Ei lähde pesemälläkään

Viime aikojen aatteellisessa ja uskonnollisessa kentässä on tapahtunut suuria muutoksia koko Euroopassa ja myös meillä. Jonkin verran haikailemme entisiä yhtenäiskulttuurin aikoja, jotka ovat kuitenkin ohi. Yksi määrällisesti pieni, mutta kokoonsa nähden paljon näkyvyyttä saanut aatteellinen ryhmä ovat vapaa-ajattelijat.

Vapaa-ajattelijat ovat olleet taitavia omissa kampanjoissaan, kun he ovat muiden muassa houkutelleet ihmisiä eroamaan kirkosta. Erikoista asiassa on se, että kirkkoa on kritisoinnin lisäksi myös jotenkin mustamaalattu. Erikoista on myös se, että vapaa-ajattelijoiden vapaus ei olekaan niin vapaata ja että omaa toimintaa pitää pönkittää toisia tahoja vastustamalla. Eikö oma agenda pitäisi riittää?

Viimeinen vapaa-ajattelijoiden tempaus sai myös jonkin verran medianäkyvyyttä. Helsingissä vapaa-ajattelijat tarjosivat ihmisille mahdollisuutta kasteen pois pesemiseen. Kuulin, että monet ”valistuneet” vapaa-ajattelijat eivät pitäneet ideaa kovin fiksuna. Tempauksessa samalla kun tunnustettiin, että kaste merkitsee jotakin, joka pitäisi yrittää pestä pois.

Kirkon piirissä olemme tottuneet ajattelemaan, että ”ei se (nimittäin kaste ja mitä se antaa)lähde pesemälläkään pois”. Kasteeseen liittyen on toki pohdittu ja opetettukin, että ihminen voi kieltää kasteensa tai jättää kasteen lahjan käyttämättä – mutta silti kaste ja sen lahja pysyy.

Olen itsekin pappina ja pitkän linjan kirkon työntekijänä joutunut pohtimaan kastetta ja sakramentteja yleensä myös järjen kysymysten pohjalta. Kun toimitamme kastetta tai ehtoollista, onko kyseessä vain kaunis tapa tai jonkin Raamatussa kerrotun kuvausta ja muistelua? Onko kyseessä vain uskonnollinen rituaali ja siirtymäriitti? Tai tapahtuuko kasteessa ja ehtoollisessa jotakin, vaikka en näe enkä ymmärrä niissä jotakin tai mitään tapahtuvan?

Kasteen ja ehtoollisen kohdalla nojaudumme tietysti Jeesuksen käskyihin, Raamatun opetukseen ja niistä nousevaan kirkon yhteiseen uskoon. Kaste ja ehtoollinen ovat paljon enemmän kuin rituaaleja ja kauniita seremonioita. Kaikki liittyy myös uskoon Jumalan toiminnasta. Jos uskomme, että salattu Jumala on ja että hän on toiminut ja toimii, voimme silloin uskoa Jumalan toimivan myös kasteessa ja ehtoollisessa.

Pappina en voisi toimittaa kastetta kirkkomme opetuksen pohjalta, jos en uskoisi, että se on muutakin kuin rituaali. Lapsen kastamatta jättäminen ei ole sitä, että lapsi saa aikanaan fiksusti itse valita ja päättää omasta uskonnostaan tai uskonnottomuudestaan. Se on lapsen jättämistä uskonnollisesti ja hengellisesti juurettomaksi ja kasteen lahjasta osattomaksi.

Vanha ja kulunut sanonta pätee edelleen: Kasteen armoon eli Jumalan armoon voi aina palata. Se on aina tarjolla. Ei se lähde pesemälläkään pois eikä ulottumattomiin!

Toivo Loikkanen

6 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Vapaa ajattelijat sentään antavat ihmisien itsensä päättää vapaasti, entä tässä aiemmin suomessa oliko vauvojen kastattaminen vapaaehtoista?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari, Oli se ja on se. Vanhemmat päättävät, että lapsi kastetaan – tai ei kasteta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Toivo Loikkanen, kuinka suhteutat suomessa olleen uskontopakon?

    Entä papiston harjoittaman kastamis keinottelun kun ei annettu kastamattomille lapsille kansalaisoikeuksia?

    Koeta nyt miettiä historiaa niinkuin se on eikä “unohtaa” omien joukkojen toimintaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Toivo Loikkanen, ajatteleppa sellasta koetta että tietyllä alueella asuisi vain saman kirkkokunnan ihmisiä esim yli kakssataa vuotta ja sitten katsottaisiin millaista hedelmää on tullu, tunnetaanko heidät keskinäisestä rakkaudesta?

    Ai niin onhan toi jo koettu täällä suomessakin, tais lopussa olla sisällissota, siis ei kannata ainakaan sillä porukalla kokeilla, liian vaarallista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Minun käy Aria sääliksi. Hän kun joutuu taivaassa varmaan olemaan ihan yksin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka pesonen, ei minun tarvitse yksin olla, onhan siellä Jumala, Jeesus ja paljon muita, voit sinäkin sinne tulla kun Jumala kutsuu niin tee parannus ja usko evankeliumi, ota kaste niin saat synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.