Eskatologinen metsäretki

Terve!

Ajattelin aloittaa bloggaamisen kaivamalla pöytälaatikosta tämän lyhyen tarinan. Tarkoitus on kirjoitella tänne lyhyehköjä fantasiatyylisiä tekstejä/runoja/novelleja, joissa on usein pohjana jokin Raamatun kohta. Koitan muistaa liittää sen aina mukaan.

Eskatologinen päiväretki

Kalat nostavat päänsä järven pinnalle no haukkaakseen happea. Kaukaisuudesta nousee nuotion savua. Kalatiira nappaa aamupalaksi ahvenen. Lämmin tuuli puhaltaa kasvoilleni, joita se hyväilee hellästi. Mahani päästää murinan merkiksi siitä, että on aamupalan aika.

Luonnon katselusta nautiskelun jälkeen jatkan taivallustani. Kävelen ainakin kaksi tuntia pysähtymättä kertaakaan, kunnes alan hengästyä kaivaten taukoa. Tulen suoalueelle, jonka toisella puolella on kaunis taukomaja. Lähden ylittämään suota ajatellen, että se kestää minut. Alan vajota suonsilmään. Taistelen kaikin voimin lähestyvää kuolevaa vastaan. Selviän kuiville, mutta voimani ovat ehtyneet. Silmissä alkaa sumentua…

Havahdun todellisuuteen Sydämen valtakunnan rajamailla. Infrapunatulkut parveilevat yläpuolellani ja niiden punaiset katseet osuvat minuun, mutta ne eivät huomaa minua. Jostain syystä ihoni taittaa niiden säteet pois kuin peili. Linnut on ohjelmoitu niin, että ne eivät reagoi pois taittaviin objekteihin. Sisimmässäni aavistan olevani todella tärkeällä matkalla, joka paljastaisi jotain aivan uutta itsestäni. Pystyn aistimaan sen jokaisella henkäyksellä, jonka imen sisääni koleassa lokaisessa kelissä. On aika lähteä selvittämään, miksi olen täällä.

Yllättäen saan kivisydänkohtauksen, jonka vaikutuksesta kaadun suorilta jaloilta maahan. Kipu on sietämätön ja hengenlähdön vaara on todellinen. Tuntuu kuin sydämeni olisi kiveä, joka olisi halkeamassa. Silmieni edessä seisovat kolme hahmoa, jotka päästävät valloilleen ihmetekonaurunsa. Tuo nauru ei ole pilkallista, vaan oudolla tavalla se tuntuu sisällä asti hyvältä. Juuri kun olen kiittämässä heitä, niin he ovat jo hävinneet maisemista.

Nousen ylös ja jatkan taivallustani. Seuraavaksi huomaan edessäni maassa sähköpaimensauvan, jossa virtaa voimakas sähkövirta. Jostain syystä koen, että minun kuuluu ottaa tuo sauva käteeni. Voimakas sähkövirta lävistää minut päästä varpaisiin asti, niin että koen olevani ukkosenjohdatin. Sähköisku ei ole kuitenkaan kuolettavan lamaannuttava, vaan mahtavan voimaannuttava. Lataan itseni täyteen sähkövirtaa, jonka avulla liikun kuin Duracell-pupu.

 

Nousen kukkulan huipulle, josta eteeni avautuvat avarat elonpellot, joilla kynsienleikkuupuimurit keräävät satoaan. Tänä vuonna on luvassa hyvä sato, josta jää paljon varastoihin säilytettäväksi. Vihreillä niityillä laiduntavat sydänkäpylehmät, jotka saavat osakseen ihailevan huokailevia katseita. Ihmiset janoavat niiden elinvoimasta juomaa, joka saa heidät unohtamaan vaanivat infrapunatulkut. Nuo linnut etsivät karkureita, jotka eivät ole suostuneet viemään lapsiaan tuomiopäiväkotiin. En vaivaa mieltänsi apokalyptisilla näyillä. Turha niitä on pelätä, kun saa kulkea kohti ristikuningaskuntaa. Voitonmerkkipaalu on pystytetty.  Tulikastemalja on valmiina heitä varten, jotka haluavat liittyä voittajien puolelle. Radikaali rakkauden lähettiläs on sankarini. Hän on mestari, jonka ikuisiin armolupauksiin voin luottaa. Kukaan ei voi riistää sieluani minulta!

Eivät sapelihammaslääkärit, eivät kaasu-uunilinnut, eikä hirvensarvikuonot,

ei myöskään pankkikorttihait, eikä sähköiskuyritykset ja ei varsinkaan kirjolohikäärme.

Havahdun todellisuuteen tuorekangasmetsän mustikkavarpujen joukosta. Kaivan taskustani Raamatun kohdasta, jossa lukee:

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. 38 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, 39 ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8:37-39)

Kirjoittaja

Yli-Jaakkola Juha
Yli-Jaakkola Juha
Maaseudulla kasvanut ja urbaaneissa ympyröissä asunut mies. Toimin nykyään Kansan Raamattuseuran kaupunkityöntekijänä Turussa. Luottamustehtävänä on Turku Mission toiminnanjohtajan pesti. Kristittyjen yhteys, rukous ja elävä kristillisyys sen monissa muodoissa ovat lähellä sydäntäni.