Euroviisut, rasistinen Israel ja sen yhteistyö palestiinalaisten kanssa.

On täysin selvää, että Israelin lainsäädäntöä voi kutsua rasistiseksi. Israelin hallituksen sosiaaliministeri Isaac Herzog kuvaili viime vuonna vahvistetun  kansalaisuuslain "haiskahtavan fasismilta"  sitä  valmisteltaessa. Laki hyväksyttiin, vaikka suuri osa israelilaisista vastusti sitä, että arabit, kristityt, druusit ja muut Israelin valtion vähemmistöjen kansalaiset lasketaan kakkosluokan kansalaisiksi juutalaisiin nähden ja esimerkiksi arabian kielen virallinen asema poistetaan. Israelin kansalaisista 22 prosenttia edustaa muita kansallisuuksia kuin juutalaisuutta. Käytännössä muut etniset ryhmät ovat olleet kakkosluokan kansalaisia tähänkin asti, mutta nyt näin on myös vahvistetun peruslain mukaan. (Tätä ei pidä sekoittaa perustuslakiin, jota Israelilla ei ole)

 

Euroviisujen esittelemä Israel halusi tuoda esille vain yhden puolen itsestään. Israelin monimuotoisuuteen kuuluu suhteen muodostaminen palestiinalaisiin, joita Israelin kansalaisista on vajaa 2 miljoonaa. Ulospäin saamme kuulla väkivaltaisuuksista, joita Egyptin kanssa saarretun Gazan helvetilliset olosuhteet synnyttävät. Israelin intresseihin kuuluu esittää kaikki palestiinalaisuuteen liittyvä yhdistettynä ääriliike Hamasin väkivaltaisiin toimiin ja diktaattorimaiseen Gazan hallintaan. Siksi Euroviisujen puhtoisessa ja kaikesta negatiivisuudesta riisutussa muovimaailmassa Palestiinan lipun kahden sekunnin näkyvyyskin nostetaan merkittäväksi asiaksi. Todellisuudessa Palestiinan lipun voi nähdä Israelissa lukemattomissa paikoissa, vaikka sen esittäminen nähdäänkin selkeäksi mielipiteen ilmaisuksi tasa-arvoisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi ja siksi kritiikiksi nykyhallintoa vastaan. Mutta senhän pitäisi olla demokratiassa sallittua, vai mitä?

 

Israel hallitsee sotilasvoimallaan ja talousvallallaan suvereenisti kaikkea Gazan ulkopuolella. Miehitetystä Länsirannasta yli 60% on käytännössä yhdistetty Israeliin (nk C-alue) ja loppua palestiinalaisalueesta se hallitsee tekemällä läheistä yhteistyötä Oslon sopimusten synnyttämän palestiinalaishallinnon kanssa, jossa Hamas ei ole mukana. Israel ja Länsiranta ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa energiataloudessa, vesitaloudessa, kaupan, ja rakentamisen kautta. Kaikki tämä tapahtuu tietenkin Israelin määräämin ehdoin ja sen määrittelemiä "turvallisuusvaatimuksia" noudamalla, joista tärkeimmät ovat liikkumisen täydellinen luvanvaraisuus ja palestiinalaisten rakentamisen kieltäminen C-alueella, vaikka maapohjan palestiinalaisomistuksen hyväksyisi Israelinkin oikeuslaitos.

 

Suomalaisten "Israelin ystävien" kommentointia hallitsee usein syvä ja laaja (aivohalvaustermiä käyttääkseni) tietämättömyys Israelin ja palestiinalaisten suhteesta. Tätä tietämättömyyttä käyttää hyväkseen asioista perillä oleva joukko, joka käyttää tietoaan hallituksen virallisen propagandan tukena. Esimerkki tiedosta, jota en ole Suomessa kuullut: Israelin armeijan eläköitynyt  ylipäällikkö (siis virallisesti esikuntapäällikkö), kovan linjan sotilas, Gadi Eisenkot toteaa  haastattelussa (Haaretz 16.5.2019) , että Israelin pitää jatkaa tiedustelutietojen jakamista palestiinalaishallinnon turvallisuusjoukoille, jotta ne pystyisivät puuttumaan terroritekojen suunnitteluun varhaisessa vaiheessa. Siis tuleeko tämä tieto yllätyksenä Israelin "ystäville"? Palestiinalaiset torjuvat terrorismia yhdessä israelilaisten kanssa. Tämä yhteistyö muuten lopetti itsemurhaiskut 2000-luvun  tuhoisan alun jälkeen, ei kansojen fyysiseen erotteluun ja palestiinalaisten nöyryyttämiseen tarkoitettu muuri. Muurin hyödyllisyyttä terrorismintorjunnassa korostava valhepropaganda ja siihen liittyvät näennäistilastotodisteet elävät edelleen terrorismikeskustelussa.

 

Elämme pinnallisuuden aikaa vaikka tietoa olisi saatavilla. Olisin toivonut Eurovisiomaiden vaativan tiettyjä avoimuuteen liittyviä asioita Israelilta mutta epäilen, että EBU:ssa aiheesta koohottavien ja päättävien tahojen tiedot perustuvat näennäisvapaamielisyyden ja maailman raskaiden asioiden poissulkemisen yhteistoimintaan. Hauskaa pitää olla! Tanssitaan! Kun  Hamelnin pillipiipari tanssittaa.

 

105 kommenttia

  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Kun lukee tätä viestiketjua väistämättä huomio kiintyy siihen, että Jumala taitaa istua lähinnä kirkon takapenkissä ikääkuin sivustakatsojan roolissa. Tokko Hän muuhun pystyykään.

    Kuten Antti toteaa, ehkä olisi syytä katsoa lähinnä niitä lupauksia, mitä Jumala on valalla vannonut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Kun Jumala jotakin valalla vannoo, se tapahtuu.

    Jeesus toteaa (Matt. 23:37-39): Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.”

    Katso, “teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: “Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.”

    Kävi aivan niin kuin Jeesus ennusti, heidän huoneensa hylättiin ja juutalaiset hajotettiin kaikkien kansojen sekaan ja he palasivat takaisin vasta sitten kun aika tuli täyteen, kuten omin silmin olemme nähneet ja korvin kuulleet.

    Sitten tulee toinen lupaus, kuten Jeesus sanoi: “tästedes te ette näe” tarkoittaen sitä, että te vielä näette – tulevaisuudessa.

    Toisin sanoen tulee käymään näin, kuten Luther toteaa kirkkopostillansa 1:ssä osassa.

    “Varmaa on siis että juutalaiset vielä kerran sanovat Kristukselle: “Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!” Samaa on Mooses ennalta sanonut 5. Kirjansa 4. luvussa (5. Moos. 4:30 ja s. jakeessa): “Aikojen lopulla sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupeas Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut». Samoin Hoosea-3. luvussa (Hoos. 3:4 ja s. jakeessa): “Kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia. Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa —toisin sanoen, Kristusta. Vapisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla..” Kauan aikaa on Israel ilman oikeata Jumalaa, ilman opetusta antavaa pappia ja ilman lakia. Mutta kun he ahdistuksessaan palaavat Herran, Israelin Jumalan tykö ja etsivät häntä, niin he löytävät hänet.» Nämä lausumat käsitettäkööt tarkoittavan nykypäivien juutalaisia.”

    Sitä en tiedä, miten tämä kaikki tapahtuu ja millaiseen ahdinkoon israelilaiset joutuvat, mutta se tapahtuu mitä on ennustettu Raamatun sanan mukaan. Siinä voi persialaisilla olla oma osuutensa, mutta sen tietää yksin Jumala.

    En puolustele nykyisen Israelin tekemisiä, mutta en myöskään ole huomaamatta antisemitismin nousua.

    Kuten Sami totesi, nationalismissa ei ole sinänsä mitään pahaa. Kansallisvaltioaate ei kuitenkaan elähdyttänyt Jean Monnet`in ajatusmaailmaa hänen todetessaan: “En ole koskaan epäillyt, että “tämä prosessi” jonakin päivänä johtaisi meidät Euroopan yhdysvaltoihin.” Huonolta näyttää kuitenkin vihervasemmisto-populismin kannalta.

    Ilmastonmuutos tapahtui myös 1300- luvulla, eikä taivas pudonnut silloinkaan ihmisten niskaan. Musta surma kylläkin niitti viljaa ja kutsui kansaa “kuolemantanssiin.” Tiedä sitten, miten nyt mahtaa käydä, kun ilmastoahdistus työllistää jo psykologeja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Miksiköhän Pirttejä ei syytetä rasismista, vaikka haluavat estää maahanmuuton. Olisi kai kohtuullista väittää sellaista. Mut eihän se tietenkään sovi. Miksiköhän Israelin kohdalla on toisin? Siksikö, että antisemitismi hyväksytään, kun se kohdistuu valtioon, eikä suoraan kansalaisiin. Mikä käytännössä on sama asia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Antisemitismi hyväksytään, kun se kohdistuu valtioon, eikä suoraan kansalaisiin.” Antisemitismi ei oikeastaan ole valtioon tai kansalaisiin kohdistuvaa vaan kansallisuuteen. Suomenkin kansalainen voi olla kansallisuudeltaan jotain muuta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Pekka, hyvä kysymys? Brittien syyttäminen rasimista tuossa maahanmuuttokysymyksessä taitaisi olla lopullinen niitti Eu:lle, joka muutenkin seisoo savijaloilla. Antisemitismi on Euroopassa kasvava ongelma.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Hyrsky sanoo:

      Ylen uutinen tänään on, että rasismi on lisääntynyt Britanniassa eli brittejä syytetään rasismista. En aivan tavoita Pekka sinun ajatustasi. Brittejä syytetään rasismista, silloin kun he ovat rasisteja. Ei heitä mikään suojaa. Brexit ja muu eristäytymisen kannattaminen tietenkin on syynä antisemitismin , rasismin ja muun lokakäyttäytymisen nousuun.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    On eri asia sanoa, että maassa on rasismia, kuin väittää koko maata rasistiseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Hyrsky sanoo:

      Minun perusteltu väitteeni, en tiedä viittaatko siihen, oli, että uusi peruslaki tuo rasismin osaksi Israelin LAINSÄÄDÄNTÖÄ. Maa ei voi olla rasistinen. Sen kansalaiset ja lainsäädäntö , joka vahvistaa enemmistön, ei kaikkien, näkemykset, voivat.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Maa ei voi olla rasistinen.” Valtio voi olla rasistinen. Se on sitä silloin, kun se laeissansa määrittelee kansalaisensa ryhmiin syntyperän tai vastaavan mukaan. Etelä-Afrikassa tämä saattoi aikanaan merkitä jopa perheiden hajoittamista ihonvärin perusteella. Isä saatettiin esimerkiksi luokitella ‘eurooppalaiseksi’, äiti ‘mustaksi’ ja lapset ‘värillisiksi’. Joku lapsista saattoi joutua sisaruksistaan eroon tummempi-ihoisena. Kansalaisten asuinpaikka näet riippui luokittelusta. Neljäs ryhmä oli ‘aasialaiset’.

      Miten Israelissa mahtaa olla tuon jaon laita? Kuinka helppoa tai vaikeaa on hankkia ‘virallinen juutalaisuus’?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Hyrsky sanoo:

      Martti Pentti: totta on: Etelä-Afrikka oli rasistinen valtio. En kuitenkaan olisi sitä mieltä, että Israel olisi samaa kategoriaa mutta varoittava esimerkki meillä historiassa on siinä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Juha, Hyrsky, näinkin voi olla kuten kuvaat. Toisaalta tuossa professori Juusola mainitsee myös paljon muuta, mutta totta kai vähimmistöjen asema tulisi myös turvata.

    https://yle.fi/uutiset/3-10312188

    Jos otamme suuren valtio melkein vierestä niin kritiikkiä voisi antaa myös monia Arabi maita kohtaan. Monet arabi maat eivät salli juutalaisten maahan tuloa. Myös palestiinan valtio vainoaa kristittyjä ja heitä joutuu lähtemään sieltä maanpakoon pakolaisiksi.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Saudi-Arabia

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Rasismi jo sinänsä on melko tunnevaarallinen sana. Joten sen käyttöä tulisi välttää. Jollei sitten eritysesti halua juuri sitä käyttää, saadakseen keskustelua aikaan.

    Varmasti monille Israelin ystäville tuli yllätyksenä tuo laki. Eikä sitä noin vain hyväksytä. Silti en ystävyyssuhdettani ole katkaisemassa. On tietysti olemassa niitäkin Israelin ystäviä, jotka eivät näe mitään hyvää Palestiinalaisissa, eikä pahaa missään Israelin tekemisissä. Sellaisiin en ole usein törmännyt.( Parista tapauksesta tosin äskettäin kuulin) Jota seikkaa ihmettelin kovasti. Esitit kuitenkin, että edustamme usein tuota näköalaa. Vai edustanko itse sitä joukkoa? Enkä siksi tunnista näitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Päinvastoin rasismista pitäisi puhua paljon enemmän ja juuri sillä sanalla. Se kuuluu siihen kategoriaan, että synti on sanottava synniksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Kuten (1. Moos.17: 7-8) toteaa:

    “Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa.”

    Tuon Jumalan sanan perusteella ei ole mitään epäselvyyttä siitä, kenelle Palestiina kuuluu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Hyrsky sanoo:

      Jonkun maan jollekin ”kuuluminen” ei poista Jumalan vaatimuksia ihmisten välisen elämän hyvän elämän toteuttamisesta. Oikeudenmukaisuus ja ihmisten yhtäläiset oikeudet kuuluvat niihin. Israelilla, joka on noussut alueen supervallaksi, on voimaa toteuttaa Jumalan tahtoa mutta jumalattomuudessaan se ei sitä tee.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Taistelu Israelista

      “Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelma kytkeytyy toimintaan, jota tukevat useat terroristijärjestöt.” (K&K 2014)

      Varsin tuttu artikkeli sinulle Juha Hyrsky. Luin sen vasta äsken.

      “EAPPI:n vuosina 2005–2007 julkaiseman ChainReaction-lehden numeron 5/2007 pääkirjoituksessa palestiinalainen aktivisti Rifat Kassis totesi, että YK:n suunnitelma jakaa Palestiina juutalaisvaltioksi ja arabivaltioksi marraskuussa 1947 oli suuri epäoikeudenmukaisuus, eikä Israelia itse asiassa olisi pitänyt perustaa.”

      Tämä mitä kirjoitan tuntuu ehkä hieman ehdottomalta. Katson kuitenkin asiaa ainoastaan siitä näkökulmasta, mitä Jumala on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

      Tuota taustaa vasten Israelin perustaminen Palestiinaan toteutui välttämättömyyden pakosta, eikä se olisi ollut kenenkään estettävissä siksi, että Jumala valalla on vannonut, että näin tulee tapahtumaan aikojen lopulla ja israelilaiset siten lupauksen mukaan tulivat takaisin siihen maahan, joka heille oli annettu jo ennen maailman luomista Jumalan edeltätietävän päätöksen mukaan. Sen mitä Jumala edeltätietää ja tahtoo, se tapahtuu välttämättömyyden pakosta.

      Toteat, että Israel supervaltana toimii jumalattomasti. Niin toimivat myös palestiinalaiset, persialalaiset, kaikki arabimaat ja kaikki muutkin maat, jotka eivät Israelin Jumalaa tunne. Ainoastaan ne tuntevat, joille Jumala on itsensä Pojassaan sanansa kautta ilmoittanut. Ei se kuitenkaan taipumusta jumalattomuuten meistä poista, vaikka olemmekin uskosta vanhurskaaksi tulleet.

      Totta on, että Israelin ei pitäisi luottaa voimaansa, eikä aseisiinsa, sillä Jumala voi antaa heidän voimansa myös raueta oman tahtonsa mukaan tavalla, jota me emme voi tietää. Vaikka Iran haluaa poistaa Israelin maailmankartalta se ei onnistu, koska – kansa on palannut takaisin omaan maahansa Jumalan tahdosta – ja myös Iran on vahaa Herran käsissä, kuten koko maailma.

      Väkivalta on valitettavasti Lähi-idän arkipäivää, eikä oikeudenmukaisuus toteudu puolin eikä toisin. Eikä tuo oikeudenmukaisuus tässä maailmassa tule toteutumaan. Pyrkiä siihen tosin voidaan. Sitä ei kukaan tiedä, mitä pitää vielä tapahtua israelilaisille, että toteutuu tämä Jumalan sana;

      “Vapisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Hyrsky sanoo:

      Kirkko ja Kaupungin toimittaja Juhani Huttunen oli innokas saamaan medianäkyvyyttä 2014 ja sitä hän saikin varmaan tyydytyksekseen. EAPPI-ohjelman mustamaalaus otettiin riemuiten vastaan Israelin hallitusta myötäilevien joukossa. Huttusen analyysi ei juurikaan jättänyt tilaa Israelin muille poliittisille tahoille eikä varsinkaan niille israelilaisille, jotka kansalaisjärjestöissään toimivat yhteistoiminnassa palestiinalaisten kanssa kestävän rauhan puolesta. Oli selkeä mediatemppu tuoda myös nuo perusisraelilaiset järjestöt ”terrorijärjestöjen kanssa yhteistoimintaa” harrastaviksi, vaikka kirjoittelu oli vain vihjailujen tasolla israelilaisiin toimijoihin päin. Niiden kanssa EAPPI on kuitenkin eniten yhteistyössä, joten varjo lankesi tehokkaasti.

      Oikeudenmukaisuuteen pyrkimisessä Raamattu on sangen selväsanainen, joten jokaisen kristityn velvollisuus on ojentaa Israelia oikeudenmukaisuuden puuttuessa. Selvää on, että oikeudenmukaisuuden vaatimus koskee myös muita maita, joten perustelu se perustelu, että ”muutkin maat niin tekevät” ei Israelia vapauta vastuusta erityisesti kristitystä näkökulmasta. Siitä, jota uskonnollinen Israel kammoaa, koska se ei ole toistaiseksi Messiastaan tunnistanut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      “Apartheid-maaksi syytetyn Israelin lääkärit yrittivät pelastaa terroristijohtaja Ismail Hanian lapsenlapsen.”

      Kuuluuko edellinen “ote” myös tähän “medianäkyvyyden” hakemiseen? En ala kuitenkaan tästä asiasta sen kummemmin keskustelemaan. Sen voivat jotkut muut tehdä.

      Toki näin on, että kristityn velvollisuudeksi voidaan katsoa Israelin ojentaminen oikeudenmukaisuuden puutteesta mutta ehkä sitten pitää katsoa, onko myös vastapuolten oikeudenmukaisuus kohdallaan, mikäli uskallusta riittää.

      Totesin kyllä, että Israelin ei pitäisi luottaa liikaa voimaansa, eikä aseisiinsa. Siinä voi käydä huonosti

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      “Palestiinan itsehallinnon perustuslakiluonnos perustuu sharia-lakiin.”

      Mikäli näin on, niin jotakin oleellista on jäänyt kertomatta. Oikaiseminen on toki mahdollista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Eipä tietenkään vapauta. Israelia koskee samat oikeudet ja velvollisuudet, vaikka onkin Jumalan valittu kansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Jouni Turtiaiselta loistavaa analyysiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Turtiainen. “Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset:.. Teidät repäistään pois siitä maasta, jota nyt olette menossa ottamaan haltuunne” (5 Ms 28)”.

      Maa luvattiin Israelille ikuiseksi omaisuudeksi. Jumala toteutti Israelissa tuomioitaan monin tavoin , ja myös lopulta hajoitti heidät kansojen sekaan lupauksensa mukaan. Kuitenkin, uskollisuudessaan hän on myös koonnut ja kokoamassa heidät takaisin maan maahansa edelleen odottamaan Messiastaan.

      Olin kerran delegaatiossa, ja tapasimme Benjamin Netanyahun päministerin vastanotola. Kun otimme puheeksi Raamatun, hän sanoi, että hänen työssään suuri inspiraation lähde ja motivaattori ovat Jumalan lupaukset Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä koko Israelin kansalle. Totesimme, että juuri tämä asia on meille Israelin ystävile ja heille yhteinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Juha Hyrsky aloitti hyvän keskustelun – ja on jatkanut sitä ansiokkaasti – Israelin valtion nykypolitiikan seurauksista ja syistä. Keskustelu on kuitenkin ajoittain lipsahtanut pahasti politiikan ulkopuolelle hengellisiin sfääreihin. Syy tähän on luonnolisesti ja ilmisesti “Israel”-sana.

    Tässä vaiheessa (ja jatkoa varten) on hyvä muistaa, mitä kaikkea “Israel” merkitsee. Tämä käsitteenmäärittely olisi hyvä pitää mielessä ennen kuin lähdetään esittämään mielipiteitä sellaisesta, minkä merkitys on jäänyt epäselväksi.

    Kun keskustelemme Israelin valtiosta, siihen ei kannata sotkea sitä Israelia, joka esiintyy Raamatussa. Israelin kuningaskunta lakkasi olemasta v. 722 eKr. ja sen jälkeen Israel-nimistä kuningaskuntaa ei ole koskaan enää ollut olemassa.

    Kilpaileva Juudan kuningaskunta puolestaan lakkasi olemasta v. 587 eKr. eikä sen nimistä kuningaskuntaa ole ollut olemassa enää koskaan sen jälkeen (Rooman vallan aikana oli tosin Juudean provinssi, jonka ensimmäistä hallitsijaa, Herodes Suurta, kutsuttiin Rooman suosionosoituksena kuninkaaksi, mutta hänen jälkeensä Herodes-suvun jäsenten kesken jaettuja alueita hallitsivat tetrarkit eli “neljännesruhtinaat”).

    1) Raamatussa on ensinnäkin tietysti käsite “Israelin maa” (hepr. “Eretz Jisrael” tai “Adamat Jisrael”). Tämä onkin Raamatun perusteella mutkikas juttu. “Israelin maa” tarkoittaa asuttua tai viljeltyä aluetta. Sen rajoja on ollut mahdotonta käytännössä määritellä – jo siksikin, että sekä asutun että viljelyn maa-alueen rajat ovat vaihdellet Raamatussa.

    Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen (sekä Ismaelille että Iisakille) luvattiin maa-alue, joka ulottuisi jostain päin Kanaanmaasta katsottuna joka ilmansuuntaan niin kauas kuin Abraham kykeni näkemään (1 Ms 13:14). Jos keskuspaikaksi ajatellaan Abrahamin asuialueekseen valitsemaa Hebronin aluetta Juudan ylängöillä (1 Ms 13:18), “Israelin maan” rajoja on vaikea täsmällisesti piirtää.

    Myöhemmin tarkemmin rajatut heimorajat ja kuningaskuntien rajat muuttuivat useasti. Jumala oli kuitenkin toteuttanut Abrahamille antamansa lupauksen. Jatko riippui kansasta itsestään: “Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset:.. Teidät repäistään pois siitä maasta, jota nyt olette menossa ottamaan haltuunne” (5 Ms 28).

    Israelin maan omistaminen oli siis alunperinkin ehdollista, “sillä maa on minun ja te olette ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia” (3 Ms 25:23).

    Israelin maan sisällä asui kuitenkin myös muita kansoja, joille Toora antoi oikeuden asua maassa – jopa oikeuden kuulua “Herran kansaan” (5 Ms 23:7-8). Lisäksi pakkosiirtolaisuuden jälkeen profeetat muistuttivat, ettei maassa asuvia muukalaisia (hepr. “ger” /גֵּ֥ר) saanut sortaa (Sak 7:10; vrt. myös Jer 7:6).

    2) Sitten on tietysti “Israelin kansa”. Sen on Jumala itse muista kansoista valinnut erityisesti omaksi kansakseen – jos se pysyy Jumalan kanssa tehdyssä liitossa (5 Ms 7:1-11). Kuten jo edellä viittasin, Israelin kansaan voidaan silti lukea myös muita kuin Iisakin ja Jaakobin jälkeläisiä. Heilläkin oli oikeus asua maassa “ilman sortoa” eli tasa-arvoisesti israelilaisten kanssa. Ja heidätkin voitiin lukea “Herran kansaan” kuuluviksi.

    Uudessa testamentissa häviävät sekä maantieteelliset että kansalliset rajat. Luukas todistaa, kuinka ylösnoussut Jeesus antaa seuraajilleen varoituksen sanan: “Israelin valtakuntaa” ei perusteta ihmisten poliittisilla tai muilla laskelmoinneilla, vaan todellinen “valtakunta / kuningaskunta Israelille” (kr. βασιλείαν τῷ Ἰσραήλ) tulee esiin silloin, kun kaikki maantieteelliset ja etniset rajat ylitetään evankeliumin ja Pyhän Hengen voimalla (Apt 1:6-10).

    Alkuperäistä Israelia ei siis ole hylätty eikä korvattu, mutta “uusi Israel” koostuu kaikista kansoista, jotka on otettu Jeesuksen omiksi. Uudella Israelilla ei ole maantieteellisiä eikä kansallisia rajoja.

    Tämän lyhyen raamattukatsauksen ja käsitteenmäärittelyn jälkeen voinemme todeta, että nykyinen Israelin valtio on jotain aivan muuta kuin edellä mainitut käsitteet.

    1) Se on kansallisvaltio siinä, missä muutkin valistuksen jälkeen alkaneen kansallisvaltioihanteen myötä syntyneet kansalliset valtiot, esim. Suomi tai Ruotsi tai Venäjä (Theodor Herzlin laatima “Sionistinen manifesti” noudatteli täydellisesti valistuksen ajan kansallisvaltion ihanteita – hänhän oli valmis perustamaan sellaisen vaikka Afrikkaan).

    Israelin valtion enemmistö on juutalaisia ja sen virallinen kieli on heprea, ja arabialla on nykyisin vain erityisasema (vajaa vuosi sitten Israelin paramentissa hyväksytty peruslaki muutti arabian viralisesta kielestä erityisasemaa nauttivaksi kieleksi).

    2) Israelin valtio on itsenäisyysjulistuksensa perusteella maa, jonka “perustana ovat vapaus, oikeus ja rauha sellaisina kuin Israelin profeetat ovat ne nähneet. Siellä vallitsee täydellinen sosiaalinen ja poliittinen tasa-arvo kaikkien kansalaisten kesken uskontoon, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Se takaa uskon, – omantunnon, – kielen, -kasvatuksen, – ja kulttuurin vapauden. Se suojelee kaikkien uskontojen pyhiä paikkoja. Se noudattaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteita” (ote Israelin itsenäisyysjulistuksesta).

    Koska Israelin valtiolla ei ole perutuslakia (paitsi rabbien tulkitsema Toora), itsenäisyysjulistus ja em. peruslaki toimivat käytännössä perustuslain asemassa.

    Mielenkiintoista tässä on se, että itsenäisyysjulistus ja peruslaki ovat monen asiantuntijan mukaan ristiriidassa keskenään. Kuinka “täydellinen sosiaalinen ja poliittinen tasa-arvo kaikkien kansalaisten kesken uskontoon, rotuun tai sukupuoleen katsomatta” voi toteutua, jos samanaikaisesti peruslaki vaikenee Israelin valtion demokraattisuudesta tai vähemmistöjen oikeuksien turvaamisesta (https://yle.fi/uutiset/3-10312188)?

    Israelin valtio siis yhtäältä haluaa olla demokraattinen länsimaa (mitä se kieltämättä naapureihinsa nähden selvästi on), mutta toisaalta se haluaa korostaa oman maansa olevan ensisijaisesti juutalaisten asuttama maa, jossa peruslain mukaan mukaan vain juutalaisilla on oikeus toteuttaa kansallista itsemääräämisoikeutta Israelin valtiossa. Tässä on Israelin valtion suuri ja ratkaisematon paradoksi.

    3) Israelin valtiota on em. seikkojen perusteella kohdeltava täsmälleen samoilla kriteereillä kuin muitakin YK:n jäsenvaltioita, jotka sanovat (perustuslaeissaan)olevansa demokraattisia ja kansalaistensa tasa-arvoa kunnioittavia. Se on myös raamatullista, koska oikeudenmukaisuuden vaatimus kulkee punaisena lankana sekä VT:n että UT:n läpi.

    4) Israelin valtio poikkeaa monista muista demokraattisista valtioista siinä, että sillä on kansallisen olemassaolon kannalta vihollisia sekä oman maansa sisällä että rajojensa ulkopuolella. Näin on ollut yli 70 vuoden ajan valtion perustamisesta (v:sta 1948) alkaen tähän päivään asti. Israelissa ikään kuin käydään samanaikaisesti sekä sisällsisotaa että ulkoista sotaa naapureiden kanssa (tosin tällä hetkellä satunnaisesti aseiden kanssa).

    Summa: mitä “Israel” merkitsee? Ainakin näitä: 1) Muinoin ollutta kuningaskuntaa 2) Maata, jossa asutaan ja jota viljellään 3 Jumalan valitsemaa kansaa ja lopulta kaikkia Kristuksen omiksi liitettyjä kansoja 4) Valtiota, jota on kohdeltava samoilla kriteereillä kuin muitakin valtioita (ei vaadittava enempää eikä vähempää).

    Kun jatkossa keskustelemme “Israelista”, toivottavasti osaamme itse arvioida, mistä silloin keskustelemme.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Hyrsky sanoo:

      Hieno opetustuokio, kiitos!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Kangas sanoo:

      Jouni: hyvä kun jaksat nähdä vaivaa perusopetuksen jakamisessa. Blogialustoilla se alkaa olla tuiki harvinaista. Ja sen seurauksena faktairralliset juupas-eipäs -kannanotot rehottavat. Tietenkään myöskään arvovapaata historiatutkimusta ei ole olemassa, mutta perustellut kannannotot pitävät keskustelun jotenkin raiteilla. Tässä olisi kirkollakin ja seurakunnilla paljon opittavaa. Tietopohjainen Raamatun opetus ei ole kovin yleistä näilläkään. Ja harhainen mutujulistus valtaa tilan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Turtiainen. “Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset:.. Teidät repäistään pois siitä maasta, jota nyt olette menossa ottamaan haltuunne” (5 Ms 28)”.

      Maa luvattiin Israelille ikuiseksi omaisuudeksi. Jumala toteutti Israelissa tuomioitaan monin tavoin , ja myös lopulta hajoitti heidät kansojen sekaan lupauksensa mukaan. Kuitenkin, uskollisuudessaan hän on myös koonnut ja kokoamassa heidät takaisin maan maahansa edelleen odottamaan Messiastaan.

      Olin kerran delegaatiossa, ja tapasimme Benjamin Netanyahun päministerin vastanotola. Kun otimme puheeksi Raamatun, hän sanoi, että hänen työssään suuri inspiraation lähde ja motivaattori ovat Jumalan lupaukset Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä koko Israelin kansalle. Totesimme, että juuri tämä asia on meille Israelin ystävile ja heille yhteinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Turtiainen. “Luukas todistaa, kuinka ylösnoussut Jeesus antaa seuraajilleen varoituksen sanan: “Israelin valtakuntaa” ei perusteta ihmisten poliittisilla tai muilla laskelmoinneilla, vaan todellinen “valtakunta / kuningaskunta Israelille” (kr. βασιλείαν τῷ Ἰσραήλ) tulee esiin silloin, kun kaikki maantieteelliset ja etniset rajat ylitetään evankeliumin ja Pyhän Hengen voimalla (Apt 1:6-10)”.

      Kun minä nuorena miehenä kuljin omilla teilläni erossa Jumalasta, nyt jälkdeenpäin elämääni analysoidessani olen aivan selvästi ymmärtänyt, että Jumala koko ajan kulki kanssani jo silloin kun minä en yuntenut Häntä. Hän eri tavoin varjeli minua, jopa siunasi ja auttoi minua niin etten pahemmin sotkenut asioitani. Sitten, sen hyvän päivän jälkeen, kun Hän uudestisynnytti minut, tai antoi lapsikasteeni armon tulla voimaan, tai mitä nyt tahdomme tästä uskoa, on Hän antanut minun pysyä tietoisesti uskossa nelisenkymmentä vuotta. Voin omalla kohdallani aivan varmasti sanoa, että minun kohdallani Jumalan luomistarkoitus on toteutunut. Minusta tuli se mies, mikä oli tarkoituskin, siis uusi luomus Kristuksessa.

      Nyt aivan samoin tulee käymään Israelillekin silloin kun he tuntevat Messiaansa ja kääntyvät Hänen puoleensa. Silloin heistä tulee oikea Israel, se omaisuuskansa, miksi heidät on luotukin.T ietysti tämä on hengellinen asia, mutta se on myös eskatologinen asia. Siis jotain, joka vielä odottaa aikaansa. Nyky-Israel on monessa mielessä samassa jamassa kuin minäkin olin ennen Jeesuksen kohtaamista. Kuitenkin, juuri Messiaan/Jeesuksen tuloa odottamaan Jumala heitä kokoa Israeliin. Heidän tulevaisuutensa liittyy Jeesuksen tulemukseen ja tähän liittyvään kansalliseen parantamisihmeeseen. Juuri Jumalan valtakunan ilmestymisestä silloin on kyse. Nythän emme tätä valtakuntaa näe, eikä voida snaoa, että “Katso, se on täällä, tai tuolla”, vrt. Luuks 17:21.

      Jeesuksen tulemuksen myötä valtakunta tulee uudella tavalla näkyväksi. Itse ajattelen, että myös “kansallisvaltiot” tai kansatkin tervehtyvät tässä yhteydessä, Matt 25:34. Nyt en oikeasti tahdo esittää että tämä olisi erityisen täydellinen analyysi siitä, mitä tuleman pitää, mutta antaa suuntaviivoja siihen, mitä uskon.

      Nyky-Israelista ei kannata vetää liikaa lopullisia johtopäätöksia. Vasta kun Israel on kohdannut Messiaansa, näemme mikä seno on tarkoitus olla,ja mikä se vielä voi olla, siis uusi luomus Kristuksessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Turtiainen. “Uudessa testamentissa häviävät sekä maantieteelliset että kansalliset rajat”.

      Aivan, nyt meillä on Jumalan kansa, omaisuuskansa, joka onmeilä kuin Jumalan kansa Suomen kansakunnan sisällä. Jumalan kansana olemme osa maailmanlaajuista seurakuntaa.

      On kuitenkin tärkeää olla sekoittamatta seurakuntaa mihinkään Jumalan valtakuntaan. Ne ovat kaksi eri asiaa. Seurakunta on nyt näkyvä, valtakunta ei, koska se ilmestyy nyt sydämessämme. Seurakunta on osittain ihmisten luomus, valtakunta taas on täysin suvereenisti Jumalan. Seurakuntaa voimme monin tavoin rakentaa, ja siihen olemme kutsututkin mutta valtakuntaa me emme voi rakentaa. Voimme kuitenkin elää valtakunnan voimassa ja kokea tulevan maailmanajan voimaa, Pyhän Hengen täyteyttä.

      Suhteessa siihen, millainen Jumalan valtakunta on, useimmat meidän seurakunnistamme ovat minusta vähintään yhtä epäonnistuneita tekeleitä kuin Israelkin. Eihän sellainen sekasotku, mikä Euroopan kirkko tänään on, voi mitenkään olla erityise onnistunut todistus Jumalasta ihmiskunnan keskellä. Siis es katologisessa mielessä myös seurakunnan parhaat päivät taitavat myös olla vasta edessäpäin, ja nekin liittyvät Kristuksen tulemukseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Antti Hämäläinen: “Maa luvattiin Israelille ikuiseksi omaisuudeksi.”

      Kyllä – mutta ehdollisesti. Maan omistamisen ehtona oli uskollisuus Jumalalle / Tooralle (5 Ms 28).

      Kun sanomme, että “Israel” on vuosituhansien diasporan jälkeen palannut takaisin omaan maahansa (yli puolet maailman juutalaisista eli “Israelista” asuu yhä muualla kuin Israelin valtiossa), mistä tiedämme, että juuri tämä on se “lopullinen kotiinpaluu”?

      Miksei Jumala voisi jälleen heittää kansaansa ulos sille luvatusta maasta, jos siellä asuva juutalainen kansa ei edelleenkään elä Jumalan tahdon / Tooran mukaan?

      Ja kuka määrittelee Tooran mukaan elämisen? Rabbit? Minkä uskonsuunnan rabbit? Israelin hallitus? Minkä koalition hallitus?

      Lopulta vastaus näkyy vain historian valossa – usein vasta jälkikäteen. Kuten koko juutalaisen kansan historiassa. Israelin profeetatkin “näkivät” monet tapahtumat Jumalan tahtona vasta jälkeenpäin.

      Profeetat kuvasivat oman kansansa historian sen perusteella, mitä olivat olleet todistamassa. Tästä hyvä esimerkki on ns. “deuteronomistinen historiateos” (laaja historiateos alkaen 5. Mooseksen kirjasta päättyen Jeremian kirjan visioihin), jossa kuvataan, kuinka Pohjoisvaltion kuninkaat olivat olleet Jerobeam I:stä alkaen “jumalattomia” ja Etelävaltion kuninkaat Salomon jälkeen pääosin “hyviä”.

      Deuteronomistisen historiateoksen mukaan ratkaisevaa Pohjoisvaltion (Israelin) kuninkaiden jumalattomuudessa oli “Jerobeamin synti”: hän salli Israelin Jumalan palvelemisen muualla kuin Jerusalemissa (koska Pohjoisvaltio menetti Jerusalemin Etelävaltiolle eli Juudalle 900-luvulla eKr.).

      Tämän suvaitsevaisuuden huippuna oli se, että Israelin Jumala voitiin kuvata kanaanilaisten heimojen tapaan sonni-patsaalla. Se johti myös muuhun uskonnolliseen sekaannukseen ja epäjumalanpalvelukseen.

      “Jerobeamin synnin” suuri poliittinen harha-askel oli kuitenkin Daavidin kuningassuvun eli dynastian hylkääminen. Senhän piti hallita Israelia “ikuisesti” (2 Sam 7:8-16).

      Mutta ei Etelävaltiokaan selvinnyt “hyvien” kuninkaidensa johdolla ilman tuhoa. Juudan kuningaskunnan vimeinen toivo tuhon edellä oli vain 8-vuotiaana kuninkaaksi (monien salamurhien seurauksena) tullut Josia (2 Kun 22; 650-luvulla eKr.). Hän sai aikuiseksi tultuaan aikaan reformaation, jonka vaikutus jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Josia kaatui alle 40-vuotiaana yhteenotossa Karkemiin taisteluun Assyriaa vastaan kiiruhtaneen Egyptin armeijan kanssa Megiddon tasangolla 609 eKr.

      Tästä kului vain n. 20 vuotta, kun Babylonian mahtava armeija hävitti Jerusalemin ja vei Juudan asukkaiden pääosan pakkosiirtolaisuuteen.

      Kun Meedo-Persian kuningas Kyyros Suuri kukisti Babylonian vallan puoli vuosisataa myöhemmin (538 eK.r), hän antoi ediktin, jonka perusteella Babylonian aikana pakkosiirretyt kansat saivat palata takaisin omille asuisijoilleen.

      Siitä alkoi Juudan ja Benjaminin heimojen rippeiden paluu, Jerusalemin ja sen temppelin jälleenrakennus (valmistui 516 eKr. – seitsemänkymmentä vuotta temppelin hävityksen jälkeen, kuten Jeremia oli ennustanut; Jer 29:10).

      Tosin kaikki pakkosiirtolaiset eivät palanneet, koska elämä oli jo vakiintunut Mesopotamian alueella mukavaksi, sillä monet ottivat profeetta Jeremian neuvon kirjaimellisesti: “Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä!” (Jer 29:5). Kuinkahan moni meistä karjalaisista evakkojen jäkeläisistä mahtaisi palata hävitettyyn Karjalaan, jos saisimme siihen mahdollisuuden..?

      Tämän pakkosiirtolaisuuden jäljiltä Juudan kansan jälkeläisiä (eli juudalaisia – tai “juutalaisia”, kuten me sanomme) asuu yhä eri alueilla Lähi-idässä. Kaikkia ei vieläkään (kahden puolen tuhannen vuoden jälkeen) kiinnosta muuttaminen Israelin valtioon.

      Sen sijaan monia Israelin valtioon muuttaneita juutalaisia kiinnostaa muuttaa sieltä pois johonkin muualle, missä olot ovat rauhallisemmat ja vakaammat. Eurooppa on tosin muuttumassa yhä enemmän kansallismielisemmäksi, minkä seurauksena myös antisemitismi on uudessa nousussa – ei vain islamilaisten jihadistien, vaan myös kansallismielisten oikeistopopulistien taholta. Tämä voi lisätä juutalaisten muuttohalukkuutta Euroopasta pois, mutta Israelin sijaan suuntana on yhä useammin USA ja muu Pohjois-Amerikka.

      Summa: mikä on siis takeena sille, että juuri nykyinen Israelin valtio olisi VT:n profeettojen lopullinen täyttymys, kun samaiset profeetat ovat selvästi ilmoittaneet, että Jumalan tahdon / Tooran mukaan nykyinen sortopolitiikka ja jumalattomuus ei vetele..?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Turtiainen: “Alkuperäistä Israelia ei siis ole hylätty eikä korvattu, mutta “uusi Israel” koostuu kaikista kansoista, jotka on otettu Jeesuksen omiksi. Uudella Israelilla ei ole maantieteellisiä eikä kansallisia rajoja. ”

    Aivankin näin, jopa me pakanat olemme päässeet siitä osallisiksi, mutta 2000 vuotta maanpaossa olleet juutalaiset ovat palanneet siihen maahan, josta Jumala heidät hajotti muiden kansojen sekaan ja palautti meidän aikanamme takaisin.

    “Kun keskustelemme Israelin valtiosta, siihen ei kannata sotkea sitä Israelia, joka esiintyy Raamatussa.”

    Näinkin, mutta jos puhumme juutalaisista, jotka asuvat nykyisin Israelissa he ovat sitä samaa valittua kansaa, jotka Jumala johdatti aikoinaan erämaasta siihen maahan, joka Joosuan johdolla valloitettiin. Jerikon muurit murtuivat pasuunoiden ja sotahuudon kajahtaessa siihen paikkaansa Jumalan voimasta. Toki tiedät tämän paremmin kuin minä.

    Ehkä tätä tapahtumaa voidaan kuvata sanalla sotilaspoliittinen/jumaluusopillinen marssi.

    Entä mitä merkitsee sinun kontekstissasi tämä, mihin Luther viittaa. Kieltämättä siinä on hengellinen ulottuvuus, kuten meidän elämässämme on joka tapauksessa. Toki olihan Lutherin toiminnassa myös poliittisia ulottuvuuksia eikä hän tietenkään niiltä välttynyt.

    “Varmaa on siis että juutalaiset vielä kerran sanovat Kristukselle: “Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!” Samaa on Mooses ennalta sanonut 5. Kirjansa 4. luvussa (5. Moos. 4:30 ja s. jakeessa): “Aikojen lopulla sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä……….”

    “Vapisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla”

    “Sitten on tietysti “Israelin kansa”. Sen on Jumala itse muista kansoista valinnut erityisesti omaksi kansakseen – jos se pysyy Jumalan kanssa tehdyssä liitossa (5 Ms 7:1-11)”

    Vaikka peite on edelleen israelilaisten “kasvoilla” toteutuu kuitenkin se Jeesuksen sana, mitä hän sanoi: “tästedes te ette näe” tarkoittaen sitä, että te vielä näette – tulevaisuudessa. Se on eri asia, miten tämä tulee tapahtumaan mutta se ei voi olla tapahtumatta, vaan se tapahtuu armosta lupauksen mukaan, kuten myös Paavali toteaa: (Room. 11:25) “Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti…”

    Juhani Huttusen artikkeliin K&K-lehdessä olisi myös hyvä saada hieman tasapuolisuuden nimissä läpivalaisua, ettei loppupäätelmä ole pelkästään “rasistinen Israel.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Hyrsky sanoo:

      Juhani Huttusen jutusta keskusteltiin aikanaan paljon ja joku kiinnostunut voisi ne keskustelut kaivaakin esiin. Huttunen oli innokas K24-blogisti ja innokas Israelin toimintojen puolustaja mutta näyttää poistaneen vanhat bloginsa. Ehkä hän on ymmärtänyt asioita laajemmin. Hän on älykäs ja notkeasanainen toimittaja.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Hyrsky
    Juha Hyrsky

    Olen turkulainen kieltenopettaja. Olin 3kk Palestiinassa Yattan kaupungissa tarkkailemassa ihmisoikeuksien toteutumista Israelin miehittämällä Länsirannalla ja tutustumassa myös elämään Israelissa. Työni toteutui Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelman puitteissa. Olen käsitellyt EAPPI-työtä myös blogeissa vuodelta 2012. Ne löytyvät täältä: http://www.blogiarkisto.kotimaa24.fi/oma-sivuni?view=profile&uid=1342