Elämän luovutuksia

Tämä uutinen hätkähdyttää: kanadalaiset lääkärit ehdottavat, että eutanasiaan päätyviltä potilailta pitäisi voida poistaa elimiä luovutettavaksi jo ennen kuolemaa.

Saman puolesta puhuivat hollantilaiset lääkärit jo pari vuotta sitten. Potilas kuolisi, kun elämää ylläpitävät elimet on poistettu nukutuksessa. Tällä hetkellä elinten luovutus eutanasian yhteydessä on sallittu Belgiassa ja Alankomaissa, mutta vain jos potilas on todettu kuolleeksi.

Niin kuin armokuolemaan tai avustettuun itsemurhaan ei jo liittyisi vaikeita kysymyksiä ennestään! Useimmat toivovat, että kukaan ei joutuisi kärsimään kovissa kivuissa elämän lopulla. Monet haluavat, että heillä on siinä vaiheessa mahdollisuus lopettaa elämänsä lääkärin avustuksella. Käytännössä alkuperäistä ihannetta seuraavat ne lipsumiset tai liukumiset, joista ei enää tiedä, ovatko ne ihmisen itsensä parhaaksi. Kun masennusta, autismia tai vanhuuden vaivoja on alettu ”hoitaa” kuolemalla, luovutaan toivon näkökulman etsimisestä yhdessä kärsivän kanssa. Kristillinen käsitys elämästä ja sen arvosta ei ole enää auttamassa ihmistä.

Jos kuvioon tulee mukaan elinten luovutus ja vielä elävästä ihmisestä, ei olla kaukana tilanteesta, jossa fyysisesti tai henkisesti heikoimmat voivat ymmärtää ensisijaiseksi arvokseen vastata lääketieteen tarpeisiin.

Outoa, miten todellisuus ja science fiction alkavat lähestyä toisiaan.  Mieleen tulee Kazuo Ishiguron vuonna 2005 ilmestynyt romaani Ole luonani aina. Vaikka kirjan teemat ovat muualla, lukija ei voi olla kavahtamatta yhteiskuntaa, jossa joidenkin ihmisten elimet ovat arvokkaampia kuin he itse. Romaanin luovuttajat ovat nuoria aikuisia, jotka eivät edes kyseenalaista kuolemistaan leikkaussalissa.

Joku äärimmäisyys, kuten kiinalaisten vankien teloittaminen tilaustyönä elinsiirtoja varten, on helppo nähdä vääränä, koska siinä ei kysytä ihmisen tahtoa. Mutta voi myös kysyä, kuinka vapaa on kärsivän ihmisen tahto hänen ympärillään kaikkein kovimmin kuuluvilta ääniltä.

 

Harvest euthanasia victims organs before they're dead, say Canadian doctors

How do the Dutch respond to euthanasia requests from the intellectually disabled?

2 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    “Mutta voi myös kysyä, kuinka vapaa on kärsivän ihmisen tahto hänen ympärillään kaikkein kovimmin kuuluvilta ääniltä.”

    Yes. Tätä kysyimme 90-luvulla, kun dementiaan sairastunut 1918 punaorvoksi jäänyt isoäitimme oli vanhainkodista siirretty paikallisen sairaalan kroonikko-osastolle, jolla ei ollut resursseja edes ruokkia heitä. Pienyrittäjänä toiminut isäni kävi vuosikaudet korvauksia tai palkkioita vaatimatta ruokkimassa ja hoitamassa äitiään muiden kroonikko-osaston potilaiden omaisten tavoin. Aina kun kävin sairaalassa tervehtimässä tuota ”mummoani”, hän kysyi, ”Koska tämä laiva lähtee”.

    Tuli se päivä, jolloin hänet olisi pitänyt siirtää keskussairaalan ”tehokkaampiin letkuihin”, että hän ei menehtyisi. Kun meiltä kysyttiin sallimmeko siirron, vastasimme, että emme, ja annoimme hänen laivalleen vihdoinkin luvan lähteä.

    Isäni reaktio asiaan oli, että hän ei halunnut ”turvautua” verovaroilla kustannettuun terveydenhoitoon, kun hänen aikansa tuli, ja onneksi nuorin sisaristamme saattoi jäädä hänen omaishoitajakseen hänen loppuunsa asti.

    Juttelin puhelimessa isäni kanssa pitkään hänen viimeisenä maanpäällisen polkunsa elinpäivänään, ja hän sanoi, että hän ei pelkää kuolemaa ja toivoo ainoastaan, että hän vielä kerran saisi uida itärajan taakse jääneen lapsuutensa kodin rannassa. Olen kiitollinen siitä, että saatoimme toteuttaa hänen viimeisen toivomuksensa Suomeen tulleiden maanpakolaisten äidin avulla, joka oli sanonut, että hän ymmärtää, mistä on kysymys.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    On kysymys ‘Baabelin tornista’, eli saavuttaa taivaat ja nousta Jumalan, ihmisen luojan ohi. Ihmisen elimet ovat kuin poltettuja tiiliä, joita käyttämällä ylitetään Jumalan säätämä elämisen aikakaari.

    Ei kauan sitten, kun australialainen, yli 100-vuotias professori halusi päättää päivänsä, koska elämä oli tullut tylsäksi, kuolettavan tylsäksi. Salomo ilmeisesti koki samaa, vaikka häntä ei tylsyys ympäröinnyt, mutta hän elämänsä ehtoossa ymmärsi, että se mitä hän oli saavuttanut oli katoavaa. Siksi Raamattu, Paavalin kautta kehottaa, “Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Riitta Bonny
    Riitta Bonny

    Ulkosuomalaista näkökulmaa

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit