Evankeliumikirja – Pyhä Johannes

Neljännen evankeliumikirjan on kirjoittanut apostoli pyhä Johannes. Hän oli Jeesuksen serkku ja opetuslapsi. Hän oli ainut neljästä evankeliumikirjan kirjoittajasta, joka on tuntenut Jeesuksen koko ikänsä. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen pyhä Johannes huolehti tädistänsä – Jeesuksen äidistä – neitsyt Mariasta. Johanneksen evankeliumikirja täydentää hyvin kolmea muuta evankeliumikirjaa, koska siinä on paljon sellaista mitä ei muissa ole ja pyhä Johannes ei kirjoittanut samoja asioita, jotka jo oli muissa evankeliumikirjoissa.

Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. (Joh. 20: 30-31 / FB38)

Evankeliumikirja alkaa iankaikkisuudesta: Alussa oli Sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana (vert. Joh. 1:1).

Miksi on hyvä, että meillä on neljä evankeliumikirjaa?

Miksi Johanneksen evankeliumikirja, joka keskittyy Jeesuksen jumaluuteen on sinulle tärkeä?

Mikä sinulle on evankeliumi?

Matteuksen evankeliumikirjassa on Vuorisaarnassa, jossa on mm. käskyjen selitystä, miksi Jumalan lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan on tärkeää?

Pyhä Johannes oli silminnäkijätodistaja, mitä se sinulle merkitsee?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

 

131 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille. Pyhä Johannes kirjoitti yhden evankeliumikirjan, kolme kirjettä ja Jeesuksen Kristuksen ilmestyksestä yhden kirjan. Ne kaikki ovat erinomaisia!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Härkönen sanoo:

      Johanneksen evankeliumissa tulee hyvin esiin Kolminaisuusoppi_ Uuden testamentin aineisto sisältää selviä viitteitä kolmiyhteisestä jumalakäsityksestä. Isä, Poika ja Pyhä Henki mainitaan kaikki yhdessä kastekäskyssä (Matt. 28:19) sekä apostolisessa siunauksessa (2 Kor. 13:13).

      Evankeliumeissa Jeesus antaa viitteitä samastumisestaan Jumalan kanssa (“Minä ja Isä olemme yhtä”) sekä tunnustaa olevansa Jumalan Poika. Juutalaisille tämä oli jumalanpilkkaa, ja siitä seurasi kuolemanrangaistus. Apostolisissa kirjeissä Jeesuksen sanotaan olevan Jumala (Room. 9:5, 1. Joh. 5:20).

      Paavali kuvaa Kristuksen kahtalaista luontoa mm. Room. 1: 3–4. Pyhä Henki mainitaan Uudessa testamentissa sekä Jumalan että Jeesuksen Henkenä. Jeesuksen kasteessa oli läsnä Isän Jumalan sanat ja Pyhä Henki kyyhkysen muodossa (Matt. 3:16-17).

      Johanneksen evankeliumissa Jeesusta kutsutaan kahdesti Jumalaksi, evankeliumin alussa ja lopussa (Joh. 1:18; 20:28). —- Jeesuksen jumaluuden kieltäjillä on omassa teoriassaan lukuisia ongelmia. Seuraavassa muutama esimerkki Jeesuksen alentamisteorian aukoista:

      1 Em. teoriaan ei mahdu Jeesuksen syntyminen neitseestä kuten evankeliumit yksiselitteisesti todistavat tapahtuneen. Teorian kannattajat siis joutuvat nyppimään Raamatusta “sivuja irti”.

      2 Em. teorian kannattajat eivät pysty selittämään, miksi Jeesus antoi palvoa itseään ja myös antoi ihmisille syntejä anteeksi.

      3 Em. teorian kannattajat eivät pysty vastaamaan siihen, miksi Jeesus saattoi sanoa: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”

      4 Em. teorian kannattajat eivät pysty vastaamaan siihen, miksi Jeesus hyväksyi apostoli Tuomaan tunnustuksen: “Minun Herrani ja minun Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: “Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” Joh. 20:28,29

      5 Em.teorian kannattajat eivät pysty vastaamaan siihen, mikä oli/on Jeesuksen olemus, ellei Hän ollut ja ole SAMAA jumalallista olemusta kuin Isä Jumala. He vastaavat kysymystä kiertäen, että Hän oli Jumalan Poika, mutta he eivät saa selvää siitä, oliko Hän sitten tavallinen ihminen vai jotain Jumalan ja ihmisen väliltä! _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Jeesus on yhtä Jumalan kanssa; aivan niin kuin Hän itse sanoo. Joh. 10:30 Jeesus ON samaa jumalallista olemusta kuin Isä, Hän on Jumala Jumalasta, Jumalan ainosyntyinen Poika. Hän EI ole ihminen, miehen tahdosta syntynyt, kuten me olemme. Ihmisen käsityskyky on rajallinen. Vajavaiseen ihmisjärkeen EI MAHDU Jumalan Kaikkivaltius ja Hänen koko olemuksensa.

      Ainoa lähestymistapa, jolla ihminen voi tuon totuuden omaksua on USKO, NÖYRÄ JA YKSINKERTAINEN USKO. Ihmisen järjen tasolla tapahtuvaan määrittelyyn, maan matosten mitattavaksi, Jumala ei alisti .

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Juha,

    Näin minäkin uskon, mutta ei meistä kukaan voi sitä tietää, kun emme olleet paikalla näkemässä. Raamatun sisällössäkin on paljon tällaisia asioita, jotka me uskomme, kukin vieläpä omalla tai oman yhteisömme tavalla, mutta emme voi varmaksi tietää.

    Tulee mieleen Pihkalan ja Valtaojan keskustelukirjan nimi: “Tiedän uskovani, uskon tietäväni”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pylkkänen sanoo:

    Markuksen evankeliumin 16 luvun jakeessa 16 kerrotaan mitä on, ja mitä evankeliumi pitää sisällään “Joka uskoo ja kastetaan,se pelastuu,mutta joka ei usko,se tuomitaan kadotukseen” .Siinä kuvataan yksinkertaisesti mitä uskominen ja evankeliumi on, mistä kristillisessä uskossa on kysymys: “Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Evankeliumin sanoma jakaa lukijan ja kuulijan kahteen eri joukkoon sen mukaan, mikä heidän suhtautumisensa sanaan on. Luther sanoo saman hieman toisin sanoin: “Kukaan ei pelastu jonkun toisen, vaan ainoastaan oman uskonsa kautta. Ketään ei myöskään tuomita kenenkään muun epäuskon tähden vaan ainoastaan oman epäuskonsa ja syntinsä tähden, Mark. 16:16. Jokainen siis uskokoon omasta puolestaan, ja toisen usko ei auta häntä yhtään, jos hän ei itse usko.” Jeesuksen sanat puhuvat evankeliumin sanoman kahdesta mahdollisuudesta. Tässä me olemme vakavan kysymyksen evankeliumin edessä . Jokainen,joka tulee näin Kristuksen omaksi, pelastuu, mutta joka ei usko, tuomitaan epäuskonsa perusteella kadotukseen. Kun evankeliumi julistetaan, muita mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tuota Markuksen evankeliumin kohtaa edeltää kuvaus siitä, miten vaikeaa opetuslasten oli uskoa sanoma Jeesuksen nousemisesta haudasta. Voi siis päätellä, että Markus tarkoittaa evankeliumilla samaa, ilmoitusta kolmantena päivänä kuolleista nousseesta Jumalan Pojasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Kiitos hyvistä kommenteistanne. Niin kaste ja usko kuuluvat yhteen. Epäuskoa ei kannata ruokkia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Joskus tulee mietittyä sitäkin, että mihin (kaikkeen) pitää uskoa, jotta usko on “pätevä”. Jumalaan, Jeesukseen, Jeesuksen jumaluuteen, Raamatun “jumaluuteen”, tiettyihin opinkappaleisiin… Tätä ei kai ole Raamatussakaan kovin selkeästi sanottu. Pienoisevankeliumi Joh. 3:16 puhuu Jeesuksesta, Jumalan ainoasta pojasta. Tuntuu, että se ei välttämättä kaikille riitä..

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Erinomainen kommentti, kiitos Kari.

      Kun olin useita vuosia masentunut, niin uskokin oli heikko, mutta uskon kohde oli oikea.

      Vanha rukoukseni, joka poisti epäuskoa:

      Rakas Herra Jeesus Kristus, minä tunnen syntini; ne polttavat, kalvavat ja kauhistavat minua. Mihin on minun paettava? Minä katson sinuun, Herra Jeesus Kristus, ja uskon, vaikkapa heikosti, sinuun; minä pidän kuitenkin kiinni ja olen varma siitä, että olet sanonut: Joka minuun uskoo, hän on saapa iankaikkisen elämän. Vaikkapa nyt omatuntoni onkin raskautettu ja syntini minua kauhistuttavat ja vapisuttavat, niin sinä olet kumminkin sanonut: poikani, ole turvallisella mielin, sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja sinulla on oleva iankaikkinen elämä ja minä tahdon herättää sinut viimeisenä päivänä. Aamen!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Ei tuo nyt ihan pohdintaani vastannut, ennemminkin lisäsi sitä. Nuo vanhan ajan “kalvamiset ja kauhistamiset” ym. ovat tänä päivänä aikamoisia ylilyöntejä. Kukapa meistä uskovista varsinkaan, eikä juuri muistakaan tavallisista ihmisistä, tekee tänä päivänä mitään “kauhistuttavia ja vapisuttavia” syntejä. Todelliset pahantekijät ovat erikseen ja he eivät taida kirkoissa käydä. Toki tiedämme heikkoutemme ja taipuvaisuutemme pahaan, mutta fakta kai on se, että elelemme tätä tavallista arkista elämää ilman erityistä pahuutta tai erityistä hyvyyttä. Ehkä “pahin” osa meistä on mahdollisen hyvän tekemisen laiminlyönnit, vaikka sellaisiakaan tilanteita ei vain vastaan tule juurikaan, missä jotain erityistä hyvää voisi edes tehdä.

      Ennen kuin heität taas kuusi raamatunlausetta kehiin, niin toki tiedän ne. Silti usein ihmettelen, että mitähän syntejä kirkkokansa oikein katuu joka sunnuntai ja muinakin päivinä… Kuulostaa usein aika oudolta, eikö? Toki siis olemme periaatteessa syntisiä, mutta meneeköhän helposti vähän ylilyödyksi “uskonnollisuudeksi”?

      Suomalaisten suurimmat “synnit” lienevät alkoholin käyttö ja tupakointi, ainakin monien todistuspuheiden mukaan. Aika kevyttä kuitenkin, ellei nyt ihan rapajuoppo ole…

      Lähdin nyt vähän ulos aiheista, mutta tärkeitä asioita kuitenkin. Näistä voisi toki bloginkin kirjoittaa…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Niin. Kun on pohjalla ja ei löydä itsestä mitään hyvää, niin hekkokin usko on riittävä. Ajattelen, että olin silloin paljon lähempänä Jumalaa kuin aikaisemmin tai tänäpänä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Itsekin tiedän, miltä tuntuu olla siellä masennuksen syövereissä, kun ei valoa näy ja sieltä on kuitenkin nostettu ylös. Usko on silloin nimenomaan lohduttavaa. “Tulkaa minun tyköni te…raskautetut, niin minä annan teille levon”. Ajattelen Jeesusta nimenomaan Jumalan rakkauden ja lohdutuksen tuojana, vaikka Hän oli etenkin uskonnollisille fariseuksille kovasanainenkin, mutta heillehän Hänen lohdutuksensa ei kelvannut. He luulivat olevansa sen yläpuolella.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Kun itseen ei voi luottaa, niin tarvitsee Jumalaa. Entä silloin kun kaikki menee hyvin. Tarvitseeko silloin Jumalaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      En tiedä. Itse en ole sellaista olotilaa oikein koskaan kokenut, että menisi niin “lujaa”, ettei tarvitsisi Jumalaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Rukouksessa on sanapari ’rohkaise ja lohduta’. Lohdutus rauhoittaa ja tyynnyttää, mutta rohkaisu kannustaa toimintaan. Tämäkin on syytä muistaa. Jeesus antaa seuraajalleen Rauhan lisäksi myös kutsumuksen, tehtävän toteuttaa Jumalan tahtoa maailmassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Kiitos kommenteista! Hyviä kommentteja.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit