisin rauhansopimus, joka voimaan jätettyine ja perusteettomine sotasyyllisyysartikloineen oli suomalaisille suhteessa väkilukuun vielä kohtuuttomampi kuin Versallesin sopimus oli ollut Saksalle.

      Suomalainen näkemys v. 1920: ”Puolueettomasti arvostellessamme meidän täytyy todeta, että ne rauhanehdot, joita voittajat nyt sanelevat, ovat säälimättömät, kohtuuttomat, koska ne kohtalokkaalla tavalla lannistavat voitettujen kansojen, etenkin Saksan ja saksalaisen Itävallan, koko taloudellista elämää. Ne ovat, mikäli nykyään voimme arvioida niiden merkitystä ja seurauksia, omansa saattamaan Saksan kansan aineellisen toimeentulon äärimmäisten vaikeuksien ja vaaran alaiseksi, pitämään Saksan kansaa yhä edelleen hädän ja nälän partaalla.

      Jos niin käy, jos sellaista järjestelyä pidetään voimassa, niin tämä rauha on vain kylvönä, joka kasvattaa uutta vihaa ja uusia kauheita sotia, jahka Saksa on uudelleen voimistunut. Ja mitä mieltä kukin saattaakin olla saksalaisten ja muiden kansain syyllisyydestä sodan puhkeamiseen ja sen tuottamiin hävityksiin, tuollainen kokonaisen kansan näännyttäminen rakentamalla kovia esteitä sen toimeentulolle on joka tapauksessa huutavaa vääryyttä.” (Kansanvalistusseuran kalenteri 1920, Arvi Grotenfelt: Kansainliitto ja ikuinen rauha)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Hauska sattuma että luinjuri kansaivalistusseuran kalenteria ja mm. kertomusta ensimmäisestä suomalaisesta akateemisesta naisesta Irene Åströmistä. Hän vaikutti 1880-luvulla. Että niin nuorta on naistemme akateemisuus,johtuen paljolti erän suuren institution vastustuksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Seppo Heinola :” Että niin nuorta on naistemme akateemisuus,johtuen paljolti erän suuren institution vastustuksesta.”

      Vastaisiko tuohon, että “Rouva Thatcher [et al.] saattaa olla nainen, mutta sisaremme hän ei ole.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Sorry. Kolmas maailman sota on ollut käynnissä jo vuosikymmeniä matala intensiivisenä sotana.Aluksi ideologisena sotana siirotomaita puolustaen , sitten länsimaat kontra komunistimaat ja lopulta sotana siitä kuka dominoi maailmanteatteria ja lukemattomia paikallissotia suurempien kahakoiden välissä.

    Sotien juuret menevät hyvin kauas taaksepäin. Jos tyytyy vuoteen 1870 lähtökohtana, niin Bismark käytti sotaa hyväkseen luodakseen Saksan keisarikunnan. Ranska ,joka hävisi, janosi revanssia samalla kun Saksa haaveili siirtomaavallasta ja Englanti halusi estää sen luoden edellytykset WW1 teen. Hävinnyt ja kostoa haluava Saksa haaveili Suur-Saksasta ja imperiumista haaveileva Japani loivat WW2 n.

    Euroopassa ei ole suoranaista sodan vaaraa juuri nyt, mutta Euroopan maiden sisäiset jännitykset ja sosiaalinen levottomuus ei hyvältä näytä. Sota ja ilmastopakolaiset luovat levottomuutta. Maailma on verraten turvaton paikka. Vanhoihin sotiin osallistuneet yksityiset sotilaat tekivät velvollisuutensa ,mutta he olivat vallan työkaluja. Ei edes Suomen Jatkosota ollut aivan puhtaista motiiveista lähtenyt.

    Ei koskaan enään olisi hyvä maailmanpoliittinen ohjelma, mutta entä jos todellinen tahto siihen puuttuu?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Markku Hirn :”Sotien juuret menevät hyvin kauas taaksepäin.”

      Totta. Aina syntiinlankeemukseen asti, jonka vuoksi Jumala halusi hävittää maailman, koska maa oli tullut väkivaltaa täyteen. Muinaisille kreikkalaisillekin sota oli tärkein kansainvälisen kanssakäymisen muoto. Nykyisinhän se taitaa olla enää vain viidenneksi tärkein.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Tuula Hölttä. Niinkuin historia osoittaa ,niin Hän taisi onnistua siinä maailmantuhoamisessa aika huonosti jos tarkoitus oli aloittaa kaikki uudestaan ja ilman syntiä ja väkivaltaisuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Markku Hirn :” Hän taisi onnistua siinä maailmantuhoamisessa aika huonosti jos tarkoitus oli aloittaa kaikki uudestaan ja ilman syntiä ja väkivaltaisuutta.”

      Hän halusi pelastaa maailman ja pelasti Nooan, mutta kun se ei auttanut, Hän lopulta “antoi ainokaisen Poikansa” maailman Pelastajaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Eikö Verduniss ollut päämääränä tuhota vihollisen elävävoima? Miehet kun loppuu vastapuolelta, niin sota voitetaan. Jostain luin, tämän olleen varsinainen tavoite siellä. Ihmisarvolle ei paljoa painoa laitettu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Pekka Pesonen Aivan oikein , se oli Saksan sodanjohdon tietoinen strategia. He onnistuivat epäsuorasti tavoitteissaan. Keväällä 1917, Verdunin jälkeen , Ranskan armeija oli täydellisessä kapinatilassa mutta saksalaisilta tämä jäi huomaamatta , tilanne tasapainnottui ankarien kuritoimenpiteiden ansiosta ja sota jatkui.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Vähän tähän tapaan. Kulutussota oli kilpailua siitä, kumman miehiä ja kalustoa riittää pidempään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kiitos vahvistuksesta Markku. Kaikissa sodissa kai kyse on ihmisarvosta, jota vastapuolelle ei täysimääräisenä haluta suoda.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Entäpä omille sotilaille? Ei sekään ole täyden ihmisarvon suomista, että lähetetään nuoria miehiä tykinruoaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Martti Pentti :”Ei sekään ole täyden ihmisarvon suomista, että lähetetään nuoria miehiä tykinruoaksi.”

      Js sekö on, että totalitaristisella Jumalan kieltävällä suurvallalla on oikeus aloittaa hyökkäyssota yli maansa rajojen, mutta on ihmiskunnan pahin koskaan vanhenematon rikos ja merkki “sotasyyllisyydestä” puolustautua sitä vastaan?

      Ilmoita asiaton kommentti