Ei oppi ojaan kaada!

 

- Oppi vai elämä?

- Kuollut opillisuus vs. elävä hengellisyys!

- Kuivan opillinen…

Miksi jotkut kristityt kokevat opin eli kurinalaisesti jäsennetyn uskonymmärryksen negatiivisena? - Syitä on varmaan lukemattomia.

- Ehkä uskonasioita on joskus laitettu pänttäämään kuin kertotaulua.

- Ehkä tietty väärä tahaton sanavalintasi on joskus aiheuttanut kiusallista paheksuntaa uskovien joukossa.

- Ehkä joku sosiaalisilta taidoiltaan kypsymätön, mutta tietotasoltaan nokkela, kristitty on kohdellut sinua ylimielisesti ja nurjasti jne.

 

Voimme varmasti löytää lukemattomia syitä pettyä ihmiseen, myös meihin kristittyihin, ja myös meihin kristinuskon opettajiin. - Tästä ei mielestäni tulisi kuitenkaan tehdä sellaista johtopäätöstä, että ongelma on kristillisessä opissa. Kysymys on vähän samanlaisesta asiasta, kuin voiko saippuaa mainostaa, jos on likaiset kädet.

Sanoilla oppi ja opetus on Raamatussa myönteinen sointi. Tämän voimme huomata vaikkapa Sananlaskujen kirjasta:

”Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa. Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.” (Sananl. 1:5-9)

Raamattu ei opeta kaaottisuutta vaan järjestystä. Kun esimerkiksi apostoli Paavali opettaa Pyhän Hengen antamien armolahjojen käyttämisestä, hän korostaa järjestystä:

”Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala...” (1.Kor. 14:29-33)

Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että myös kristillinen opetus/oppi on olemukseltaan johdonmukaista, so. opillisesti jäsennettävissä olevaa.

 

Millainen on sitten kristillisen uskonopin jäsennys?

1) Raamatun mukaan se tarkoittaa ainakin:

- moraalista järjestystä, sillä sana sanoo selvästi: ”Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!” (Room. 6:15-17)

- Yksin Kristuksen armon varaan rakentuvaa opetusta, sillä (kuten apostoli kirjoitaa) armo ja rauha on omistettavissa yksin Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. Minua (Paavali) kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. (Kuten Gal.1:3-9)

Kristillinen uskonoppi tarkoittaa Raamatun mukaan myös:

- Jumalan omaan Raamatussa ilmoittamaan sanaan perustuvaa oppia, sanotaanhan selvästi, että ”jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” (kuten 1.Tim. 6:3-5)

Nykyään esiintyy jopa luterilaisen papiston keskuudessa valitettavan paljon sellaista laiskaa Raamattu-teologiaa, joka ei vaivaudu perehtymään kristilliseen oppiin kokonaisuutena. Enkä tarkoita tällä väitteelläni mitään uskonnonfilosofian tai eksegetiikan erityiskysymyksiä, vaan myös aivan kansantajuisella tavalla Raamatussa ilmoitettuja ja luovuttamattomia kristillisen opetuksen asioita. Tästä asiasta voisi kirjoittaa pitkästi, mutta tyydyn tällä kertaa vain lyhyeen kuvaukseen.

 

Oppi Jumalasta

a) Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala on Luoja (1.Moos. 1:1) - Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen aito kristitty torjuu väitteen maailman ja ihmiselämän syntymisestä sokean sattuman tuloksena.

b) Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala on hyvä, pyhä, kaikkivaltias, kaikkitietäväPersoonallinen Jumala (Ps. 94:7-11; Ps. 100:5).

c) Raamatun ilmoituksen mukaan yksin Jumala on kaiken totuuden lähde (Jes. 11:5; Jes. 45:21-23). - Näin ollen oikean uskon ja elämän perimmäisenä ohjenuorana voi pitää ainoastaan Jumalan, eli totuuden lähteen omaa ilmoitusta eli Raamatun sanaa (kuten 5.Moos. 29:29; Ef. 2:19-20). - Näin ollen itsensä tavalla tai toiselle Raamatun sanan yläpuolelle asettava ihminen asettuu itseään Jumalaa vastaan. Tässä asiassa moni nykyajan teologi kompastuu jo tähän ensimmäiseen, kristillisen opin alkeisiin kuuluvaan asiaan.

 

Oppi Kristuksesta Jeesuksesta

d) Raamatun ilmoituksen mukaan Jeesus Kristus syntyi todella neitsyt Mariasta (Matt. 1:18-21).

e) Raamatun ilmoituksen mukaan Jeesus Kristus on samassa persoonassa tosi ihminen ja tosi Jumala (kuten Fil. 2:5-11).

f) Raamatun ilmoituksen mukaan Jeesus Kristus, hänen syntiuhrinsa, on ainoa tie Isän Jumalan yhteyteen (Joh.3:16-18; Joh. 14:6; Hepr.10:14). - Raamatun ilmoittama oppi Kristuksesta edellyttää Jeesuksen neitseellisen sikiämisen uskossa tunnustamista. Ilman tämän opinkappaleen tunnustamista emme voi pitää itseämme kristittyinä, sillä silloin meillä ei olisi itsensä Jumalan antamaa syntiuhria, vaan jotakin paljon vähemmän, jotakin täysin riittämätöntä pelastuaksemme Jumalan oikeudenmukaisesta rangaistuksesta/vihasta (kuten 1.Tess. 1:9-10; Room. 5:8-19).

 

Oppi Ihmisestä

g) Raamatun ilmoituksen mukaan ihmisen ja Jumalan välinen suhde meni rikki jo ensimmäisten ihmisten kautta (1.Moos. 3; Room.3:9-20).

h) Raamatun ilmoituksen mukaan ihmisen pahuus on luonteeltaan syvää turmeltuneisuutta, ja koko olemustamme läpäisevää aina nuoruudestamme, jopa syntymästämme asti (1Moos. 6:5; 1.Moos. 8:21; Ps. 58:3).

i) Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala haluaa ihmiselle hyvää (Matt. 12:12), eikä halua, että kukaan joutuu kadotukseen, vaan että kaikki tulevat parannukseen (2.Piet. 3.9). - Raamatun ilmoituksen mukaan ihminen on omassa varassaan toivottomassa tilassa. Oppi Kristuksen ainutlaatuisuudesta ja ihmisen surkeasta tilanteesta ovat molemmat kristillisen uskonymmärryksen luovuttamattomia opetuksia. Jos joku kieltäytyy tunnustamasta, että me ihmiset olemme omassa varassamme kadotuksen perillisiä, tällainen ihminen ei kykene myöskään näkemään Jeesuksen Kristuksen todellista arvoa.

 

Oppi taivaasta, pahan todellisuudesta ja jumalattomien rangaistuksesta eli helvetistä

j) Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala on maksanut kaikista ihmisistä saman hinnan (Joh. 3:16): ”tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä” (1.Joh. 2:25). Jumala on kutsunut kaikki ihmiset Taivaaseen. Hän ei halua, että kukaan joutuu kadotukseen, vaan että kaikki tulevat parannukseen (2.Piet. 3.9). Hän on näin ollen kaikkien ihmisten Vapahtaja (Kuten 1.Tim. 4:10). Tie Jumalan yhteyteen kulkee kuitenkin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen (Joh. 14:6; Hepr. 4:1-3). Tämä jättää meille avoimen haasteen vastata Jumalan ilmoittamaan Taivas-kutsuun myöntävästi. Raamattu sanoo selvästi, että on olemassa myös traaginen ulkopuolelle jäämisen mahdollisuus: ”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät” (Ilm. 22:15). - Raamatun ilmoituksen mukaan on siis olemassa Taivas ja helvetti. Jos kristitty uskoo iankaikkiseen elämään, hänen täytyy tällöin tunnustaa myös iankaikkisen rangaistuksen mahdollisuus, sillä itse Jeesus puhuu näistä molemmista asioista samassa yhteydessä; ja samaa αιωνιον-termiä käyttäen! (Matt.25:46: κολασιν αιωνιον ja ζωην αιωνιον).

k) Raamatun ilmoituksen mukaan helvetti on lähtökohtaisesti tarkoitettu ja valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä (Matt. 25:41; Ilm.20:10). Perkele ja pahuuden henkivallat ei ole Raamatussa vain kuvainnollista ja abstraktia kieltä, vaan aivan todellista kuvausta konkreettisesta ja persoonallisesta pahuudesta (Esim. Matt. 4:1-11; 1.Piet. 5:8).

l) Raamatun ilmoituksen mukainen oppi pahan todellisuudesta on Taivaan vastakohta. - Koska Jumala on totuus (Jes. 11:5; Jes. 45:21-23; Joh. 14:6), pahan todellisuus on valheen valtakuntaa (kuten Joh. 8:44; 2.Tess. 2:7-10). Siksi kristitty ei voi koskaan opettaa, että kaikki Raamattuun, maailmankatsomuksiin, moraaliin ja ylipäätään totuuskysymyksiin liittyvät tulkinnat ovat yhtä lailla mahdollisia/hyväksyttäviä. Kristillinen käsitys totuudesta ja valheesta edellyttää aina myös sulkemaan jotakin pahaa ja torjuttavaa ulkopuolelle uskoamme ja elämäämme. Tämä tehdään kuitenkin aina hyvän suojelemiseksi pahalta, viattoman varjelemiseksi hyväksikäytöltä jne. - Tiivistetysti voidaan sanoa, että kristitty puhuu myös helvetin ja rangaistuksen todellisuudesta, mutta vain varjellakseen jokaisen ihmisen ainutlaatuista elämää tästä vaarasta. Koska varoitus ikuisesta rangaistuksesta on osa Raamatun omaa ilmoitusta, ja vieläpä Jeesuksen Kristuksen omia sanoja, helvetin todellisuuden kieltäminen ei vapauta ihmistä rangaistuksesta ja sen pelosta, vaikka tämä kieltäminen tehtäisiin miten hyvää tarkoittavin motiivein. Raamatun sanan rehellinen esillä pitäminen on siten tältäkin osin kristinuskon kannalta luovuttamaton periaate, sillä rakkaus varoittaa aina vaarasta (Lue Hes. 33).

 

Mitä me siis sanomme kristillisestä opista oikein ymmärrettynä?

Raamatun sana, kristillinen oppi/opetus on meille tärkeää ja luovuttamatonta. Joskus samojen jo Raamatusta moneen kertaan luettujen ja tuttujen uskon- ja opinlausumien toistaminen voi toki tuntua turhalta ja tylsältä. - Olkoon niin. Ajoittain tämä kertaus on kuitenkin tarpeen, jopa iankaikkisen elämän tähden tarpeen! - Kuten myös apostoli Paavali meitä muistuttaa:

”Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.” (Fil. 3:1)

 

 

2 kommenttia

  • Manu Ryösö sanoo:

    Harhat, ja etenkin kristilliseen oppiin ja elämään liittyvät harhat, olivat jo varhaisessa kirkossa aikamoinen ongelma. Harva tietää, että ne altistivat varhaiset kristityt jopa vainoille. Tästä aiheesta voit kuunnella mielenkiintoisen luennon (Mikael Elmolhodan toimesta).

    Kyseessä on yksi Sley Lappeenrannan ja Karkun evankelisen opiston kurssiluennoista. Tämä on siis osa suurempaa Pietaria käsittelevää luentosarjaa. Voit kuunnella em. luennon tämän linkin kautta:

    https://www.youtube.com/watch?v=1fiB0x33k8I&list=PLHv66RYXfjqHG9Y8Y9GSnA-_-CFUJGtPz

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Huomaan, että minun viime aikoina kirjoittamiani blogeja on käsitelty eräissä muissa blogeissa kriittisesti. Reagoin tähän kritiikkiin lyhyesti.

    Ensiksi ajatus siihen, miksi blogeissani ei ole kovin usein kommentointimahdollisuutta. – Syy tähän on siinä, ettei minulla ole aikaa nettikeskusteluun, eikä siihen, että huolehtisin kommenttien pysymisestä asialinjalla. Olen tehnyt noin puolentoista viime vuoden aikana enemmin työtä kuin koskaan. Olen ajanut bussia, ollut julistus- ja opetustyössä ja huolehtinut myös metsänhoidollisista puuhista yms. Aika ei nyt vain enää riitä tälle nettikeskustelupiirille.

    Toiseksi reagoin nähdäkseni tässä blogissani mielestäni ketään henkilökohtaisesti osoittelematta yleisellä tasolla muutamiin tärkeisiin Raamattu-teologisiin kysymyksiin/väittämiin, joita eräät tahot pyörittävät tällä foorumilla hyvin sitkeästi, ja osin myös aggressiivisesti. Tämä on nyt tällä hetkellä se aika ja vaiva, johon ehdin ja kykenen. Hyvää kohta alkavaa rukouspyhää ja kaatuneiden muistopäivää kaikille!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Manu Ryösö
    Manu Ryösö

    Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso