Golfarin virsi

Virsi on Raamattuun perustuva laulu.

Maailma on monella tapaa muuttunut siitä, kun Raamatun kirjoituksia on kirjoitettu ajanlaskumme ensimmäisiin vuosikymmeniin. Ymmärryksemme maailmasta ja kieli, jolla tuota sanoitamme, on muuttunut monta kertaa ja monella eri tasolla vuosituhansien aikana. Miten sitten virsi, jota veisaamalla pyrimme sanoin ja sävelin etsimään, kysymään ja osoittamaan tuota Raamatun mukaista uskoamme. Kun maailma on aivan viimeisten vuosikymmenten aikana teknologisoitunut ja radikaalistikin muuttunut, olisiko virren ilmaisumuodon muututtava? Vai edustaako virsi ja virren veisuu jotain pysyvää, tukevaa muuria, johon nojautuen ihmisen on helpompi kestää kun ympärillä niin moni asia tuntuu musertuvan? Virsikirjan lisävihkoa kootessamme, olemme törmänneet lukuisiin hienoihin teksteihin. Mitään kovin radikaalia, tämän ajan ilmiöitä kuvaavia tekstejä ei kuitenkaan ole kovinkaan montaa eteen tullut. Kieltämättä, olisi opettelun paikka laulaa vaikkapa kännykästä, tekstiviestistä, maataloustuista, YT-neuvotteluista, työelämän joustoista, terveysliikunnan tukemisesta tai kestävästä kehityksestä nykyajan ihmisten käyttämin termein ja kielikuvin. Vai olisiko?

Harrastukseeni hurahtaneen, olisi kyllä hienoa, jos golfkenttää kiertäessä voisin hyräillä juuri harrastuksestani  (tai harrastuksista ylipäätään) kertovaa virttä ja näin ylistää liikkumisen riemusta Luojaani.

Pekka Kosonen

6 kommenttia

  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Sana virsi on myös varsin vanhakantaista kielenkäyttöä, vähän tyyliin kuin sulhasesta käytettäisiin edelleen ilmaisua “ylkä.” Maallistuneille ihmisille virsistä virren veisuusta saattaa toisinaan tulla kielteisiäkin mielikuvia. Monet kristillisyyteen pyrkivät uskonnot puhuvatkin virsien sijasta lauluista. Jumalan ylistämiseen tarkoitetuista lauluista jne.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Entäpä sanat “hymn” tai “psalm”? Ne lienevät kuitenkin kansainvälisesti yleisimmät virren vastineena käytetyt sanat. Itsessään ikivanhoja sanoja.

    Oletan, että Vesa tarkoittaa kristillisillä uskonnoilla karismaattisuuteen painottuvia kristillisiä liikkeitä. Oma kokemukseni on, että usein juuri angloamerikkalaiseen protestanttiseen perinteeseen (evankelikaalisuus, vapaat suunnat) liitetään mielikuva moderniudesta. Mistäköhän tämä johtuu? Kuitenkin juuri samoissa piireissä monet eettiset näkemykset saattavat olla saman aikaisesti hyvinkin vanhakantaisia.

    T. Samuli Koivuranta, lisävihkosihteeri

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matti Kolehmainen sanoo:

      Suomessa sanalla virsi on nykyään hengellinen merkitys. Se on kuitenkin pitkään merkinnyt pelkästään laulua. Esimerkiksi Kalevala koostuu virsistä. Balttilaisperäinen virsi on tarkoittanut yksinkertaisesti vain sanaa. Veisaaminenkaan ei ole liittynyt vain virsikirjan käyttämiseen, laulamisen lisäksi se on tarkoittanut piittaamista, välittämistä. “Siitä minä viis veisaan.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Turunen sanoo:

    Pitää hieman tarkentaa. Vesa A. on Jehovan todistaja ja se vaikuttaa siihen miten hän ilmaisee asiat. Tämä vain tiedoksi.

    Monesti sanonta “me virrestä viis veisaamme” sisältää puolitotuuden. Riippuen tietysti näkökulmasta. Virsillä on oma tilansa ja paikkansa, joita mitkään laulut tai muut eivät korvaa. Toisaalta jotkut eivät pidä virsistä koska ne ovat heidän mielestään laahaavia. Nekin voi soittaa kyllä toisin. Viittaan vain jazz- tai blues -versioihin, joita monet solistit ovat tehneet.

    Ainakin vuoden 2005 “punaisessa kirjassa” on joululauluna “Kassakoneen kilisevät kulkuset”, En tiedä kenen idea on ollut hyväksyä laulu mutta minun on hyvin vaikea nähdä mikä siitä tekee hengellisen. Se on kaupallisen joulun vastustamista mutta onko siinä jotakin sellaista, joka nostaa sen pelkän rallatuksen yläpuolelle?

    Sanojen liiallinen banalisointi ei sovi mielestäni virsiin. Niissä on läsnä arvokkuutta ja Jumalan kohtaamisen riemua. Ne johdattavat ajatukset pois arjesta antaen tukea elämän kriisien keskellä ja johtavat Jumalan luokse. Siksi virret ovatkin arvokkaita eikä niitä kannata pilata liiallisella kansanomaistamisella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Mika Turunen: “Pitää hieman tarkentaa. Vesa A. on Jehovan todistaja ja se vaikuttaa siihen miten hän ilmaisee asiat. Tämä vain tiedoksi.”

    No, enpä tuota kielläkään, kun sitä haluat korostaa. Tosin en ole missään kommentissani itse ilmaissut olevani todistajia. Mielestäni esiintyvistä aiheista tulisi pystyä keskustelemaan pelkästään asiapohjalta, ilman että aletaan ihmisiä “karsinoimaan” ja sillä keinoin ikään kuin vihjaamaan näiden tai joidenkin mahdolliseen epäluotettavuuteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa (= vanha testamentti) puhutaan paljonkin pelkän laulun ja musiikin käyttämisesta JHWH/Jehova/Jahven palvonnassa. Niitä harrastettiin niin surun kuin ilon hetkilläkin.

    Esim. 2. Mooseksen kirjan 15. luku (uusi kirkkoraamattuk.): “Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun: — Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti! 2 Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut. Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän, minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan. 3 Herra on soturi, Jahve on hänen nimensä.”

    Tuomarien kirjan 5. luku: ” Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin: 2 — Israel oli taisteluun vihkiytynyt, intoa täynnä kansa lähti sotaan. Ylistäkää Herraa! 3 Kuulkaa minua, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat! Minä tahdon laulaa Herralle, minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.”

    2. Samuelin kirjan 1. luku: “17 Ja Daavid lauloi tämän valituslaulun Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista.”

    Psalmien kirjassa puhutaan tietysti myös paljon Jumalan kiittämiseksi, ylistämiseksi ja tältä avun ja opastuksen pyytämiseksi esitetyistä lauluista.

    Ilmestyskirjan 14. luku kertoo Jeesuksen taivaalliseen hallituslauluun liittyen ja häntä taivaaseen seuraajien ihmisten esittämästä “uudesta laulusta” seuraavaa:

    “1 Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. 2 Minä kuulin taivaasta äänen, joka oli kuin suurten vesien pauhu tai kuin ukkosen jylinä. Ääni, jonka kuulin, oli myös kuin harppujen helinää ja harpunsoittajien laulua. 3 Valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä laulettiin uutta laulua, jota ei voinut oppia kukaan muu kuin nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maan päältä…….. ja he seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin. Heidät on ostettu ihmisten joukosta esikoislahjaksi Jumalalle ja Karitsalle.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Virsikirjan lisävihkotyöryhmä
    Virsikirjan lisävihkotyöryhmä

    Käytössä olevaan virsikirjaan valmistellaan parhaillaan lisävihkoa. Valmistelevan työryhmän on määrä saada työnsä päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä. Tämän jälkeen ehdotus menee kirkon hallintoelimien käsiteltäväksi ja päätettäväksi. Aikaisintaan lisävihko on seurakuntien käytössä vuoden 2016 loppupuolella. Tätä blogia kirjoittavat työryhmän jäsenet: kirkkoherra Jaana Marjanen (Kuopio), puheenjohtaja; MuM, kanttori Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen (Vihti); professori Kaisa Häkkinen (Turku); kirkkomusiikin opiskelija Taru Hämäläinen (Helsinki); FM, kirjailija Anna-Mari Kaskinen (Lohja); säveltäjä Olli Kortekangas (Helsinki); nuorisotyönopettaja, lehtori Pekka Kosonen (Pieksämäki); MuM, muusikko Pekka Nyman (Kirkkonummi); professori Erkki Tuppurainen (Kuopio); MuM, KM, kanttori, Jenni Urponen (Nousiainen); pastori, TM Samuli Koivuranta, sihteeri. Vanhempiin blogikirjoituksiin voi tutustua osoitteessa http://uusivirsi.wordpress.com/