Ei tarvitse heittäytyä jokeen

DSC_4193

Nepalissa uutisoitiin juuri neljästä tytöstä, iältään 11-13-vuotiaita, jotka hyppäsivät kaikki sillalta jokeen ja kuolivat. Tekivät yhdessä itsemurhan, sillä he eivät olleet läpäisseet lukuvuoden päättökoetta. Tietenkään kukaan ei voi tietää todellista syytä, mutta näin oletetaan. Ei ole epätavallista, että Nepalin lapset ja nuoret todella pelkäävät koulun kokeita ja masentuvat täysin, jos eivät pääse kokeista läpi. He ajattelevat elämän olevan mennyttä, ei ole toivoa, ei ole syytä jatkaa.

Nepalin lasten suurin pelonaihe pahaa tekevien jumalien lisäksi on kokeissa epäonnistuminen. Myös jumalia tulee lepytellä, jotta he takaisivat menestyksen koulussa ja opiskelussa.

Peruskoulun päättökokeeseen valmistaudutaan opiskelemalla yötä myöden. ”Herätys klo 4, pänttäämistä ja opiskelua koko päivä. Nukkumaan klo 23”, kertoo moni päättökokeeseen valmistautuva päivärutiineistaan. Silti valtion kouluista vain noin 30 % läpäisee kokeen. Lapset lähetetään yksityiskouluihin, jos se vain suinkin on mahdollista. Köyhille ei ole.

Valtion koulut ovat yleensä yksinkertaisia pelti- tai savimajoja, joissa opiskellaan pitkien puupöytien ääressä tai lattialla. Opiskelu perustuu ulkoluvulle. Koulu on ilmaista, mutta koulukirjat ja kaikki muut tarvikkeet pakollista koulupukua myöten on kustannettava itse. Niihin ei ole kaikilla varaa. Myös kokeisiin osallistuminen maksaa. Lasten ruumiillinen kurittaminen on yleistä, jopa nokkosilla piiskaaminen. Sivuhuomautuksena; Nepalin nokkoset polttavat Suomen nokkosia paljon kipeämmin ja pitempään!

Opetus kärsii paitsi opettajien motivaation ja tietotaidon puutteesta, myös lukuisista festivaaleista, valtion julistamista lomapäivistä ja yleislakoista, jolloin opettajat eivät tule kouluun. Maan poliittinen epävakaus vaikuttaa suoraan koulujen toimintaan.

Lähetysseura tukee kouluissa tehtävää työtä, jotta opetus olisi lapsiystävällisempää. Lapsiystävällinen opetusohjelma on ollut menestys. Ohjelman opit – joiden mukaan mm. lapsia ei kuriteta, vaan heitä kannustetaan positiivisesta käytöksestä – ovat edenneet myös ohjelmassa mukana olevien koulujen naapurikouluihin. Naapurikoulujen opettajat ovat huomanneet lasten tulevan toiseen kouluun iloisina ja ajoissa ja tulleet tästä uteliaiksi. Myös oppimistulokset ovat parantuneet huimasti.

Ohjelmassa mukana olevat koulut saavat materiaalista apua myös mm. kirjojen, piirustuspaperien ja värikynien hankintaan. Pääpaino on kuitenkin opettajien kouluttamisesssa. Opettajia koulututetaan lasten kehityksestä, yksilöllisestä oppimisesta, kannustamisesta ja leikin tärkeydestä. Ohjelman edetessä opettajien oma motivaatio työhönsä on kasvanut valtavasti.

Myös Nepalin valtio on huomannut, miten paljon parempia oppimistuloksia saadaan aikaan lapsiystävällisin menetelmin. Tavoitteena on valtavirtaistaa lapsiystävällinen opetus Nepalin valtion koulujen opetusohjelmaan!

Positiivinen kannustaminen ja onnistumiskokemukset vahvistavat myös lasten itsetuntoa. Hyvällä itsetunnolla kestää epäonnistumisetkin. Ei tarvitse heittäytyä jokeen.

 

takko

 

 

 

 

 

 

Anni Takko  työskentelee Nepalissa Suomen Lähetysseuran kummityön yhdyshenkilönä ja kehitysyhteistyötiedottajana

Kirjoittaja

Missioblogi
Missioblogi

Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen