Evankeliumia joulukuusessa

Jouluaattona piispani Jari Jolkkonen kirjoitti Savon Sanomissa kristillisen joulun alkuperästä. Onko se tosiaan kokonaan kristillinen vai ei, sitä en vielä osaa sanoa. Joka tapauksessa Jolkkosen lainaukset Areiopagi-sivustolla olevasta Miikka Niirasen artikkelista ovat mielenkiintoisia.

Ei ole mikään salaisuus, että kristityt ovat aikojen saatossa kristillistäneet monia pakanauskontojen tapoja ja ottaneet omaan käyttöönsä uusilla merkityksillä. Osalla tavoista on silti puhtaasti kristillinen alkuperää, osalla se on epäselvä. Mistä esimerkiksi joulukuusi on peräisin alun perin, niin perusteluita on sekä pakanallista että kristillistä alkuperää puoltavia. Tärkeämpää on ymmärtää, mitä tavat kristityille nyt merkitsevät ja minkä selityksen niille annetaan. Joulukuusikin on evankeliumin välittäjä.

Kuusi koristeineen ovat kokonaisuudessaan symboleita. Kuusi itsessään ainavihantana on vihreä talvellakin, kun muu ympäristöstä näyttää kuolleelta. Pimeän, kylmän ja ”kuoleman” keskellä kuusesta on tullut paratiisin elämänpuun symboli, joka kodeissa jouluna kertoo todellisesta elämän-puusta, Kristuksesta, joka antaa ikuisen elämän.

Kuusen koristeista pallot ovat muotoutuneet tavasta laittaa kuusen oksille hedelmiä. Luonnollisesti omenoiden laittaminen olisi aika raskasta koristelua, joten muoviset yms. materiaalista valmistetut pallot ovat parempia. Elämänpuu on puhjennut kukkaan ja kasvattaa hedelmiä, tässä siis palloja, kertoen paratiisin puun hedelmistä, joita ihmisten oli lupa syödä. Edelleen Kristukseen, elämänpuuhun oksastetut Jeesuksen opetuslapset, saavat nauttia ikuisen elämän hedelmiä ehtoollisella ja kristillisten hyveiden kautta.

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti kertoen edelleen maailman valosta, Kristuksesta. Elävä liekki (tai nykyisin sähköliekki) on toivon symboli – synnin, kuoleman ynnä pahuuden pimentämään maailman on syntynyt Vapahtaja, Jumalan Poika, paljastamaan pimeyden ja tuomaan sanoman Jumalan rakkaudesta.

Olkikoristeet kertovat seimestä ja sen oljista, jotka pyhitettiin Jumalan Pojan leposijaksi. Köyhään ja yksinkertaiseen seimeen Jeesus-lapsi laitettiin lepäämään. Ei hän tullut rikkauden ja runsauden keskelle, vaan puutteellisten luokse, jotka haluavat etsiä Jumalaa.

Ne, jotka ohjaavat seimenlapsen luokse, ovat joulunkertomuksissa enkelit tai tähti. Enkelikoristeet kertovat viestin lapsen syntymästä ja laulavat Jumalalle kunniaa. Monet tähdet kuusessa rakentavat tähtitaivaan, jossa korkeimmalla loistaa suurin ja kirkkain tähti. Se tähti ohjasi itämaan tietäjät katsomaan ja kumartamaan lasta.

Kuuseen kiedottavilla nauhoilla julistetaan kahta asiaa. Yleensä kultaiset ja hopeiset nauhat saavat kuusen, eli elämänpuun kukkimaan paratiisin kesän kauneudessa. Eri maiden lipuista tehdyt lippusiimat ovat lähetyskäskyn viestijöitä. Evankeliumi on tarkoitettu kaikille kansoille kaikkialle maailmaan. Sama viesti pelastajasta ei ole tarkoitettu pidettäväksi piilossa tai salassa. Se ei ole yksityisasia, vaan julkinen ja yhteinen.

Joulukuusi välittää evankeliumia, mutta kuusen ei tarvitse vaieta joulun jälkeen. Kun näemme kuusen, ehkä siinä kotipihassa tai metsässä, on sekin kertomassa Kristuksesta, ikuisesta elämästä ja toivosta, niin talvella kuin kesälläkin – ympäri vuoden.

1 kommentti

  • Kimmo Jaatila sanoo:

    Kyllä. Kirkkorakennus itsessään julistaa Jumalan huoneen ihanaa kutsua. Samoin joulukuusi kutsua paratiisiin!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ville Hassinen
    Ville Hassinen

    Kuopiolaissyntyinen, kolmen- ja neljänkympin puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.