Ekumenian naisia

Viimeaikaisessa keskustelussa on haluttu jostain syystä jälleen virittää vastakkainasettelua "opillisen" ja "ruohonjuuritason" ekumenian välille. Luonnollisesti on hyvä kysyä, miten kokonaisuus toimii ja pyrkiä sen toimintaa sujuvoittamaan. Toisaalta on myös selvää, että kukin organisaatio toimii hyvin toimiessaan organisaation rakenteen mukaan samalla kun se on vuorovaikutuksessa organisaation ulkopuolisen maailman kanssa. Tietysti myös organisaatiot vaativat kehittämistä. Enää ei samanlainen tyyli toimi kuin 1950-luvulla, vaikka tämäkään ei ole koko totuus asiasta.

Eriytyneessä ja spesialisoituneessa modernissa maailmassa on kullekin saralle tekijänsä ja haaste on kokonaisuuden pirstaloituminen. Juuri siksi yhteisymmärryksen rakentamista ja vuoropuhelua sekä ekumeniaa osaltaan juuri tarvitaan. Yksilön ja yhteisön, teorian ja käytännön, hallinnon ja arjen, eriytyminen toisistaan, niin että ne eivät kohtaa, ei rakenna yhteyttä.

Naisten esitetään usein pystyvän meitä miehiä paremmin ymmärtämään arjen ja sosiaalisten suhteiden näkökulmaa. Tässä lienee perää, vaikka olemme kaikki yksilöitä eikä arjen todellisuus enää ole samanlainen kuin vaikkapa maatalous- tai teollisessa yhteiskunnassa. Silti esimerkiksi tekniikan ammateissa on voittopuolisesti miehiä ja vaikkapa hoito- ja kasvatusalalla naisia. Kuitenkin myös yliopistoissa yleisesti ottaen valtaosa on naisia. Voisi ehkä sanoa, että "akateemisuus" on jo voittopuolisesti naisten ominaisuus esimerkiksi Suomessa. Ehkä tämä voi osaltaan liuottaa Valistuksen luomaa teorian ja käytännön dikotomiaa.

Ekumeenisessa kentässä naisten, nuorten ja eri alueiden vaikutusvallan edistämiseksi on tehty tietoista työtä jo pitkään. Kullekin ryhmälle on kiintiönsä ja esimerkiksi kansainvälisten järjestöjen stipendiaateiksi pääsevät parhaiten etelästä tulevat naiset.

Naisia on jo pitkään ollut mukana ekumeenisessa maailmassa suuntaa näyttämässä - myös suurissa vanhoissa kirkoissa. Katolisessa kirkossa naisten kärkihahmo myös ekumeniaa ajatellen on neitsyt Maria, mutta monia muitakin esikuvallisia ja vaikutusvaltaisia hahmoja on: äiti Teresa, moderni mystikko Jeesuksen Teresa, tiedenaisten ja naisrunoilijoiden sekä säveltäjien uranuurtaja Hildegard Bingeniläinen, äiti Juliana Norwichlainen tai kuolemanrangaistuksen vastaisen kamppailun vaikuttaja Helen Prejean jne. Ortodoksien joukossa hyvin tunnettuja ovat esimerkiksi Jeesuksen tähden houkka Ksenia Pietarilainen, äiti Maria Skobtsova, naisdiakonit esiin  nostanut teologi Elisabeth Behr-Sigel tai Suomen ortodoksisen kirkon toimeliaat nuoret vaikuttajat Outi Vasko, Riina Nguyen ja Aina Nenola. Vapaakirkollisella kentällä keskeisiä vaikuttajia ovat olleet yli kirkkokuntarajojen esim. Kathryn Kuhlmann, Ellen G. White ja Hilja Aaltonen. Keskeisiin nykyisiin opillisen ekumenian vaikuttajiin kuuluvat protestanteista esimerkiksi professori Dagmar Heller, Faith and Order-komission työntekijä ja luterilaisista esimerkiksi Strasbourgin yliopiston professori Sarah Hinlicky Wilson.

Anglikaani Mary Tanner on teologina tunnettu ja tunnustettu ja kuului aikanaan myös Porvoon julistuksen keskeisiin taustavoimiin. Tätä nykyä hän on yksi Kirkkojen Maailmanneuvoston varapresidenteistä. Mary Tanner on hyvä teologi, joka näkee teologian ja opin roolin ekumeenisten keskustelujen perustan luomisessa rukouksen ja Hengen johdatuksen ohessa. Kuuluvathan rukous ja sen sisältö yhteen. Kirkkohistoriassa vaikuttaneita anglikaaninaisia ei tarvitse etsimällä etsiä, paraatiesimerkkeinä esimerkiksi Florence Nightingale ja vaikkapa nykyinen kuningatar Elisabeth II.

Suomalaisessa teologiassa kaikkein syvällisimmin ja laajimmin opin käsitteestä on kirjoittanut edesmennyt väitöskirjaohjaajani, professori Eeva Martikainen. Hän on osaltaan keskeisesti vaikuttanut myös niin suomalaisen ekumenian kuin kansainvälisenkin keskustelun saavutuksiin teologisissa dialogeissa. Eeva Martikainen kuuluu myös niihin harvoihin, jotka ovat syvällisesti edistäneet teologian ja luonnontieteiden vällistä vuoropuhelua. Siksipä hänen juhlakirjansa, jonka toimitin, onkin otsikoitu "Oppi ja maailmankuva".

Suomalaisessa ekumeniassa on esitellä monia hyviä naisteologeja ja muita vaikuttajia. Ehkä ei aina tulla ajatelleeksi, että nykyisen virsikirjamme kaiketi keskeisin tekijä, Anna-Maija Raittila, edisti ekumeniaa monin eri tavoin paitsi tekstiensä myös käytännön elämäntyylin ja hiljaisuuden liikkeen piirissä tekemänsä pioneerityön kautta. Häneltä ammensi mm. Helsingin piispa Irja Askola, joka on tehnyt merkittävän päivätyön mm. Euroopan kirkkojen konferenssin piirissä. Inga-Brita Castren ja Riitta Virkkunen ovat esimerkkejä jo vuosikymmeniä sitten vaikuttaneista suomalaisista naisekumeenikoista.

Teologis-opillisen työskentelyn saralla keskeisiä naisia ovat tälläkin hetkellä esimerkiksi Suomen Ekumeenisen Neuvoston opillisten kysymysten jaoston pj., kirkkoamme Faith and Order-komissiossa edustava TT Minna Hietamäki, luterilais-katoliseen dialogiin osallistunut TT Pirjo Työrinoja, ortodoksien roolista Kirkkojen Maailmanneuvostossa väitellyt pastori, TT Elina Hellqvist, TL Heta Hurskainen, TL Tuija Pirtala tai niin Euroopan kirkkojen konferenssin dialogikomissiota vuoden päivät johtanut kollegani pastori, TT Kaisamari Hintikka, joka tällä hetkellä johtaa Luterilaisen Maailmanliiton teologian ja julkisen todistuksen osastoa sekä tomii ekumeenisten asioiden apulaispääsihteerinä.

Edustajamme Luterilaisen maailmanliiton neuvostossa puolestaan ei ole teologi vaan SLS:n kehitysyhteistyöosaston päällikkö Maria Immonen. Tämä johtuu osaltaan siitä, että ydinrooliimme ekumeenisessa työskentelyssä on aina kuulunut myös avustustoimintaan ja kansainväliseen diakoniaan sekä myös lähetysteologiseen keskusteluun osallistuminen ekumeenisen teologian ohella. Kirkon ulkomaanapu ja Suomen lähetysseura ovat suurimmat vaikuttajat tällä saralla, mutta merkittävän oman panoksensa antaa myös mm. medialähetysjärjestö Sanansaattajat.

Jo se, että suomalaisessa teologiassa ja ekumeenisessa toiminnassa on painotettu viime vuosikymmeninä uskon ja rakkauden yhteen kuuluvaisuutta on periaatteellisesti kuronut umpeen sanojen ja tekojen, teorian ja käytännön, yksilön ja yhteisön välistä kuilua, jonka valistuksen paradigma osaltaan synnytti. Nykyisessä ekumeenisessa strategiassa keskeisellä sijalla on ekumeenisten käytäntöjen vahvistaminen arjen seurakuntaelämässä: "...kannustamme kotipaikkakunnan ekumeniaan, esimerkiksi seurakunnan työntekijöiden tapaamisiin ja luontevien yhteistyömuotojen löytämiseen sekä ilossa että surussa (suuret juhlat, suuronnettomuudet)."

Kuten kirkkojen toiminnassa yleensä, naisten rooli on ekumeenisessa kentässä varsin suuri ja vahvistumaan päin. Voidaan myös havaita, että yleisesti ottaen heitä on mukana niin ekumeenista teologiaa tekemässä ja teologisissa dialogeissa mutta myös kansainvälisessä diakoniassa, lähetystyössä sekä pitämässä esillä sukupuolten mutta myös eri ikä- ja alueellisten ryhmien välisen tasa-arvon kysymyksiä. On toki myönnettävä, että Pohjoismaiden, Keski-Euroopan ja Pohjois-Amerikan kirkkojen naiset ovat monesti yliedustettuina verrattuna esimerkiksi etelän luterilaisten ja muiden protestanttien tai ortodoksikirkkojen edustajiin. On silti keskeisiä naisvaikuttajia myös vaikkapa ortodoksien joukossa, esimerkkinä Euroopan kirkkojen konferenssin ihmisoikeussihteeri Elizabeta Kitanovic.

Kirjoittaja

Tomi Karttunen
Tomi Karttunen

Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.