Erilainen kärsimysnäytelmä

Serkkuni Mikael jatkoi matkaansa maailmalla esittäytyen teatteriyleisölle pääsiäislauantaina Hailuodossa. Vaikka sisältö on universaalinen, se on Hailuodossa syntynyt näytelmä eli luotolainen tuote. Sokean ja transvestiitin kohtaamisesta kertova tarina ei ole helppo pala katsojalle, vaan haastaa pohdiskeluun. Aika moni silmä kostuu. Myös meillä tekijöillä.

Transvestiitteja on noin 1,5 % väestöstä eli Suomessa reilut 75 000. Näkövammaisia arvioidaan olevan hieman alle 10 000. Mikaelin on nähnyt tähän mennessä 600 ihmistä. Varmaankin monia heistä teema on koskettanut hyvin läheisesti.

Aihe tuntuu olevan pelottava. Kun näytelmä valmistui viime syksynä Oulun hiippakuntapäiville, oli valmisteluissa draamaa draaman sisällä. Piti varoa, ettei tieto tällaisen aiheen mukanaolosta vuoda ulos. Edelleenkin on näytelmästä tiedottaminen haastavaa työtä, ainakin kirkollisessa piirissä. Kyse on joka tapauksessa asiallisesta ja vakavasta tekstidraamasta.

Ymmärrän, ettei sokeaa tai transihmistä ole helppo kohdata arkielämässä. Näkövammaista saatetaan sääliä ylen määrin. Transvestiittia saatetaan kavahtaa kuin toisen planeetan kummajaista. Monia on hyljeksitty jopa oman perheen ja suvun toimesta. Myös yhteiskunta on ollut varsin hidas toimissaan transvestiittien elämän helpottamiseksi: tautiluokituksesta transvestismi poistettiin vuonna 2011.

Transvestismia on kuvattu elokuvissa ja kirjallisuudessa usein raflaavasti, kökköhuumorinkin keinoin. Näytelmän Mikael eli Mika on hiukan toisenlainen tyyppi, huolellisesti meikkaava ja asiallisesti pukeutuva. No, ehkäpä hänessäkin on jotain Almodovarin elokuvista tuttua. Vastapuoli Tiina taas  käy läpi omaa murrostaan: kuinka ylipäänsä elää kun ei näe enää rakastamiaan värejä ja kasvoja? Yksinäisyys, erilaisuus, rehellisyys ja rohkeus ovat näytelmän syviä teemoja.

Taipumus ilmaista vastakkaisen sukupuolen piirteitä pukeutumisessa on varsin yleistä. Aina on puhuttu naismaisista miehistä tai miesmäisistä naisista. Maailmanhistoriassa on ollut myös kokonaisia kulttuureja, joissa vaikkapa miehille on ollut hyväksyttyä pukeutua naiselliseen tapaan. Silti, edelleenkin nimenomaan miehen pukeutuminen naiseksi kohahduttaa, vaikka esimerkiksi dragartistit ovat olleet jo kauan osa kulttuuriamme. Naisen pukeutuminen miesmäisesti ei aiheuta vastaavia reaktioita.

Koska naiseksi pukeutuminen kysyy mieheltä hurjasti rohkeutta, monilla transvestiiteilla on salattu elämänsä, jossa he pukevat silloin tällöin vastakkaisen sukupuolen vaatteet ylleen. Näkövammaisen on yritettävä selviytyä, vaikka niin iso ovi on mennyt kiinni, eikä toista vastaavaa aukea tilalle. Laita siis silmät kiinni tai mene vaikka pimiöön ja asetu hetkeksi Tiinan paikalle. Yritä tehdä jotain näkemättä. Olet varmasti onnellinen avatessasi silmäsi ja huomatessasi ettei sinun tarvinnut jäädä pimeyteen. Sitten oivallat, että Tiinan on jäätävä.

Kirjoittaja

Timo Juntunen
Timo Juntunen

Saaristorovasti. Runoilija. Elämän taiteilija. Tapaamisiin pappilan sillalla!