"Emme tuomitse sinua vaan toimintasi" – loukkaavaa retoriikkaa?

Me hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet.

On helppo arvata, että edellisen lauseen jälkeen aletaan puhua esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai esimerkiksi naispappeudesta. Tällä kertaa arvaus osuu harhaan pahan kerran.

Yle uutisoi viime viikolla, että tupakointia yritetään vähentää veronkorotuksilla.

Otsikkoon oli laitettu sitaatti haastatellulta virkamies Meri Paavolalta sosiaali- ja terveysministeriöstä: ”Me haluamme suitsia tupakkaa, emme niinkään tupakoitsijoita.” Se oli vastaus toimittajan kysymykseen: ”Lakiuudistus, veronkorotus – ollaanko tässä suitsimassa tupakanpolttoa ja tupakoijia ankarallakin kädellä?”

Olen kiinnittänyt aikaisemminkin huomiota siihen, että esimerkiksi tupakoinnista keskustellaan osin samalla tyylillä kuin vaikkapa naispappeudesta tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Sama pätee varmasti moniin muihinkin asioihin.

Kahteen jälkimmäiseen keskusteluun törmään kuitenkin usein nykyisessä työssäni Kotimaan palveluksessa. Parveketupakointikeskustelua sen sijaan seurasin jokin aika sitten nykyisen asuintaloni Facebook-ryhmässä.

 

Keskustelua voisi tarkastella esimerkiksi erilaisten roolien tai arkkityyppien kautta. Jatkan tästä näkökulmasta joskus myöhemmin. Sitaattiin liittyen mielenkiintoisempaa on ilmiön ja ihmisen erottelu.

Niin seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, uskonnolliseen toimintaan kuin parveketupakointiin nuivasti suhtautuvat usein vakuuttelevat vastustavansa vain asiaa, ei sen takana olevaa ihmistä.

Tupakointi ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hyvin erilaisia asioita, eikä tarkoitukseni ole rinnastaa niitä. Kaikkiin mainittuihin keskusteluihin kuitenkin liittyy yhtenä näkökulmana tahdon ja valinnanvapauden tarkastelu. Yhtä lailla keskusteluja yhdistää kinastelijoiden toisistaan eroavat näkemykset yksilön oikeuksien välisistä suhteista.

Me hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet –erottelun voi ajatella joko retorisena temppuna tai muistutuksena asioiden ja ihmisten erillisyydestä.

On mahdollista, että tupakoitsija kokee tupakoinnin osana identiteettiään ja kokee kaikki tupakoinnin vähentämiseen tähtäävät toimet henkilökohtaisena loukkauksena. Tämä ei kuitenkaan tunnu erityisen todennäköiseltä. Suivaantuminen johtunee ennemmin yksilön vapauteen liittyvistä kysymyksistä.

Seksuaalinen identiteetti on kiinteä osa ihmistä, eikä ole nykytiedon valossa oma valinta. On luonnollista, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksien rajoittamista toivova puhe loukkaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Kyse ei ole vain "toiminnan" kritisoimisesta, vaan ihmisen persoonan tasapainoiseen toteutumiseen liittyvistä kysymyksistä.

Tupakoinnin tapauksessa kyse ei siis välttämättä ole vain retorisesta kikkailusta. Jälkimmäisessä tapauksessa erottelevan lausahduksen sanoja itse voi ajatella seksuaalisen suuntautumisen olevan arvovalinta siinä missä vaikkapa puoluepoliittinen suuntautuminen. Sitä ei kuitenkaan nykyisen tiedonvälityksen kaudella voida pitää lieventävänä asianhaarana kovinkaan monen ihmisen kohdalla.

29 kommenttia

  • Risto Rautkoski sanoo:

    “Älä enää syntiä tee, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin” sanoi Jeesus Joh. 5:14. Kovaa opetusta, jonka voi kokea olevan lähellä uhkaamista, kun sanojana on Jumalan Poika.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Älä enää syntiä tee, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin” Miten tuo ‘ettei sinulle kävisi pahemmin’ pitäisi ymmärtää? Sen voi kokea uhkauksena, jos arvelee sen tarkoittavan Jumalalta tulevaa rangaistusta. Minä uskon sen pikemminkin viittaavan siihen, että synti tuottaa luonteensa mukaan vain pahaa, vaikka kaikkea hyvää lupaisikin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Missään kohdin Raamattua ei anneta lupaa vääryyden töihin, eikä lain rikkomuksiin. Juuri sen tähden ei kukaan voi pelastua lain kautta.

    Kristitty ei olekaan sidottu enää käskyjen viidakkoon, vaan kaikessa vaikuttaa Jumalasta meihin tullut Rakkaus, jonka meissä vaikuttaa Jumalan Pojan usko. Emme siis pelastu sen tähden tai jää pelastumatta, mitä teemme tai jätämme tekemättä.

    Usko saa aikaan meissä sen, että vaellamme Jumalan valmistamissa teoissa. Meitä ei tuomita enää tekojen lain mukaan, vaan uskon lain mukaan.

    Kun olemme Kristuksessa, olemme Hänen kauttaan saava Pelastuksen, kun pysymme Hänessä, emmekä, lähde enää takaisin ansaitsemaan vanhurskautta omien tekojen kautta.

    Juuri tässä on uskonkilvoitus, sillä maailman henki vaatii ja huutaa ihmiseltä oikeita tekoja vanhurskauden mukaan elääksemme. Me olemme kuitenkin kuolleet omille teoillemme ja vanhurskaudumme uskon kautta Kristukseen. Tätä ei maailma ja sen tekopyhät sulata. He sanovat: ihmisen täytyy itse ansaita Armo ja Jumalan hyväksyntä.

    Tuo ei ole Kristinuskoa, vaan kirottua evankeliumia, vaikka monet sen nimissä hurskastelevatkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Emme pelastu lain teoilla, mutta voimme hukkua laittomuuden teoilla, jos Jumala hylkää meidät laittomuuden tekijöinä, joiden omatunto ei enää kolkuta, vaan ylpeilemme synneillämme tai lähdemme tukemaan toisten syntistä elämää, mutta emme parannuksentekoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Joona Raudaskoski
    Joona Raudaskoski

    Valtiotieteen ja teologian opiskelija: viestintä ja uskonnonfilosofia. Ongelmia tarkennuksessa, kameralla ja ajatuksilla. Blogissa myöhään heränneitä ajatuksia opiskelijan todellisuudesta. Twitterissä @raudaskoskij