Evankelis-luterilaisesta kannattaisi luopua

Miksi Suomen suurimman kirkon nimi on sanahirviö? Ja vieläpä ilmeisesti vastoin totuttua tapaa ymmärtää suomea?

Pohdimme joskus työpaikalla, miten kuuluko kirjoittaa evankelis-luterilainen vai evankelisluterilainen. Päädyin lopulta kysymään asiaa Twitterissä Kotukselta.

Suomen kielen lautakunnan linjauksen mukaan yleissääntö on evankelisluterilainen.

Siihen poikkeuksen tekee ennen tätä linjausta käyttöön vakiintunut instituution nimi, Suomen evankelis-luterilainen kirkko.

Evankelisluterilainen on termi, jolle on aika vähän käyttöyhteyksiä yleiskielessä. Lehtitekstissä voidaan puhua sekaisin roomalaiskatolisesta ja evankelisluterilaisista kirkoista. Tapana on, että ensimmäisen mainintakerran jälkeen voidaan jättää ylimääräiset määreet pois ja puhua lyhemmin. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on siis myöhemmin tekstissä vain evankelis-luterilainen kirkko.

Twitterissä kuitenkin huomautettiin, että linjaus on huono. Se on kuulemma vastoin sanan merkitystä.

Suomessa yhdyssanan alkuosa määrittää jälkimmäistä. Kerrostalo on talo, jossa on useita kerroksia. Evankelisluterilainen on evankelisella tavalla luterilainen.

Kyseisen kirkkokunnan perinteessä ei kuitenkaan ole ollut tapana ajatella sitä evankelisella tavalla luterilaisena. Sen sijaan on ajateltu kirkon olevan luterilaisella tavalla evankelinen. Siis ensisijaisesti evankelinen, toissijaisesti luterilainen. Tämä esitettiin perusteluksi väliviivan käytölle.

Tutustuin kuitenkin yhdysmerkin käyttösääntöihin. En löytänyt mitään, mikä perustelisi kirjoitusasua evankelis-luterilainen.

Suomen kielen lautakunnan linjausta viivattomuudesta voi pitää vääränä nojaten sanan merkitykseen. Toisaalta myös muoto evankelis-luterilainen näyttäisi vähintään yhtä huonolta vaihtoehdolta. Oikeampi ilmaisu voisi olla luterilaisevankelinen.

Kysymyksessä on kaksi näkökulmaa: hyvä suomen kielen käyttö ja ymmärrys sanojen historiallisesta merkityksestä. Jos haluaa pitää kiinni molemmista, ei ymmärtääkseni voi käyttää sen paremmin kirjoitusmuotoa evankelisluterilainen kuin evankelis-luterilainenkaan.

Vai löytyisiköhän aiheeseen vielä näkökulmia, joita en osaa ottaa huomioon? Voi kuitenkin olla, ettei kukaan kielestä enemmän ymmärtävä jaksa kovin paljoa uhrata ajatukselle. Kysymys kun taitaa aiheuttaa eksistentiaalisia värinöitä kovin harvalle pallontallaajalle.

Toisaalta voi olla, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaikuttajia asia saattaa kiinnostaa. Yksi mahdollinen kysymys on, onko nimen antamalla viestillä väliä. Onko se ymmärrettävä? Jos joku ylipäänsä miettii sitä, mitä se kertoo?

14 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Minä kannatan muotoa Suomen ev.lut.kirkko.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mehän muistamme kai historiasta sen, että Suomen luterilaistaminen ei ollut ihan puhdasta teologiaa, koska siinä luterilainen yksinkertaisuus antoi mahdollisuuden huomattavaan veronkantoon. Herää myös kysymys oliko muutos kovin iso kansan keskuudessa. Monet asiat pysyivät ennallaan, mutta kansan kieli jumlanpalveluksissa oli kai merkittävin, koska saattoi myös ymmärtää mistä puhuttiin.

    Ehkä kuitenkaan luterilaisuus, joka tänne asettui, ei ollut enää sellainen taisteluhenkeä uhkuva, mikä se oli etelämpänä. Paavi oli kaukainen eikä tavallisella kansalla kai ollut hänen kanssan paljon tekemistä skismasta puhumattakaan. Evankelis- sana voisi tarkoittaa läheistä yhteyttä Raamattuun niin, ettei kaikki tapahtuisikaan ikäänkuin Lutheriin vedoten. Tämä on varmasti antanut sen liikkumatilan, joka nyt on käytössä vaikka kaapeissa ovat Tunnustuskirjat joita pidetään kivijalkana.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Lut. tuo mieleen luteen. Verenimijän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo-Matti Haapiainen sanoo:

    Kiitos tekstistä! Itse olen niitä, jotka saavat “eksistentiaalisia värinöitä” näistä pohdinnoista.

    Kirkkojen nimet ovat kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia. Esimerkiksi evankelisuus, ortodoksisuus, katolisuus ja karismaattisuus ovat osa useimpien kirkkojen identiteettiä. Näistä käsitteistä muodostetut nimet ovat perussisällöltään inklusiivisia (vaikka nimiä muodostettaessa intentioissa onkin voinut olla toisinaan rajaavuutta). Esim. luterilaisuus on muodoltaan rajaava käsitteitä, vaikka luterilaisten kirkkojen identiteetti voikin olla avoin ja inklusiivinen. Oma lukunsa on kansallinen määre kirkon nimessä: Suomen vai Suomessa jne.

    Itse pidän hyvinkin mahdollisena, että tulevaisuudessa kirkon kuin kirkon nimen kannattaa olla kohdallaan niin hyvin kuin mahdollista. Se viestii moneen suuntaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hyviä näkökohtia. Hyvän nimen valtseminen yhteisölle on vaikeaa. Tässä luonnollisesti lisähaasteensa tuo se, että nimi on vakiintunut käyttöön. Yllä ehdotettu muoto ev.lut. tuntuu vähintään yhtä oudolta kuin aukikirjoitettu 🙂

      Kokeilujahan nimen tai tuotemerkin rakentamisesta on. Esimerkiksi Helsingin evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä on käyttänyt nimeä Kirkko Helsingissä. Nimi on kai saanut kritiikkiä erityisesti ekumeenisesta näkökulmasta. Nimenä se on kuitenkin huomattavasti seurakuntayhtymää ja siitä tehtyjä viritelmiä parempi.

      En muuten löytänyt äkkiä tietoa, milloin nimi Suomen evankelis-luterilainen kirkko on virallistettu tai muodostunut. Viimeistään siinä vaiheessa kun Ruotsi menetti Suomen alueen Venäjälle, on varmasti ollut tarvetta määritellä instituutiota uudelleen. Sitä ennen se ymmärtääkseni oli elimellinen osa Ruotsin kirkkoa. Mitähän nimeä Ruotsin vallan aikana onkaan käytetty?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Olet oikeassa; sanahirviö se on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Evl-kirkko on hyvä nimi. Onhan Evil hommassa niin keskeinen henkklö….

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Virtanen sanoo:

    Suomalainen sananlasku sanoo, ettei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. Klisee, mutta tässä yhteydessä minusta sopiva. Suomen kirkko, se suurin niistä, on kai muutaman vuosisadan ollut evankelisluterilainen (tai miten se kirjoitetaankin). Nimen muuttaminen antaisi ymmärtää sellaisesta muutoksesta, jota ei kuitenkaan olla tekemässä. Eri asia on, jos kirkko haluaa muuttaa brändiään samalla tavalla kuin jotkut yritykset ja sen manifestoimiseksi muuttaa nimeään. Sitten kannattaisi ehkä miettiä jotain raflaavampaa kuin yhdyssanan eri osien paikan vaihtamista. Joku Evlis sopisi ajan henkeen, miksei myös Luttisel – kirkko meille kaikille!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Käsittääkseni Luther ei halunnut omalla nimellään toimivaa kirkkoa, vaan kirkon uudistumista ja Raamatun saamista kansalle luettavaksi sen omalla kielellä. Lutheria kunnioittaisimme, jos kirkon nimi olisi esim. Kansan kirkko tai Raamattukirkko tai Kristuskirkko.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Lutherin ajatus ja löytö: Yksin uskosta, armosta ja yksin Kristuksen kautta puoltaisi Kristuskirkon nimen käyttöönottoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Joona Raudaskoski
    Joona Raudaskoski

    Valtiotieteen ja teologian opiskelija: viestintä ja uskonnonfilosofia. Ongelmia tarkennuksessa, kameralla ja ajatuksilla. Blogissa myöhään heränneitä ajatuksia opiskelijan todellisuudesta. Twitterissä @raudaskoskij