Esirippu repesi, vai repesikö?

Ehjän esiripun aikana tarvittiin välimies, joka välitti anteeksiantamusta armoistuimelta kerran vuodessa. Kun esirippu repesi, sen repi Jumala itse ylhäältä alaspäin. Silloin uhrijumalanpalvelus menetti voimansa ja asemansa. Tuliko tie Isän sydämelle nyt sitten niin avoimeksi kuin ajatellaan? Tuli hetkeksi! Kunnes ihminen otti itselleen uudelleen välimiehen roolin. Vanhoissa kirkoissa se kulminoituu puolikaareen alttarikaiteeseen. Toinen puolikaari on perillä ja pappi toimi siinä välillä välittäjänä. Välillä hän oli kasvot sinne alttarillepäin ja selkä seurakuntaan ja sitten hän kääntyi ja ikäänkuin välitti sanomaa taivaallisista.

Uudet kirkot ovat siinä terveempiä, että ajatellaan Jumalan olevan seurakuntansa keskellä, jota Hän onkin, mutta monen mielestä niinkuin yksi kaveri siellä penkissä. Ehtoollinen oli aluksi jokaisessa perhekunnassa käytössä ja perheen pää oli perhekunnan pappi, joka toimitti asiat. Nykyisin on paljon kamppailtu ja kiistelty ehtoollisen vietosta. Pitää olla määrätty henkilö, määrättu rakennus ja nämä yhdessä tekevät toimituksesta pyhän. Onko näin? Ei ole! Ihmiset ovat jälleenrakentaneet temppelin henkisesti ja rakentaneet esiripun ja näinä vaikeina aikoina tehnyt Jumalan lahjan välittämisen mahdottomaksi. Kun ihmiset tekivät nämä säännöt, eikö ihminen voi ne myös poistaa, että pelkäävät ihmiset saisivat lohdutusta suoraan taivaasta.

6 kommenttia

  • Luterilaisen kirkon säädökset eivät tietenkään koske kirkkoon kuulumattomien hegellisten harjoitusten sisältöä. Ongelma on siinä, että kirkon piiristä ikäänkuin paheksutaan kaikkea toimintaa, joka muistuttaan sen käytäntöjä. Tähän kohtaan kuuluu Paavalin sana: Kuka sinä olet, joka toisen palvelijaa tuomitset. Omalle isännälleen hän seisoo tai kaatuu!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Erinomainen blogi, Lauri Lahtinen.

      Mikä on ihanampaa kun perheessä, tai yksin asuva, johdattaa perheensä tai itsensä ateriointiin yhteisellä tai yksityisellä rukouksella.

      Samalla tavalla voidaan harjoittaa katumuksen ja syyllisyyden huomaamisen asiaa arjen sattumuksissa. Kirkostahan kaveria ei löydy kun se statuksestaan hallinnoi substanssejaan haluamallaan tavalla. Kun esittää vaihtoehtoista huomaamista tulee vihaista palautetta mikä omassa blogissa sai kommentoijan kirjoittamaan samassa lauseessa nettipornosta ja rakkaudesta.

      Entheos malli on hyvä asia huolia jumalasuhteesta. Siinä säännöllinen vuorovaikutus ajan kanssa syvenee. Miksikähän asia kirkkomme toimijoille näyttää niin haastavalta hyväksyä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Minä uskon avoimeen taivaaseen ja avoimeen Isän sydämeen! On eri asia toimia tilanteen vaatimalla tavalla ttai toimia käsikirjan mukaan. Jeesus oli aina tilanteen tasalla eikä kysynyt keltään lupaa auttaa sabattina tai muuten toimia vastoin yleistä mielipidettä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Kiitos, Lauri, rohkeasta esilletulosta. Pekan blogiinkin ajattelin vielä kommentoida, kunhan saan vastauksen Timo Pöyhöseltä hänen tokaisuunsa.

    Kun minut tiedetään jo yleisesti vastarannan kiiskeksi kirkon käytäntöjen suhteen, uskallan ilmaista, että olen kanssasi samaa mieltä. Olen tätä jo pitkään pohtinut ja monta kertaa aikonut tehdä aiheesta blogin. Se on vain tuntunut niin yksityisjattelulta, että olen pidättäytynyt. Nyt huomaan, että se ei olekaan niin yksityisajattelua kuin olen arvellut.

    Luulenpa, että tämä asia tulee koronan myötä nousemaan vahvasti esiin, samoin kuin monet kirkon muutkin aikansa eläneet käytännöt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Jeesus sanoi: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellänsä.” Siellä missä ollaan Jeesuksen nimessä koolla, riittää kaksi tai kolme. Siinä on jo seurakunta, joka voi aterioida yhdessä. Papista hän ei puhu mitään.

    Mika Piiparinen kysyy laulussaan: ”Minä en ole kaksi enkä kolme, koskeeko lupauksesi myös minua?” Ja Jeesus vastaa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, hän ja minä.”

    Kukapa selittäisi uskottavasti, mitä tuo yhdessä aterioiminen Jeesuksen kanssa kahdestaan on? Mitä muuta se voi olla kuin ehtoollinen?

    Tiedän, että tämä on radikaali näkemys. Mutta olen kirkon käytäntöjen suhteen sellainen vastarannan kiiski, että uskallan tällaista kysyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Selitykset ovat moninaiset. Yksi selitys on, että Jeesus kolkuttaa kirkkojen ja seurakuntien ovilla ja haluaisi päästä sisälle. Jeesus oli yksilön ystävä ja uskon Hänen pitävän erityisesti huolta yksinäisistä lampaistaa, jotka olosuhteet ovat erottaneet. Nyt pitäisi ratkaista uskottavasti mikä on seurakunta. Minun ajatukseni on se, että sanankuuloon kokoontunut väki on seurakunta ja saa käyttää Tunnustuskirjoissa määriteltyä seurakunnan valtaa. Olisi tietysti aina parasta, jos ihminen pääsisi niin lähelle Jeesusta , että saisi keskustella Hänen kanssaan. Siis yksinäinen uskova tarvitsee erityistä huolenpitoa, enkä rohkenisi kieltää ehtoollista, jos ihminen kokee nälkää ja janoa vanhurskauden perään. Emme saa kieltää toiselta sitä hyvää, josta itse olemme osallisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. NYt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa..

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit