Elämä

etana2

Kaikki on tärkeää. Se ei ole aivan sama kuin "arvokasta", eikä "arvokas" ole aivan sama kuin "merkityksellinen", joka taas on melkein sama kuin "tärkeä".

Näin minä uskon: Kaikki on tärkeää, koska elämä itsessään on "vain kerran elämässä".

Mutta jos kysyt vielä kerran, miksi kaikki on tärkeää, niin siihenpä en osaakaan vastata. Teologina sanon: ”Jumala” on todellisuuden, koko universumin, merkitys. Se on vaikeahko mutta mielestäni silti perusteltu sisältö käsitteelle ”Jumala”.

Mutta mitä ”merkitys” merkitsee, enpä taidakaan tietää. Ja jos sanon, että kaikki on tärkeää, koska todellisuudella on merkitys, olen taas jollain kehällä, missä lie ulkoradalla.

Merkitys on myös asia, jonka voit kiistää. Mutta et ehkä kiistä, että elämä ilman mieltä ei voi olla elämää. Pitäisiköhän sittenkin rajata: Tärkeää on vain se, missä on mieltä. Ja mikä muuten on mielen ja merkityksen suhde? Mielettömyyden kokemus ja merkityksettömyyden kokemus? Eikö elämän mielekkääksi kokeminen ole juuri sitä, että elämä koetaan merkitykselliseksi?

Näin se on kiinni joka tapauksessa kokemisesta. How does it feel?

33 kommenttia

  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Suomalaiseen intelligentsiaan mahtuu kerrallaan vain yksi totuus: kivettyneimmin se tulee esiin 1930-, 1970- ja 2010-luvuilla. Pehmeää totalitarismia 40 vuoden välein.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kari-Matti Laaksonen :”Suomalaiseen intelligentsiaan mahtuu kerrallaan vain yksi totuus”

    Jos ulkoministeri Erkki Tuomioja katsotaan kuuluvaksi intelligentsiaan, niin hän antoi ulkoministerinä ilmeisesti Suomen ”virallisen” ja ainakin YYA-hengen mukaisen lausunnon korvausasiassa Radio Eho Moskvyn haastattelussa 21.6.06., kun sanoi, että ”Uudelleensijoitetut henkilöt saivat Suomen hallitukselta täyden korvauksen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Vaikka tässä menee ainakin pari teemaa lomittain, sanon Csíkszentmihályista sen verran, että hän on flow käsitteen isä. Eikä se yhtään hullumpi käsite olekaan vaan antiteesi kaikelle työssä ja elämässä väsymispuheelle, joka viime vuosikymmenelle asti hallitsi jaksamiskeskustelua väsymykseen asti. Csíkszentmihályi loi itse asiassa määritelmätasoisen jaksamiskäsitteen vastaiskuna burn out käsitteelle, joka tuli aikanaan parista jenkkyliopistosta, joista toisessa käsite omaksuttiin ruohon polttajilta, joista jotkut konkreettisesti polttivat itsensä loppuun. Csíkszentmihályin jaksamiskäsitteen käänteinen analogia uupumiskäsittellee on puhutteleva. Meillä tätä flowta taitaa nykyisin edustaa eniten Esa Saarinen, jonka luentoja tekisi mieli päästä kuulemaan, vaikka joskus kauan sitten olimmekin konkreettisesti napit vastakkain.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Kaikkea en ehdi lukea mutta tämä voi joitakuita kiinnostaa:

    http://yle.fi/uutiset/nakokulma_otimme_hatkat/7206312

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Kun näen koiran, tiedän, että se on ‘koira’.” Koiran valitseminen tällaiseksi esimerkiksi on mielestäni ongelmallista. Sen merkitys on näet ihmisen vanhimpana kotieläimenä paljon enemmän kuin vain ‘koira’. Perheeseemme kuuluvan koiran vuoksi, kun näen koiran, saatan tietää, että se on ‘vanha kääpiösnautserinarttu, johon koiramme suhtautuu suopean välinpitämättömästi’.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Osmo Peltonen sanoo:

      Osut oikeastaan naulan kantaan. Sanojen perusmerkitykset eivät ole hirveän kiinnostavia. Silti vaikkapa koiraihmisillä ja koiranvihaajilla yhdestä sanasta lähtee liikkeelle täysin erilainen ajatusketju.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Martti Pentti :”Perheeseemme kuuluvan koiran vuoksi, kun näen koiran, saatan tietää, että se on ‘vanha kääpiösnautserinarttu, johon koiramme suhtautuu suopean välinpitämättömästi”

    Kuka meistä pohtii mitäkin. Itselleni ajankohtainen asia on aina vaan kysymys siitä, mikä on Jumala. Mielestäni J.V Snellman on päätynyt ainakin lähelle totuutta Idee der Persönlichkeit –teoksessaan, jossa lähtökohtia ovat hengen, yksilöllisyyden, subjektiivisuuden ja persoonallisuuden käsitteet. Hänen päämääränsä oli todistus ihmiskunnassa elävästä iäisestä, iki-äärettömästä hengestä, joka oli hänelle määrättyjen käsitteiden vuoksi totuus an sich.

    ”Mikäli siis henki subjektina tietää itsensä hengeksi, sikäli saattaa vasta olla puhe itsetietoisuudesta sanan oikeassa mielessä” ja Absoluutti, Jumala, on yksi ja kaikki ja ”sukupolvet vanhenevat ja kuolevat, mutta uusia tulee tilalle ikuisessa vaihtelussa, eikä Absoluuttia koske tomun kuolema ja häviö”. Eino Leinoa siteeraten “Ken yhtä ihmistä [todella] rakastaa, hän kaikkia rakastaapi”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kuka meistä pohtii mitäkin.” MInä en pohdiskele vastaani tulevia koiria. Tuollainen tieto on normaalia käyttötietoa. Sitä suuremmalla syyllä ei Jumalankaan merkitys ole yhdellä sanalla selitetty. Montakohan kirjahyllyllistä siitä on jo kirjoitettu? Elämän merkityksellisyys taitaa olla saman luokan asia.

      Tuollaiset sanat kuin ‘subjekti’ ja ‘absoluutti’ kiinnostavat klassisen lyseon käynyttä. Edellinen on latinan sanakirjani mukaan: “alla, alapuolella oleva; – rajalla sijaitseva; – alamainen; altis jllek (dat.).” Filosofiassa se tarkoittanee kulloinkin tarkasteltavaa aihetta. Jälkimmäinen taas on: “loppuun saatettu, täydellinen; ehdoton.” Sen kantasana on verbi, joka merkitsee: “irroittaa, vapauttaa; suorittaa valmiiksi, saattaa päätökseen.” Onko Jumala Absoluutti vai Absolventti?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen
    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.