Eikö meille tulekaan jouluvaloja?

Isi, eikö meille tulekaan jouluvaloja?

Tämä lapsen huolestunut lausahdus ja siihen liittyvä muisto tulivat mieleeni kolmannen adventin aikaan, kun virittelin kotimme ulkopuolelle jouluvaloja.
Syyskausi oli hyvin tiivis kuten meillä monilla, mutta kolmantena adventtina olin vapaalla ja laittelin ulos jouluvaloja.

Noita valoja laittaessani mieleeni tuli tuo muisto reilun parinkymmenen vuoden takaa. Esikoistyttäremme oli muutaman vuoden ikäinen ja eräänä joulunalusaikana hän lausui nuo sanat:
Isi, eikö meille tule lainkaan jouluvaloja?

Olin varmaan ollut tiiviisti työssä eikä kodissamme tai pihalla ollut jouluvaloja tai koristeita. Sen sijaan niitä oli naapureilla ja Enonkosken pihoilla. Pieni lapsi oli huomannut sen ja oli huolissaan:
Isi, eikä meille tule lainkaan jouluvaloja?

Havahduin tuolloin lapsen kysymystä ja huolta. Se toi piston sydämeeni perheen huomioimisesta ja perheen jouluvalmisteluiden hoitamisesta. Asiassa oli toki sellainen tausta, että ajattelin laittaa joulun koristelut ja valot vasta joulun alla mutta ymmärsin lapsen huolen. – Laitoin sitten kohta niitä jouluvaloja meidänkin pihalle.

Lapsen huoli ja kysymys jäi mieleen myös syvemmässä merkityksessä: Eikö meille tai eikö noille läheisille tai noille muille ihmisille tule jouluvaloja – tai joulun valoa?

Moni asia voi viedä valon elämästä tai valon kokemisen elämästä. Moni asia voi tuoda harmaita tai jopa synkkiä pilviä elämään ja omaan sydämeen. Voi olla työttömyyttä, taloushuolia, perhehuolia, sairautta, pimeyden kokemusta tai tulevaisuus voi pelottaa.
-Miten osaisimme nähdä heidät, joilla ei ole joulun valoa samoin kuin meillä monilla on? Miten voisimme tuoda valoa heidän elämäänsä?
Tämän kaiken kohdalla voit miettiä, millaista valoa juuri sinä kaipaat tänä jouluna. Millaista lohtua ja toivoa kaipaat?

Valo ja pimeys – tai pimeys ja valo ovat keskeisesti esillä Raamatussa ja kristillisessä sanomassa. Raamatun alkulehdillä kerrotaan, että aikojen alussa Jumala sanoi: Tulkoon valo – ja valo tai valkeus tuli.
Jouluyönä paimenten kedolla oli aivan pimeää. Ehkä kuu ja tähdet hieman valaisivat, mutta muuten oli pimeää. Yht’äkkiä paimenten edessä seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.

Syvään pimeyteen tuli taivaallinen kirkkaus. Tuli tähti kirkkaampi muita tähtiä. Taivas ja taivaan valo kosketti maata!

Vajaa kuukausi sitten maan ollessa vielä lumeton syttyi pimeyden keskelle valo. Syttyi 1. adventtikynttilä. Kohta syttyi toinen, sitten kolmas ja lopulta syttyi neljäskin kynttilä. Olemme kulkeneet adventin matkaa pimeydestä valoon, pimeydestä taivaallisen kirkkauden juhlaan.
Adventin matkalla valo voimistuu ja joulu on suuren kirkkauden, taivaallisen kirkkauden juhla.

Ulkona maailmassa ja myös elämässä voi olla harmaata ja jopa pimeää, mutta joulun sanoma loistaa kaiken harmauden ja pimeyden keskellä ja niiden läpi.
Tarvitsemme jouluvaloja pimeyteen ja iloksemme.
Erityisesti tarvitsemme sydämiimme, sieluumme ja elämäämme valoa, jota joulun sanoma maailman Vapahtajasta meille tuo.

Jeesus Kristus on tuo valo, jonka saamme sydämiimme ja sieluihimme. Hän on valo, joka loistaa, rohkaisee ja valaisee vaikka ulkona ja maailmassa on pimeää. Hän, Kristus on elämämme valo ja myös ikuisen valon Antaja.

Joulun valo, Jumalan hyvyys ja rakkaus on annettu meille ja myös jaettavaksi eteenpäin toinen toisillemme. Me olemme valon kantajia, olemme rakkauden välittäjiä, koska olemme itse saaneet valon ja Jumalan rakkauden.
Kun sytytämme kynttilällä toisia kynttilöitä, valo ei vähene vaan laajenee.
Kun jaamme Jumalan armoa ja rakkautta, ei se vähene vaan kasvaa ja vahvistuu.

Toivotan sinulle Riemullista Joulua, joulun valoa sydämeesi!

Merry Christmas and Happy New Year!
God Jul och Gott Nytt År!
Frohe Weihnachten und ein gutes Neues Jahr.
Joyeux Noel et bonne Annee!
Feliz navidad y próspero año nuevo!
Prettige Kerstdagen en een Gelukkig Nieuwjaar! (Joulusaarna Anno Domini 2019)

1 kommentti

  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos samoin sinulle. Jokaisella, jolla on Joulun Valo sisimmässään, toivoo tuon Valon lämpöä ja lohdutusta myös jokaiselle ihmiselle.

    Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.