EXTREMA DEMENTIA - sairauksista tappavin!

välitä muista

Juuri päättyneen Muistiviikon (viikko 38) Välitä Muista!-kampanja kannustaa meitä jokaista pitämään huolta toisistamme. Miksi välittäminen on meille niin tärkeää?

Välitä Muista -kampanja sai alkunsa kauheasta tositarinasta. Ulla-Maija Vähän äiti käveli vähissä vaatteissa keskellä talvipakkasta vilkkaan keskusta-alueen läpi. Kukaan ei soittanut hätäkeskukseen. Kukaan ei tiettävästi yrittänyt auttaa. Ulla-Maijan äiti löydettiin istumasta meren rannalta. Hän kuoli myöhemmin sairaalassa. Miksi näin tapahtui? Miksi kukaan ei välittänyt? Näin ei saa tapahtua enää koskaan.

Ihmisen sivuuttamiselle tai välinpitämättömyydelle ei ole koskaan mitään järkevää perustetta. Pahimmillaan välinpitämättömyys saattaa johtaa kuolemaan.

On suuri murhenäytelmä, kun muistisairas ihminen unohtaa läheistenkin ihmisten nimet ja kasvot, ajan ja paikat, sen, mitä milläkin esineellä tehdään. Vielä suurempi murhenäytelmä on se, kun muistiltaan terveet unohtavat muistisairaat läheisensä ja kaikki muutkin apua tarvitsevat. Kaikkein suurin extrema dementia (äärimmäinen mielettömyys) pääsee valloilleen, kun ihminen unohtaa Jumalankin.

Mitä keinoja meillä suomalaisilla olisi päivän kiireitten keskellä muistaa, että Jumala on?

Muistathan välittää muista!

3 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    En myöskään löydä hyvien blogien sivuuttamiselle tai K24-blogisivustolle osoitetulle välinpitämättömyydelle koskaan mitään järkevää perustetta, ei sen puoleen…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuire Kajasvirta sanoo:

    Kirjoitat Hannu:’Muistathan välitää muista’

    Kerronpa tässä yhteydessä, kuinka suuremmoisesti minusta on välitetty heinäkuisen mieheni kuoleman ja parin viikon takaisen leikkaukseni jälkeen.

    Toki minua ovat muistaneet suomalaiset ystävät ja sukulaiset. Mutta häkellyttävällä tavalla olen saanut kokea välittämistä ja huolenpitoa maahanmuuttajien, niin sudanilaisten kuin kurdiystäväperheiden taholta. He välittävät niin tiiviin yhteydenpidon kuin konkreettisten tekojenkin kautta aivan eri tavalla, mihin meillä Suomessa olemme tottuneet. Sudanilaiset järjestivät mieheni muistojuhlan 40 päivää hautaamisesta, kuten heillä on tapana. Kaapissani on ruokaa, ikkunat on pesty. Monta kertaa viikossa saan puhelinsoiton; Mitä sinulle kuuluu? Kuinka voit? Tarvitsetko jotain?

    Olen miettinyt, mikä merkitys on kulttuurisilla eroilla. Maissa, joissa ei ole toimivaa sosiaaliturvaa, ihmiset turvaavat toisiinsa ja yhteisö huolehtii jäsenistään.

    Toimiva sosiaaliturva on meillä hyvä asia. Mutta tappaako se yhteisöllisyyttä ja toisista huolehtimisen ja välittämisen halua? Pitäisikö meidän tavallaan palata taaksepäin, jotta välittämisen halu heräisi?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Osanottoni, Tuire. Siunausta ja voimia sinulle.

      Sudanilaiset ja kurdit ovat ottaneet sinut mukaan omiinn sukuyhteisöihinsä? Sehän on suuri kunnia sinulle ja kunniaksi heille!

      Vastaan viimeisen kappaleen kysymyksiin:

      Toimiva sosiaaliturva on meillä hyvä asia. – Kyllä!

      Mutta tappaako se yhteisöllisyyttä ja toisista huolehtimisen ja välittämisen halua? – Kyllä!

      Pitäisikö meidän tavallaan palata taaksepäin, jotta välittämisen halu heräisi? – Kyllä!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (65v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121