Ekumenian kielteinen puoli

Johtaako tie porttokirkkoon?

"Ykseys"–sana, niin raamatullinen kuin se onkin, on – ainakin Suomessa – alkanut yhä enemmän saada merkityssisältönsä kirkkojen johdon hallinnollisista yhteenliittymispyrkimyksistä ja virkakäsityksen yhtenäistämisestä eikä enää yksilökristittyjen Hengen ykseydestä, minkä puolesta Jeesus rukoili. Painopiste on siis siirtynyt kirkkojen yhdistymispyrkimyksille eli siihen suuntaan, mikä johtaa varmasti porttokirkon syntymiseen. Siitä Jeesuksen tosi seuraajat joutuvat lähtemään henkensä kaupalla ulos.

Loppuvuodesta, muistaakseni marraskuussa 1993 seurasin Uppsalasta lähetettyä ekumeenista televisiojumalanpalvelusta ja koin ilmestyksen omaisesti jotakin. Hätkähtäen oivalsin seuratessani eri kirkkokuntien pappisedustajain esiintymistä omissa kaavuissaan, virka– ja tunnusmerkeissään ja kuunnellessani heidän lausuntojaan ja puheitaan, että yhdistymiselle ei ole enää muuta estettä, kuin saada näille arvon herroille tulevassa paavinjohtoisessa kirkossa säilytetyksi vastaava virka-, arvo– ja valta–asema, mikä heillä nyt on omissa kirkoissaan. Tajusin samalla, että epäilemättä tämä este kyetään pian poistamaan. Onhan nimenomaan virkakysymys, missä pääsisältö on valta, noussut ekumeenisessa keskustelussa ratkaisevimpaan asemaan. Tämän vision jälkeen ryhdyin perehtymään asioihin tarkemmin ja totesin hämmästyneenä: kaikki on jo edeltä sovittu valmiiksi.

Käsitykseni mukaan suuren maailmankirkon syntymisen tieltä on nyt poistumassa ratkaisevin este ja (paavijohtoinen) porttokirkko on pian todellisuutta. Kunhan EU:hun liittymisen myötä uudet isännät alkavat yhä enenevässä määrin saada jalansijaa Suomenmaassa, koittaa pian aika, jolloin tämä mahtava kansojen liittouma asettuu yhdistyneen katolisen porttokirkon taakse ja määrää, että kaikkien alamaisten on liityttävä siihen. On selvää, että myöskin kirkosta eroaminen lailla kielletään. Tällainen kehityskulku ei ole mitään ennenkuulumatonta. Näinhän tapahtui vanhan ja keskiajan taitteessa, jolloin kirkko ja valtio liittoutuivat keskenään, vaikkakaan kristittyjä lännessä ei ollut 10-15 % enempää väestöstä (Koch, Apostoleista atomiaikaan, 1966, s. 22).

Tästä kehityksestä haluan omalta kohdaltani sanoutua selkeästi irti. Herra Jeesus sanoi tulleensa palvelemaan eikä palveltavaksi. Nykyiset yhdistymään pyrkivät suuret kirkkokunnat ovat laitostuneet ja valtapyyteissään saaneet suden otteet. Sama ilmiö ja kehityskulku on havaittavissa selvästi näiden laitoskirkkojen imuun sortuneissa vapaissa suunnissa aina helluntaiherätystä myöten. Pieni "karitsaisten ristin tietä vaeltava lauma", josta vielä rippeitä näissä laitoksissa on, on ajolähdön edessä, mikäli aikoo seurata Herraansa. Laitoskirkot ovat luisuneet herrojen kirkoiksi, joissa vallanpyyteissään kumarrellaan toinen toistaan ja rakennetaan lihallista ykseyttä Vanhan Aatamin kustannuksella ja ehdoilla eikä Hengen vaikuttamina. Tällä pohjalla liikuttaessa kristittyjen yhteys- ja ykseyspyrkimyksillä en ole nähnyt olevan mitään siunausta, yhtäkään sielua en ole nähnyt näissä kokouksissa tulevan Herran luokse. Sen sijaan paljon kunnianhimoa ja valtapyyteistä näyttelemistä ja tekopyhyyttä olen nähnyt, kun kerran pari vuodessa eri leirit ovat käyneet yhdessä esittelemässä "keskinäistä rakkauttaan ja yhteyttään" mennäkseen taas omille tahoilleen todellisessa lahkohengessä juoksemaan oman pesänsä hyväksi.

Omakohtaisesti kristittyjen ykseysasiassa olen tullut siihen tulokseen, että haluan arvostaa ja hyväksyä toiset kristityt siltä pohjalta, kuinka Herra Jeesus on meidät itse kunkin hyväksynyt silloin, kun vielä olimme syntisiä ja melkein kaikissa asioissa erimielisiä. Tämä saa minulle riittää! Herra Jeesus käski julistaa evankeliumia niin, että miljoonat sielut meidänkin aikanamme pelastuisivat. Evankeliumiin sisältyy risti, mikä merkitsee vanhalle, valtapyyteiselle ihmiselle kuolemantuomiota, että uusi elämä voisi ilmestyä. Julistuksen hedelmänä täytyy seurata uudestisyntyneitä, uudessa elämässä vaeltavia ihmisiä, jotka tunnustautuvat Herransa seuraajiksi kaikkialla eikä vain sopivassa seurassa ja omissa kammioissaan.

Monet tänä päivänä jopa joskus Hengellä täyttyneet eivät tottele Herraansa, joka on heidät kutsunut, vaan kulkevat oman itsekkään luontonsa vallassa ja hukkuvat. Uskonnollisia he ovat, mutta Henkeä heillä ei enää ole. Vanhan itsekkään luonnon hyväksi tehty sovinnollisen ilmapiirin luominen ei koskaan pysty heitä uudistamaan ja yhdistämään. Yhteistyö tällä linjalla vaeltavien kanssa ei ole pitemmän päälle hedelmällistä. Se tuo mukanaan sidonnaisuuksia, joista myöhemmin on vaikeaa sanoutua irti.

Olen varsin avoimesti edellä kertonut joistakin huomioista, mitä viime aikoina olen tehnyt. En ole kirjoittanut tätä tuomitakseni eri kirkkokuntia ja hengellisiä liikkeitä, mutta kun elämämme on lyhyt, omatuntoni ei salli vaieta, kun vielä kristittyinä teemme yhteistä taivalta täällä alhaalla vaivojen maassa. Lupaan omalta kohdaltani kyseenalaistaa toimintaani ja tehdä tarvittaessa parannusta, jos siihen aihetta ilmenee.

Jos Herra on käskenyt nykyisten ongelmien (kirkkojen ja seurakuntien hajaannus, opilliset kiistat, kuten avioliittokysymykset jne.) kaikkivaltiudessaan tulla, parasta on kuunnella, mitä Hän sanoo. Haggain kautta Herra ilmaisi laman syyn selkeästi: "Minun huoneeni tähden, kun se on raunioina ja te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi" (Hagg 1:9)! Kaiken hengellisen työn tulee olla "Herran huoneen" rakentamista, kaikki muut juoksut on jätettävä. Tämä ei merkitse oman henkilökohtaisen asiainhoidon laiminlyömistä. Painopiste on sen työn tarkastelussa, mitä Herran elopellolla kulloinkin tehdään. Palveleeko kaikki toiminta keskeisesti sitä tarkoitusta, mikä Herran huoneen rakentamiseen kuuluu? Onko Jumalan työvainiolle pesiytynyt sellaista puuhastelua, opillista tai muuta linjanvetoa ja toimintaa, mikä välttämättä ei rakenna Herran huonetta, Kristuksen ruumista? Aika ajoin Herra kutsuu hengellisiä johtajia tutkimaan töitään, ovatko ne kaikki palvelemassa "elävien kivien" kokoamista, sielujen pelastusta, sillä niistähän Herran huone rakentuu. Nyt on se aika! Nykyiset ekumeeniset vaikeudet, kristillisessä kentässä vaikuttavat riitelyt, yhteiskunnallisen väkivalan lisääntyminen, ym. merkitsevät tätä Kaikkivaltiaalta viestitettyä kutsua.

Jos tämä saa tapahtua, jos vastuunkantajat uskovien etunenässä rohkenevat lähteä Herran edessä arvioimaan töitään, tekemään parannusta, uskaltaen julkisesti kyseenalaistaa toimintansa, alkavat edellytykset tilanteen laukeamiseen olla olemassa. Onhan lupaus voimassa: "Tästä päivästä lähtien Minä annan siunauksen" (Hagg 2:19)! Tällöin taloudellinenkin puoli alkaisi korjautua ja esirukouksilla olisi kantavaa voimaa, kun niiden kohteet osoittaisivat alttiutta ojentautua uudelleen Herran tahdon mukaan.

Meidän kaikkien kristityn nimeä kantavien tulisi nöyrästi tarkistaa suuntaa, etsiä uudelleen Herran tahtoa ja tutkia Hänen edessään, mitä tietä tästä eteenpäin on kuljettava. Tähän kaikkeen tarvitsemme toistemme esirukousta ja viisaita neuvoja, osataksemme suunnistaa oikeaan suuntaan ja täyttää tehtävämme... Omalta osaltani haluan toimia, niin kuin Herran sana kehoittaa: "Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin Minä siihen mielistyn ja näytän kunniani, sanoo Herra!" (Hagg 1:8)

Näin siis kirjoitin syksyllä1995, nyt noin kaksikymmentä kaksi vuotta sitten. Tänä aikana olen etsinyt Herraa ja suuntaa. Ykseyden asia on harhauttanut monet liiaksi kumartelemaan puolelle ja toiselle, niin että oma identiteetti Kristuksen omana ja Hänen todistajanaan on hämärtynyt. Jeesuksen seuraaminen merkitsee luopumista eikä säilyttämistä. Ei meidän tule esimerkiksi palata äitien ja isien kirkkokuntiin, jos Herra on meidät niistä ulos johdattanut tai kutsunut. Uskonnollinen lihamme kyllä itkee niiden perään. Hengellinen ihminen sen sijaan kaikessa katselee Jeesuksen jalan jälkiä, jotka aina johtavat leirin ulkopuolelle vähemmistön joukkoon ja Hänen pilkkaansa kantamaan.

Monet uudestisyntyneet, Henkeä maistaneet Herran omat ovat saaneet liikkuessaan kristittyjen yhteys- ja ykseysasioilla toimintaansa vieraita piirteitä ja kulkeutuneet alueille, missä Hengen tuulet eivät puhalla ja voitelu on kadonnut. Joskus Jumalan ihmisille käy näinkin. Itsenikin olen näissä taisteluissa löytänyt paikalta, missä voitelu on kadonnut vastoin omia luulojani. Moneen vuoteen eivät sairaat ole parantuneet, niin kuin aikaisemmin on tapahtunut enkä ole saanut montakaan johtaa Herran luo. Simsonkaan ei tiennyt, että Herran Henki oli hänestä lähtenyt, ennen kuin kykeni voimiensa häviämisen suhteen aikanaan sokeana jumalattomien myllyjä jauhaessaan tekemään oikean johtopäätöksen.

Näitä johtopäätöksiä olen itsenikin suhteen halunnut tehdä ja kääntyä takaisin olemaan uskollinen sille tehtävälle ja näylle, minkä Herra minulle antoi ja mihin Hän minut kutsui jo nyt yli 56 vuotta sitten. Hän kutsui minut riippumattomana mistään kirkkokunnista tai järjestöistä tekemään työtäni, jonka Hän on minulle näyttänyt.

Missään tapauksessa tämä riippumattomuus ei merkitse eristäytymistä Jeesuksen omista, jotka ovat hajallaan eri kirkkokunnissa ja niiden ulkopuolilla, vaan etsiytymistä yhteistyöhön heidän kanssaan. Päätehtävä meillä Jeesuksen omilla on vielä, kun aikaa mahdollisesti vielä on, saattaa mahdollisimman moni vanhurskauden poluille Herran Jeesuksen seuraan.

Näiden suuntaviivojen mukaan tulen tulevaisuudessa ottamaan suuntaa ja toimimaan ja haluan kutsua kaikkia niitä, jotka Herran tulemusta rakastavat, mukaan! Tulen rohkeasti ottamaan kantaa nykyisessä kristillisyyden kentässä oleviin asioihin, jotka ovat hämärtäneet Kristuksen evankeliumin.

Näin kirjoitin (nyt tässä pienin tekstin päivityksin) Oulussa tammikuussa 1995.
Reino Marjakangas

Mitä tuolloin kirjoitin noin 22 vuotta sitten, olen edelleen samaa mieltä!

Kuulisin mielelläni arvoisien lukijoitteni Raamatun kirjoituksiin perustelluin ja järkisyihin (ilman tunnekuohuja) vetoaviin perusteluihin nojaavia mielipiteitä esittämistäni näkökohdista!

6 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Erittäin hyvin kuvailit uskonnollista hajaannusta yli 20 vuotta sitten, ja lienee maalailemasi kuva käynyt yhä ilmeisemmäksi sen jälkeen. Jeesusta seurataan kovasti monella tavalla.Monessa ryhmässä ja sitten ilman taustaryhmää sinun tavallasi.

    Toteat, että ”Jos Herra on käskenyt nykyisten ongelmien (kirkkojen ja seurakuntien hajaannus, opilliset kiistat, kuten avioliittokysymykset jne.) kaikkivaltiudessaan tulla…” Miten todennäköisenä tai Raamatun mukaisena pidät tuollaista Herralta tullutta käskyä? Oma näkemykseni on se, ettei Herra sellaisia hajaannuksia heittele.

    Jeesus kertoi todellakin, että hänen seuraajansa tunnettaisiin ”keskinäisestä rakkaudesta”. kuten sinä kin kirjoituksessasi totesit(Joh13:35). Löydätkö sinä sellaista uskonnollisen kakofonian keskeltä? Jeesus lupasi johtaa taivaasta käsin seuraajiaan, kuten Matteuksen loppujakeiden mukaan lupasi. Eikö noin vahvan johdon luulisi tuovan laumaan yksimielisyyttä?

    Lienet samaa mieltä kanssani, että elämme aikoja, joista Raamattu käyttää nimitystä ”viimeiset päivät”(2.Tim3:1). Herramme ennusti ja oikeastaan määräsi seuraajiaan: ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”(Mat24:14)

    Miten Reino Jeesuksen antama työmääräys toteutuu joukkueelta, jossa on niin kovin erilaiset käsitykset koko käsitteestä Jumalan valtakunta -puhumattakaan sen normeista? Kun Kristus puhui lopun aikaan liittyvän myös ”vääriä Kristuksia”, niin ei ole ihme, että hän kerran joutuu toteamaan monille ”hänen nimessään” tuleville: ” ‘En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”(Mat7:23)

    Miten Reino sinun mielestäsi voimme välttyä tuollaiselta lausunnolta? Karttamalla ekumeniaa, esimerkiksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Halttunen sanoo:

    No olipa vuodatus, tukka nousi pystyyn lukiessa. En ole missään samaa mieltä kanssasi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kuin luin Reinon kirjoituksen, tuli mieleeni taannoin näkemäni näky, jonka yöllä näin: Olin erämaassa, jossa oli paksu ja korkea muuri, jota moukaroivat miehet, jotka olivat papin kaavuissa, kun olivat aikansa hakanneet tuli muurin aukko, josta syöksyi voimakas virta, kuin savu, joka kaatoi papit ja minulle tuli tämä sana: Peto päästetään irti, porton tähden, joka on eksytyksen henki.

    On tärkeä muistaa yhteydestä Jeesuksen sanat: “Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Luuk.11:23

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    On myös nähtävä, että kirkon sisällä on luopumusta jo siihen nähden, että muuriin hakataan aukkoja vihollisen tulla. Luopumus on ajan merkeistä selvimpiä, sillä ensin täytyy olla jotain mistä luopua, jos paimenet luopuvat, niin miten käy lampaiden?

    Jo nyt on nähtävillä se kehitys, että monet lampaat ovat hajaantuneet leirin ulkopuolelle, onneksi Ylipaimen on heidän turvanaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli: “Jeesusta seurataan kovasti monella tavalla.Monessa ryhmässä ja sitten ilman taustaryhmää sinun tavallasi.”

    Totta! Tai sanotaan ja uskotaan seurattavan. Minä en usko, että Hänen seuraamiseensa tarvitaan suojaksi jotakin porukkaa! Jeesus sanoi ja sanoo jokaiselle henkilökohtaisesti: Seuraa minua! – tai tarkemmin (aramealaisen alkutekstin) mukaan: “Kävele perässä!

    Jeesus kutsui minut jo vuosikymmeniä sitten seuraansa henklökohtaisella kutsulla. Ei Hän sanonut, että odottele, kun sinut joku ryhmä, kirkkokunta tai joku taivaallinen järjestö lähettää kutsun! Eikä tässä ole tarvinnut yksin tallustella – tällä kaidalla tiellä on monta muuta tallustelijaa, sanoisinko, moneen lähtöön.

    Keskinäistä rakkauttakin täältä löytyy, joskin kyllä myöskin mainitsemaasi “kakofoniaa” jopa keskinäistä tappeluakin. Mutta Kutsuja itsehän sanoikin: “En ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan!” (Mat 10:34)

    Haluan tähän mustuttaen lisätä, että Jeesuksen seuraajat ovat vielä tässä vaiheessa keskeneräisiä. Heidän vanha Aatunsa on mukana ja lujasti kiinni tässä maailmassa ja pistää kaikkinaista keskinäistä sovinnollisuutta kovasti hanttiin! Mun Herra Jeesus sanoi, että siitä teidät tunnetaan Minun opetuslapsikseni,että teillä on keskinäinen rakkaus. Ei Hän toki tarkoittanut sellaista lällyrakkautta, ns. “ruskeakielisten” rakkautta, jotka vain mielistelevät ja nuoleskelevat hyväksyvästi toisiaan, elivätpä he miten päin tahansa.

    Vanhan luonnon on kuoltava, ennenkuin uskovien väleillä riidat loppuvat. Mutta heillä on, jos on, Mestarin omaa antamaansa agape-rakkautta, joka ei etsi omaansa, vaan aina toisen parasta, kieltää itsensä, on pitkämielinen ja antaa anteeksi eikä anna lopullista arviota, tuomiota, toisesta, luottaa siihen, että tuo toinen “konna ja varas” saattaa tulla vielä mielenmuutokseen ja saada kaikki anteeksi ja aloittaa uuden elämän Jeesuksen seurassa.

    Niin, Rauli, tällaistakin rakkautta olen silloin tällöin havainnut noissa niin kovasti riitelevissä uskovien porukoissa olevan, että uskon että Jeeseksen antama työmääräys, mihin viittasit Mt 24:14, tulee tällaiseltakin porukalta toeutumaan aikanaan.

    On syytä todeta, että tämä evankeliumin vienti nykyään takkuilee, ja tilastojen mukaan näyttää siltä, että paljon on niitä, jotka tällä Telluksella jäävät koskaan kuulematta Jeesuksen ja Jumalan rakkaudesta edes halaistua sanaa, vaan ehtivät kuolla sitä ennen. Syy ei ole tässä taivaallisessa toimeksiannossa tai riitelyssä. Jeesushan lupasi olla kanssamme joka päivä tämän maailman ajan täyttymykseen asti. Olisikohan vika meissä jostain muusta näkökulmasta tarkasteltuna, kuin riitelemisessämme?

    Sain Jumalalta näyn vuosikymmeniä sitten, perustaa Lähetyspalvelu-yhdistyksen, jonka kautta voidaan e d i s t ä ä tämän lähetyskäskyn edistymistä kaikessa maailmassa. Tämän toimeksiannon reunaehtona oli, että pysyisin kaikkien leirien ulkopuolella. Tässä siis, Rauli, Sinun on paras lähettää Taivaalliselle Toimeksiantajalle suoraan (jos ei Jurvan kuntaan valttaminen tuota tulosta), että täällä muuan hemppa Sinun nimissäsi, tuo Reino, yksinäinen susi, heiluu, eikä edes ymmärrä liittyä edes Jehovan todistajiin!

    Valitettavasti en tule liittymään mihinkään kirkkoon. tai järjestöön suorittakseni tätä saamaani tehtävää. Kerro minulle muuten yksikin Jumalan lähettiläs, sanomantuoja tai profeetta, joka olisi jonkun “taustaryhmänsä” turvin vienyt sanomaansa eteenpäin. Kaikille heille tuli ensin Herran sana henkilökohtaisesti. “Mene tässä voimassasi! Minä olen kanssasi, sanottiin Gideonille. Teologisten tutkimusten mukaan jopa itse Paavalikin, yksityisyrittäjänä toi evankeliumin tänne Eurooppaan, kun hänellä meni välit poikki lähettävään seurakuntaansa, Antiokiaan!

    Tässäpä meillä, Rauli, näkyy olevan ratkaiseva eri näkemys, että Jeesus taivaasta käsin johtaa ja on sieltä käsin mukana valvomassa ja johtamassa evankeliumin eteen päin vientiä täällä maan päällä. Asiahan ei ole näin. Hänhän lupasi, ettei jätä heitä orvoiksi, vaan tulisi takaisin. Millä tavoin! Lähettämällä ensin Pyhän Hengen ja siten myöhemmin lupasi tulla taivaan pilvissä ruumiillisesti.

    Hän on siis Pyhässä Hengessä, persoonallisella tavalla täällä alhaalla kanssamme joka päivä. Ei vain meidän yllämme, vaan meissä asuvaisena, “meissä”. Me olemme Hänessä, Kristuksessa. “En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa”, kirjoitaa Paavali.

    Pyhä Henki ei ole vain voimavaikutus, kuten te, JT:t opetatte vastoin Raamattua ja ilmoitusta, vaan Jeesus persoonallisesti on Pyhän Hengen kautta meissä, ei vain jossakin sydämessämme, vaan kaiken kattavana asuvaisena meissä, paikan päällä! Kuten on kirjoitettu: “Kristus teissä, kirkkauden toivo!” Me elämme toivossa, että pääsemme Hänen näkyvässä tulemuksessaan lopullisesti myös kuolevasta ruumiistamme, joka pyrkii olemaan liitossa saatanan kanssa, eroon!

    Käsitykseni mukaan järjestönne hallitus ei ole Jumalan taivaasta johdettu hallitus, vaan orjuttava, ihmisten muodostama hallitus, joka ei voi olla valtakunnan asialla, koska se hallitsee pelolla ja orjuuttamalla.

    Oletko ajatellut, että jos temppuileva ja rähisevä vanha Aatu pannaan rautoihin, se kyllä rupeaa esiintymään yksimelisenä ainakin niin kauan, kuin pääsee kahleistaan eroon! Ja niin kauan kuin se on kahleissa, se rupeaa lyömään vartiomiehiään, muita kavereitaan, kuten Jeesus totesi puhuessaan “uskollisesta orjasta”, joka jossain vaiheessa, kun asiat eivät näytä sujuvan, kuten alussa suunniteltiin, alkaa lyödä kanssapalvelijoitaan ja ryyppäämään humalassa niiden kanssa.

    Jesus, Jumalan Poika, on ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä, mutta vain ihmisenä. Ei Hän voi olla yhtä aikaa Jumala ja ihminen. Hän luopui, niin kuin oli Isänsä määrännyt (Mies luopukoon isästään ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi!!). On se merkillistä, etti Jeesus, jonka Isä oli Kaikkivaltias Jumala, ei kyennytkään luopumaan jumaluudestaan eikä kyennytkään tulemaan “yhdeksi lihaksi”, siis puhtaasti vain ainoastaan ihmiseksi, vaan jäi kaksiluonteiseksi, sekä Jumalaksi että ihmiseksi. Todistaahan esinerkiksi Johannes, 1Jh 4:2, että jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, on Jumalasta. Jos tunnustamme Jeesuksen sekä Jumalaksi että ihmiseksi, sellainen tunnustushan on tätä sananpaikkaa vastaan, eikä ole siis Jumalasta. Mutta tästähän taidamme olla Raulin kanssa samaa mieltä!

    Olisi vain suotavaa arvon oppineilta teologeilta kuulla perusteltu lausunto, että olen vääärässä. Olen valmis heti tekemään tuhassa parannuksen ja muuttamaan mieleni. Tällaista ei vielä tähän mennessä ole ilmaantunut.

    Rauli: “Miten Reino sinun mielestäsi voimme välttyä tuollaiselta lausunnolta? Karttamalla ekumeniaa, esimerkiksi?”

    Tähän täytyy vielä vastata, vaikka pitkähän tästä kommentista tulee.

    Luther kirjoitti Katrilleen jotain tähän tapaan, vaimoko oli ottanut huolehtiakseen kaikesta miehensä toilauksista: Älä sinä sekaannu sellaiseen, mitä et pysyty tekemään. Jumala on minun huoltajani ja varjelijani. Älä sinä sekaannu hänen hommiinsa!

    Ajattelen vähän samalla tapaa tuosta ekumeniasta, mikä on luettavissa Hesekielin 34. luvussa jae 15: “Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala”.

    Mainitussa luvussa kerrotaan levottomista paimenista, jot Jumala itse panee viralta ja ilmoittaa, että Hän otta tehtävän itse haltuunsa.

    Eiköhän uo ekumeenikot ole ryhtyneet ennen aikaisesti touhuamaan omin päin sellaista, minkä Jumala on ottanut hoitaaakseen. Ottaneet siis tehtäväkseen sellaista, mihin eivät pysty. Itse asiassa reformaatiossa on aikoja sitten Jumala toiminut niin, ettäpaavi ja kumppanit on pistetty pois viralta. Silti nykyistä paavia puuhataan takaisin kirkon pääksi. On syytä kysyä: Sanokaa, onko yhtään asiaa, missä Rooma paaveineen olisi tehnyt parannusta ja tarkistanut reformattorien oppeja. Ei paavi ole tehnyt mitään, eikä voikaan tehdä mitään. Rooman kardinaalikollegio pitää kyllä huolen, sellainen, aisan yli hyppivä uudistaja tavall tai toisella järjestetään viralta tai – myrkytetään, jos ei muu auta. Eihän tämä olisi ensimmäien kerta!

    Mutta Rooman ei tarvitsekaan tehdä mitään. Senkun avaa vain sylinsä ja vanha ennustus käy toteen: Porton tyttäret palaavat äitiporton helmaan!

    Odotellaan, Rauli, vain kaikessa rauhassa, että Jumala aikanaan alistaa kaiken Jeesuksen jalkojen alle. Meillehän jää tärkeimmäksi asiaksi varmistaa omalta kohdaltamme, että emme ole vääryyden tekijöitä. Että Mestari tuntee meidät omikseen! Siten siitä lausunnosta selvitään. Ja Jumalan rakkauden kanssa, joka on vuodatettu meihin Pyhän Hengen kautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Kiitos pitkästä vastauksestasi, Reino. Jaksoin sen kyllä lukea, mutta aikani ei ole riittänyt enempään kommentointiin.

    Esitit lopuksi ajatuksen siitä, että “Odotellaan, Rauli, vain kaikessa rauhassa, että Jumala aikanaan alistaa kaiken Jeesuksen jalkojen alle”

    Tuosta aiheesta on menossa vilkas keskustelu tuossa “pyhät” plogissani. Sinä olet vankan raamatuntuntemuksesi myötä erittäin tervetullut mukaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reino Marjakangas
    Reino Marjakangas

    Varsinaisen leipätyöni olen tehnyt peruskoulun luokanopettajana eri puolilla maata. Työni ohella olen pikku ikäni (ikävuosia kertynyt vasta vähän yli 80 vuotta) tutkinut aktiivisesti Raamattua, sen alkukieliä, selitysopia ja teologiaa, lukenut paljon edellisten aiheiden lisäksi myös kirkkohistoriaa, kulttuuri-. ja filosofianhistoriaa, uskonnonhistoriaa, huomatakseni iän karttuessa todeksi Raamatun sanan: Tieto katoaa (ainakin päästäni, hah!). Äskettäin sain painosta kirjani "Avioliitto Raamatun valossa". Aineiston kokoamisessa ja kirjoittamisessa taisi vierähtää yli 50 vuotta, hitaasti hahmottava kun olen. Kirja on itse asiassa selitystä Raamatun ensimmäisiin kymmeneen lukuun (1.Ms 1-10) luomisesta lähtien. Jos ketä kiinnostaa, voi kirjan avulla tutustua tarkemmin ajatteluuni. Kirjani ei ole ehtinyt kaupan hyllyille, mutta allekirjoittaneelta sitä voi tiedustella lähemmin, sähköposti reino.marjakangas(at) lahetyspalvelu.fi, puh 0400 684 344. Annankatu 18, 49400 Hamina.