Elämämme tärkein asia

Ylihuomenna on Isänpäivä.

Tänään, varhaisina perjantaiaamun hetkinä, ajatukseni palaavat sinuun, rakas oma isäni.

Juon mustasta kupista mustaa kahvia ja kirjaan ylös tajunnanvirtaa, kuten minulla tapana aina silloin tällöin aamuisin on.

Ulkona valkoinen hanki hohkaa tänne sisälle asti ja puiden surulliset, alastomat hahmot kyyristelevät kerrostalojen lomassa. Selvästi niitä paleltaa pakkasessa. Mutta jouluvalot jo tuikkivat siellä täällä. Piristävät kummasti marraskuun pimeydessä.

Olet , isä, päässyt pois jo pari vuotta sitten. Enkä siis voi enää soittaa sinulle isänpäiväonnitteluja nyt sunnuntaiaamuna.

Mutta ajatuksissani voin sinua isä kiittää, tottakai. Minulla onkin monta aihetta, josta minä sinua voin kiittää:

turvallisesta kodista, olit se meidän perheen tukipylväs ja turva kaikkina aikoina. Annoit perinnöksi hyvät arvot. Koti, uskonto ja isänmaa. Kasvatuksessa korostuivat myös erityisesti rehellisyys ja luotettavuus. Ne olivat meillä kunniassa. Koska olit  upseerimiehiä, niin täsmällisyys oli tärkeä asia. Sen me kyllä opimme! Ihmisten kunnioitus, varsinkin vanhojen ihmisten kunnioitus  oli sinulle isä luontaista. Minulla on täällä iso pino, isä, sinulta jääneitä albumeja, joita joskus selailen. On myös monta valokuvaa sotilasuraltasi ja jopa sodanaikaisia kuvia. Pieniä mustavalkoisia kuvia. Mutta sodasta ei meillä puhuttu. Vaikka meillä kotona keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista ja  te, isä ja äiti kovasti kannustitte opiskelemaan, niin kaikista tärkein asia oli teille uskomisen asia. Eikö se ole meille kaikille elämämme tärkein asia?

Olit, isä, tarkka rahan käytössä, mutta kun seuroihin menimme, niin et kyllä pihtaillut. Olit aina valmis maksamaan kuluja, jos olimme jollekin uskovaisten leirille menossa. Sama päti lastenlasten suhteen.

Uskovaisten yhteys oli sinulle tärkeää.

Rakas isä, miten usein minä kapinoinkaan! Mutta aina, aina, olivat kodin ovet auki ja anteeksiantamus tallella!

Minusta on tullut isä nyt kuitenkin vanhempi tai sanoisinko kokeneempi ja monien taistelujen jälkeen kriittisempi ja herkempi.

Minulla on nyt tasapaino ja olen onnellinen. Mutta se tärkein asia on edelleen minullekin : uskoa evankeliumi!

 

 

 

Kirjoittaja

Marja Vilkama
Marja Vilkama

MARJAN MATKASSA : Olen lahtelainen isoäiti ja eläkkeellä oleva luokanopettaja. Haluan kirjoituksillani tuoda esiin toisistamme välittämisen tärkeyden. Rakastan uusien ideoiden keksimistä ja varsinkin hyvien ideoiden toteuttamista.

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit