Että olisimme yhtä

Olen Suomen kristillinen rauhanliike ry:n hallituksen jäsenenä edustamassa yhdistystämme Suomen ekumeenisen neuvoston paikallisekumenian jaostossa. Tämä työryhmä käsittelee ekumeenisia ilmiöitä eri puolilla Suomea. Jo vuodesta 2003 he ovat järjestäneet vuosittain ”Paikallisekumenian foorumin”. Tänä syksynä 2018 kutsuin foorumin vieraat Joensuuhun. Tämä blogiteksti kertoo 5.10.2018 kokouksen kuulumisista.

 

Teemana tänä vuonna oli ”Ekumeeninen avioliitto”, eli avioliitto kahden eri kirkkokunnan jäsenen välillä. Tämä on hyvin normaali asetelma itäisessä Suomessa, jossa arvellaan suurimman osan ortodoksisen kirkon avioliitoista toteutuvan eri kirkkokunnista olevien välillä. Ortodoksinen kirkko kansainvälisesti suosittelee, että näissä avioliitoissa syntyneet lapset kastettaisiin ja kasvatettaisiin ortodoksiseen kulttuuriin. ”Tämä on pienelle kirkolle, kuin henkiinjäämisen edellytys”, totesi Joensuun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra isä-Tuomas Järvelin. Apulaisprofessori Pekka Metso avasi lisää huomioitavia pointteja esitelmässään. Yliopistomaailma on ekumeeninen ja se näkyy myös siellä toteutuvissa ekumenian tavoissa ja asian käsittelyssä.

Myös roomalaiskatolisessa kirkossa ollaan tarkkoja avioliiton solmimisen suhteen. Isä-Krystian Kalinowski kertoi, että katolisen kirkon tapana näissä tilanteissa on solmia sitova sopimus siitä, että katolinen vanhempi sitoutuu kastamaan ja kasvattamaan lapset katolisen uskon mukaisesti. Jännite suurten kirkkokuntien oppien välillä on ilmeinen.

Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa avioliitto on sakramentti. Luterilaisessa reformaatiossa Luther määritti avioliiton kahden regimentin opissaan enemmän maallisen elämän ilmentymänä. Tästä syystä meidänkin ajassamme luterilainen kirkko pohtii enemmän myös tasa-arvoista avioliittoa ja sen mahdollisuuksia kirkossamme, kuin mitenkä Raamatun oppiin ja vanhoihin alkukirkon sopimuksiin sitoutuvat ortodoksit ja roomalaiskatoliset. Joensuun ev.lut. seurakunnan kirkkoherra Petri Rask luovi eri näkemyserojen puuskissa, kun yliopistonlehtori Jouko Kiiski nostatti puheessaan keskustelua tasa-arvoisen avioliiton kysymyksistä ekumeenisissa suhteissa.

Ekumenia kukoistaa Joensuussa kivasti. Vaikka linjat poikkeaisivat, elävät useat ekumeeniset perheet sopusoinnussa arvostaen kutakin kirkkokuntaa. Usein käy niin, että avioliitto ortodoksin kanssa saa aikaan toisessa puolisossa tahdon liittyä myös ortodoksiseen kirkkoon. Ehtoollisella käyminen luonnistuu oman kirkkokunnan ehtoollispöydässä ja toisen kirkkokunnan alttarille voi tulla saamaan siunauksen leivän ja viinin sijaan.

Joensuun ekumeenisessa toiminnassa musiikki sitoo yhteen kirkkokuntia. Joensuussa vuosittain järjestetään kirkkokuntien yhteistyöllä toteutettu Joensuun Gospelfestivaalit. Lisäksi kristillinen mediatyö on kirkkokuntien yhteistä maaperää: yhteisiä ohjelmia tehdään. Ekumeeniset rukoushetket ja suuret juhlat, kuten suurmissiot ja syyskuussa vietetty Kristus-päivä todistavat yhteenkuulumisen iloa.

Rauha ajassamme on myös kotien ja koulujen rauhaa. Yksilöiden rauhasta kasvaa yhteiskuntarauha. Kun perheet voivat hyvin, kukoistaa heidän elämänsä myös rauhaa eteenpäin vieden yhteisöissään. On siis hyvä, että ekumeniastakin puhutaan ja sopimuksia solmitaan ja niistä kerrotaan, ettei rauha vaarantuisi. Sovittuja rajoja on hyvä noudattaa, sillä ekumeenisen riidan henki usein on voimakkaampi, kuin hyväntahtoinen, rajoja rikkova arjen ekumenia. Rauhaa on varjeltava näinkin, vaikkakin rajat usein tuntuvat olevan vain esteitä yhteisymmärrykselle.

Suomen kristillinen rauhanliike pohjaa arvonsa avarakatseisuuteen. Tässä ekumenia, uskontojen välinen vuoropuhelu, globaalikasvatus, väkivallattomuus ja kaikkea ohjaava lähimmäisenrakkaus ovat toimintaa ohjaavia perusarvoja. Rauha puhkeaa kukkaan kohtaamisissa ja syvissä pohdinnoissa, joihin aikamme nopea tempo harvoin antaa mahdollisuutta. Ekumenia kohdataan rauhassa. Siksi on arvokasta, että rauhantoimijana saamme olla mukana näissä pöydissä, joissa pääosin puhtaasti teologiset näkökulmat ohjaavat toimintaa. Saamme olla avartamassa näkökenttää ja näyttämässä sen, mikä usein jää näkemättä.

Vuoden 2019 marraskuussa Suomen ekumeeninen neuvosto kokoontuu syyskokoukseensa Joensuuhun. Kohtaamisessa kasvaa yhteisymmärrys ja rauha. Siispä toivomme edelleen: ”Että olisimme yhtä!”

 

Matti Turunen

kanttori, oopperalaulaja, pedagogi

Suomen kristillinen rauhanliike ry:n hallituksen jäsen

”Loviisan Rauhanmessun” säveltäjä

1 kommentti

  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Loistavia huomioita. Kiitos kirjoituksesta!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kristillinen Rauhanblogi
    Kristillinen Rauhanblogi

    Suomen Kristillisen Rauhanliikkeen blogi, kirjoittajina SKR:n aktiiveja. Blogin aiheet liittyvät rauhantyöhön, suvaitsevaisuuden edistämiseen sekä rasismin vastaiseen työhön.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit