Erittäin salainen!

Jokin taho on vuotanut maamme turvallisuuteen liittyvää erittäin salaista, vaikkakin jo vuosikymmenen vanhaa tietoa, josta Helsingin Sanomat herutti sivuilleen infoa sen verran, että maamme johto presidenttiä myöten sai hepulin. On päivän selvää, että kyseistä aviisia kurmootetaan kunnolla ja sen jälkeen lähdetään laht… korjaan jahtaamaan varsinaista tietovuotolähdettä, sillä toimittajat eivät lähdesuojaan vedoten vasikoijia  paljasta.

Tätä tekstiä nysväävän eläkeukon ajatus kulkee tätä rataa: On olemassa tietoa, jota minulle ei tahdota antaa. On olemassa tietoa, jonka haluan, vaikka en välttämättä sillä mitään tee. Sitten on olemassa paljon sellaisia asioita, joista en omaa mielenrauhaani varjellakseni edes halua tietää mitään. En kaipaa infoähkyä, minulla on ollut se kiintiö jo pitkään täynnä. Joka tuutista tuuttaavat erilaiset sanomat ja viestit, mölyt ja hölynpölyt täyttävät mieleni kuin kaikella turhalla ja tarpeettomalla täyteen ahdetun ja saumoistaan repeilevän matkalaukun.

Me ihmiset teemme paljon salassa. On erilaisia salaisuuksia, kuten salaliittoja, salarakkaita, salaseuroja, sala-ampujia, sala-ammattilaisia, salapoliiseja, salasanoja ja salaneuvoksia. Salasanomia on lähetetty maailman sivu, samoin  salatiedettä harjoitettu, salaovia rakennettu ja salaojia kaivettu. Salamyhkäisyys lisääntyy aina joulun alla, kun tontut alkavat salakatsella ja salakuunnella ikkunain takaa ihmisten salaperäisiä lahjanpaketoimisoperaatioita.

Pappein niskaan on heitetty ies nimeltä vaitiolovelvollisuus. Tahtoo siis sanoa samaa kuin salassapitovelvollisuus. Se toimii myös eläkeläispappien ristinä haitaten mm. todella mehevien muistelmien kirjoittamista. Suhteellisen helppo asioista onkin vaieta ihmisten edessä, kun niistä aivan vapaasti voi rukouksessa jutella Yläkerran Isännän kaa.

Vaan sitä minä pelkään, että joskus hamassa tulevaisuudessa joudun johonkin vanhainkotiin ja alankin sekopäissäni suoltaa näitä vaitiolomuurin takaisia asioita suureen ääneen! Hoitohenkilökunta varmasti ymmärtää pistää paasaamiseni vanhuudenhöperyyden piikkiin ja hoksaa teipata suuren suuni tukkoon Jeesus-teipillä, vaan entäpäs jos paikalle pelmahtaakin joku Helsingin Sanomain tutkiva tsuurnalisti?

Teologina rupesin oitis pohtimaan, mitä Jumala mahtaa tykätä näistä meidän ihmisten hys-hys-salaisuuksista? Aika lailla kyttyrää taitaa tykätä.

Ensimmäinen salailuyritys tapahtui jo heti ihmishistorian alkumetreillä Paratiisissa. Siellä ensimmäiset ihmiset yrittivät salaa käyttää väärää Kielletty Omena-käyttöjärjestelmää, toista kuin Luoja oli tarkoittanut. He eivät katuneet saatika pyytäneet anteeksi, joten saivat hatkat he. Häpeällisenä muistona tästä salailuyrityksestä täällä syntiinlangenneessa maailmassa on laajalle levinnyt kuva puraistusta omenasta, jota muuan tietokonefirma jumalattomasti pitää logonaan.

Jumala vaatii meiltä ihmisiltä rehellisyyttä salatuimpaankin saakka, vaikka hän itse tahtookin pysyä salattuna tässä maailmassa, jonka hän itse loi, mutta jonne hän – ei ehkä niinkään viisaana tekona – karkotti myös kapinoivan taivaan enkelin joukkoineen. Olisi nyt tajunnut komentaa tuon kirotun jengin jollekin toiselle planeetalle edes!

Kummallista peliä pelaa salattu Jumalakin: Hän tahtoo toimia täällä sielunvihollisen miehittämällä Telluksella vastakohtiensa kautta. Hän ei lähettänytkään taivaallista sotajoukkoa tänne tappelemaan pimeyden valtoja eli syntiä, saatanaa ja kuolemaa vastaan, vaan pisti kyseisen jengin jouluyönä kuorolaulamaan Beatlehemin kedolla kallioluolassa vastasyntyneen poikalapsen kunniaksi.

Jeesuksessa rikas tuli köyhäksi, suuri pieneksi ja voimakas heikoksi. Aika raju ylläri Jumalalta tulla ihmisten nahkoihin, suostua pyytämättä ja yllättäen vaivaan, suruun, kärsimykseen ja kokemaan vielä sen kuolemankin samaan hintaan!

Jeesuksen äitee Maria taidettiin lyödä kunnolla häpnaadilla, kun hän viimeistään Jeesus-lapsen eteen rähmälleen heittäytyneitten ja kultaa, suitsuketta ja mirhaa lahjoittaneitten kuninkaitten myötä tajusi, että poikansa ei lienekään ihan tavallinen 3400 gramman painoinen ja 52 senttiä pitkä babe, vaan jotakin aivan muuta.

Jeesus puhui varmasti jo lapsena paljon sellaista, mitä hänen maalliset vanhempansa eivät ymmärtäneet vaan joutuivat kätkemään kaiken sydämeensä. 12-vuotiaana Jeesus ei olisi millään lähtenyt temppelistä, koska piti sitä Isänsä kotina. 33-vuotiaana hän koki häpeällisen ristinkuoleman, joka kuitenkin jumalallisesta näkökulmasta katsottuna toimi ristille ylentämisenä.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo Nikodeemukselle: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava.” Ihmisen ikuinen elämä on mahdollinen Ihmisen Pojan korottamisen seurauksena. Käärmettä erämaassa katsoneet israelilaiset parantuivat vaivoistaan, ristiinnaulittuun Jeesukseen katsovat (eli uskovat) saavat ikuisen elämän. Evankelista Johannes vakuuttaa, että jokainen, joka uskoo, omistaa ikuisen elämän jo nyt.

Kuka noista Jumalan arvoituksellisista aivoituksista oikein mahtaa selvän ottaa?  No, jumaluusoppineilla ainakin on intoa ja harrastuneisuutta kyseisiä salaisuuksia kohtaan. Eiköhän liene niin, että elämä ei ole mikään ongelma, joka pitää ratkaista vaan verhon peittämä salaisuus, joka pikku hiljaa paljastuu niille, jotka ovat asian selvittämisestä kiinnostuneita. Eli aika harvoille?

Salaisuudet ovat sitä varten, että ne tulisivat julki.

Sen, minkä ensimmäiset ihmiset rikkoivat, Jeesus tuli korjaamaan. Sillä Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään niistä, jotka häneen uskovat, joutuisi kadotukseen, vaan he saisivat jokainen ikuisen elämän.

Perimmäisenä syynä jumalalliseen väliintuloon on siis Jumalan rakkaus kaiken maailman ihmisiä, koko ihmiskuntaa kohtaan. Kyse ei ole vain Jumalan rakkaudesta ”uskoviin” tai kirkkoon vaan koko siihen ihmismaailmaan, joka on hänestä vieraantunut.

Jumala on itse rakentanut pelastavan sillan sen kuilun yli, joka erottaa hänen luomansa ihmiset hänestä.  Tämä tapahtui ensimmäisenä jouluna. Tätä ilosanomaa ei pidä salata keneltäkään, vaan sitä jos mitä tulee tuutata kaikille ja kaikkialle ilman kaupallisuuden ja perkeleellisen joulukiireen painolastia.

 

 

Kuva: IIIIIK, nyt meikäläinenkin tuli julkaisseeksi erittäin salaista tietoa! Toivottavasti kukaan ei lue tätä…

  1. Teologiseen keskusteluun en juuri pysty, mutta vanhana maanpuolustajana tiedän maan turvallisuudesta jotakin. Olen lukenut jostain miten vakoojat sanoivat, että Pohjoismaissa esim Suomessa on helppoa vakoilla, kun kaiken voi lukea lehdestä ja katsoa telkkarista.

    Ymmärrän jotenki tsuurnalistin tiedonjanon, koska siitähän saa sankarin vastaanoton, kun paljastaa jotain todella tärkeää. Kaikkihan nykyisin ilmoittavat julki missä pitävät lompakkoaan kotona ollessaan ja mistä löytyy muu arvokas. Vaikka raportit olisivat vanhoja, niin symbolisesti sanottuna Kustaanmiekka on edelleen samalla paikalla missä se on nimeämisestään asti ollut.

    • Lauri: Vähän tuollainen käsitys minullakin on tästä keissistä: Monissa maissa medialla tulee olemaan hauskaa retostellessaan aviiseissan tätä juttua. Toivon olevani väärässä, kun tulkitsen, että kun Hesari ei pärjää iltapäivälehdille klikkausjournalismissa, niin sen täytyy yrittää julkaista jotakin sellaista, mitä muilla ei ainakaan ole. Tässä tapauksessa siis Top Secret-luokan tietoja…

    • Tänään on oppinut paljon. Aamutelevisiossa kyberturvallisuuden professori selitti, miten tiedustelu toimii rakentamalla palapelin paloista ja tiedonmurusista kokonaisuuksia.

      Minä olin varusmiehenä 38 vuotta sitten turvallisuusluokitelluissa tehtävissä. Eka päivänä annettiin mahdollisuus pyytää muihin tehtäviin, jos epäili, ettei osaa pitää toreilla ja turuilla turpaansa kiinni. Otin sen hyvin vakavasti. En kertonut edes kotona, mihin lähdin viikonloppuvapailta sunnuntai-iltana. Enkä kerro vieläkään.

    • Teemu: Varmasti on ihan suurta viisautta joistakin asioista vaieta kuin muuli.
      Olen antanut kertoa itselleni, että kyllä kulissien takana on vaikka millaista säpinää,
      vaikka päälle päin turvallisuusasiat saattaisivatkin näyttää tavallisten tallaajien
      näkökulmasta melko huomaamattomilta.

    • Lauri: Eiköhän tässä Hesari-gatessa olekin kyse juuri siitä, millaisia asiakirjoja sopii median käyttää lähteinään. Yhtä tärkeänä pidetään vuotajan henkilöllisyyden paljastamista ja hänen motiivinsa selvittämistä. Toivottavasti selvitystyö ei vie liian kauan, jotta salaliittoteoreetikon eivät ehtisi innostua liikaa…

    • Sananvapaus on kai sitä, että ihminen saa ilmaista ajatuksiaan asioista kenenkään estämättä. Ettei kategorisesti rajoiteta joidenkin mielipiteiden julkituloa. Muistan 60-luvulta miten uutisissa kerrottiin eräästä traagisesta tapahtumasta ja silloin heti tuoreeltaan kerrottiin paikka missä asia tapahtui ja siihen liityvän henkilön nimi. Nykytiedon valossa en haluaisi, että nimiä mainitaan varsinkin, kun menehtyneestä henkilöstä ei ole kenellekkään mitään ainakaan vaaraa.

      Jotenkin ajattelen niin, että henkilön, jonka tiedossa joku asia on, pitäisi harkita onko tiedon julkistamisen hyödyt suuremmat kuin haitat. Ja onko ihmisten saatava tietää kaikki ja heti. Luulen, että nykyisin on myös herkkiä ihmisiä, jotka turhaan häiriintyvt uhkaavien spekulointien tai paljastusten takia. Jos toimittaja tai kuka tahansa sivullinen saa käsiinsä punaleimaisia papereita ja tietää, ettei ole oikeutettu niitä hallussaan pitämään, pitäisi miettiä kahta asiaa. Onko tiedon julkistaminen välttämätöntä tai edes tarpeellista tai vaarantaako julkisuus jonkin asian tai mahdollisesti jopa joidenkin hengen. Harkinta on tehtävä kahden asian välillä. Julkaisenko vai toimitanko asiat instituutioon, josta aineisto on lähtöisin. Jos olisi toimittu jälkimmäisellä tavalla olisi päästy lämpimille jäljille vaikka lähdesuojaa olisikin pidetty voimassa.

    • Lauri: Sodan aikana taidettiin ahkerasti sensuroida rintamakirjeitä. Sodan kauhut kokeneet sulkivat itse suunsa. Tuntuu, että Kekkoslovakian alkuaikoina itsesensuuri eli ja voi hyvin. Vallanpitäjät saattoivat avoimesti pelotella Venäjä – kortilla: Jos ei Urkkia taas valita pressaksi, niin Idän Karhu suuttuu…

  2. Arja Koriseva kehtaakin laulaa, että Tonttu Torvinen on salainen. Näin tuo kaikki tonttumaiset salaisuudet paljastava rallatus kuuuluu:

    Tonttu Torvinen on salainen

    Ja pukin tärkein alainen

    Hän urkkii, kurkkii, vakoilee

    Ja sitten raportoi

    Kelle pukki tänä vuonna lahjat antaa voi

    Tonttu Torvinen on salainen

    Ja pukin tärkein alainen

    Hän tiedot muistiin merkitsee

    Ja sitten lähettää

    Eikä mikään ilkeys pois listoistansa jää

    On hällä kuulolaitteet, kiikarit

    Ja kaikki poikaviikarit hän tuntee ennestään

    Hän ulkomuotoansa muuntelee

    Ja kaikki riidat kuuntelee

    Ne muistiin merkitään

    Hän myöskin pukin mieltä rauhoittaa

    Ja kaikki hyvät työtkin nauhoittaa

    On pukki silloin mielissään

    Ja lahjoja tuo, ja lahjoja tuo

    Tonttu Torvinen on salainen

    Ja pukin tärkein alainen

    Hän tiedot muistiin merkitsee

    Ja sitten lähettää

    Eikä mikään ilkeys pois listoistansa jää

    Taas Liisa nakellut on niskojaan

    Ja Pekka kiusaa siskojaan

    Ne kirjaan merkitään

    Käy hiiviskellen taakse nurkkien

    Hän sieltä salaa kurkkien

    Ei kuulu ääntäkään

    Hän myöskin pukin mieltä rauhoittaa

    Ja kaikki hyvät työtkin nauhoittaa

    On pukki silloin mielissään

    Ja lahjoja tuo, ja lahjoja tuo

    Tonttu Torvinen on salainen

    Ja pukin tärkein alainen

    Hän urkkii, kurkkii, vakoilee

    Ja sitten raportoi

    Kelle pukki tänä vuonna lahjat antaa voi

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121