Elämän herkin hetki julkisuuden valokeilassa

Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti

Avioituminen on julkinen asia, mutta kosinta mitä intiimein hetki toisiaan rakastavien miehen ja naisen elämässä. Tosin yhä useampi mies näyttää viime aikoina innostuneen tekemään kosiorituaalistaan  julkisen tapahtuman, joka on ehdottomasti saatava ikuistetuksi. Hyväksi käytetään esim. TV:n suoraa lähetystä tai väentungosta ostareissa. Joku vei tyttönsä elokuviin ja trailereitten joukossa olikin yllättäen teksti: TULETKO VAIMOKSENI, MARJA-LIISA?  (Naisen nimi on tosin vaihtunut, kun en oikeata enää muista). Jokin aika sitten K24-uutisissakin kerrottiin, miten Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opettaja luentonsa lopussa kosi naisystäväänsä julkisesti.

Jos kosinnasta – naisen suureksi yllätykseksi – tehdään massatapahtuma, niin voi käydä vaikkapa näin:

http://youtu.be/iDFFy20zolI

Minkälaisia ajatuksia / tunteita tuo video teissä herätti? Osaisiko joku kertoa, mitä näitten julkiskosijoitten päässä oikein liikkuu? Romantiikka  on tuollaisesta menosta kaukana,  yllättyneen naisen rukkaset liiankin lähellä. ”Loistoidean” keksineellä miehellä on hirmuinen stressi  ja yllättävän kosinnan kohteeksi joutuneeseen naiseen kohdistuva sosiaalinen paine kova, ja joku läsnäolija on kuitenkin kuvannut koko tilanteen ja laittanut epäonnistuneen kosinnan youTubeen kaikkien naureskeltavaksi. Tai ainakin sääliteltäväksi.

Puhekielessä sanotaan, että jokin asia ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Tarkoitetaan, että asiaa ei vielä ole täysin varmasti päätetty. Ja, well, kirkossa kuulutettukin pari voi toki vielä perua häänsä. Mutta pitäisikö erotkin kuuluttaa kirkossa avioon aikovien parien nimenluvun jälkeen? Tosiasiahan on, että monet eronneet ovat harmitelleet sitä, ettei kirkolla ole minkäänlaista virallista avioliitonpurkamiskaavaa.

PS: Saku Sammakon kosioretkestä ei ole jälkipolville jäänyt videota, mutta onneksi meillä on siitä tallella laulu. Muistatteko, kuinkas siinä sitten kävikään? Muistin virkistykseksi:

http://www.youtube.com/watch?v=MSOCaHFCLqo

 

 

    • Tarkoittaako se, että törmäät, sitä, että ne ovat sinulle muuten vieraita asioita? Toivottavasti eivät kaikki!

  1. Tasa-arvo on yksi arvo monien muiden tärkeiden arvojen joukossa. Sillä voidaan syrjäyttää muita arvoja. Tasa – arvo kun tarvitsee tuekseen muitakin arvoja ja silloin on työnnettävä syrjään joitakin muita. Yksi tässä tapauksessa syrjään työnnettävä arvo on Jumalan sana.

    Koko pride-asialta putoaa pohja pois, jollei Jumalan sanan arvoa työnnetä sen arvojen tieltä pois. Raamattua ei mitenkään voi pitää velvoittavana Jumalan sanana, jollei sille anneta sitä arvoa, jonka sille antaa se, että se on Jumalan sanaa.

    Samaan aikaan vedotaan Raamattuun , kun vaaditaan oikeutta toimia Jumalan sanan vastaisesti. Perustellaan tiettyjä oikeuksia Jumalan sanalla, jonka arvo Jumalan sanana pyritään samaan aikaan mitätöimään.

    • ”Raamattua ei mitenkään voi pitää velvoittavana Jumalan sanana, jollei sille anneta sitä arvoa, jonka sille antaa se, että se on Jumalan sanaa.” Onhan se näin. Ei voi, jos ei. Voisitko täsmentää, mitä Raamatussa olevaa Jumalan sanaa tässä yhteydessä tarkoitat?

  2. Kirjoitin vuosia sitten aiheesta: ”Mistä tunnistan uskovan”. Nyt on oikein mielenkiintoista miettiä sitä, mistä Ismon kanssa tunnistamme toisemme Aabrahamin uskon perillisiksi. Emmehän ole kuitenkaan koskaan -(tietääkseni)- tavanneet. Emmekä tiedä toisistamme mitään muuta, kuin sen, mitä olemme tänne kirjoittaneet. Silti koko uskon varmuutemme perustuu samalle kestävälle perustalle.

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121