Gospel of Salvation, Pelastuksen Evankeliumi

In the eleventh verse, the apostle tells his Ephesians that they,
too, had obtained an inheritance in Chirst, and he reminds them of the
means by which this happened in verse thirteen: ”After that ye heard the
word of truth, the gospel of your salvation.” (Eph. 1:13)

Now, these words must be well noted and carefully considered, for
they indicate the only way and means of becoming a partaker of Christ.
Here, the apostle clearly states that we become partakers of Christ by
the hearing of the Gospel, just as he states elsewhere: ”Faith cometh by
hearing, and hearing by the Word of God” (Rom. 10:17). Let whoever
wants to come to Christ and own salvation take out the word of the
Gospel and read it whenever possible so that the Holy Spirit may through
the word enlighten him or her with His gifts bringing true knowledge of
Christ by faith. Without this, all works, efforts and diligence are
useless, even if we tortured our bodies until we bled, prayed night and
day on our knees, lived alone in the wilderness and clothed ourselves in
rags! Do what you will, you will still not find peace for your
conscience nor become a partaker of Christ if God does not enlighten you
in the knowledge of Christ through the hearing of the message of the
Gospel. This is why the Gospel message is more precious than heaven and
earth. Indeed, heaven and earth with all they contain cannot help bring
even one lost sinner to Christ or lead him to partake of Him. This is
accomplished only by the Holy Spirit through the Gospel message. How
precious this word should be to us then! Indeed, we should study it and
meditate upon it when we get up in the morning and when we retire at
night, when we are moving or when we are sitting, when we are partaking
of food or drink. For this is the means by which we can find Christ,
trust in Him and lay hold on eternal life.

An excellent example comes to mind here.

Our doctrinal father, the great man of faith and noble preacher of
the Gospel, Martin Luther, had spent years searching for salvation by
his own works, by diligent prayer, fasting, by keeping late vigil, and
by devout yearning. Nevertheless, he always felt judgment in his
conscience and was never able to be at peace with God and come to know
Christ. Finally, this word of the Gospel came to him: ”The just shall
live by faith” (Rom. 1:17). To him, this was a remarkable statement! He
did not yet understand the substance of it but it was always on his
mind. Whatever he set about to do in his own holiness, he would always
hear these words in his heart: ”The just shall live by faith.” He
wondered at this statement but did not understand it. It kept coming
into his mind even if he didn`t want it to. Finally, this word became
clear to him by the Holy Spirit. He writes about it this way:
”Then I grasped that the justice of God is that righteousness by which through
grace and sheer mercy God justifies us through faith. Thereupon I felt
myself to be reborn and to have gone through open doors into paradise.
The whole of Scripture took on a new meaning, and whereas before the
”justice of God” had filled me with hate, now it became to me
inexpressibly sweet in greater love. This passage of Paul became to me a
gate to heaven …” (Roland H. Bainton, Here I Stand: A Life of Martin
Luther, Abingdon Press, New York, 1950, p. 65.)

F. G. Hedberg: THE DOCTRINE OF FAITH UNTO SALVATION (USKONOPPI
AUTUUTEEN), p. 77 -78, Finnish Evangelical Lutheran Mission Inc., 1998,
Second Printing, 2001, Thunder Bay, ON CANADA.

Apostoli kirjoittaa kolmannessatoista jakeessa efesolaisilleen, että
hekin olivat saaneet Kristuksessa perintöosan ja muistuttaa siitä, että
se oli tapahtunut, ”sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin”. (Ef. 1:13)

Näitä sanoja on pidettävä hyvin merkittävinä ja niitä on tarkkaan
tutkisteltava, sillä niissä osoitetaan ainoa tie ja väline Kristuksen
osallisuuteen. Apostoli sanoo tässä selvästi, että Kristuksen
osallisuuteen tullaan evankeliumia kuulemalla, kuten hän myös toisaalla
sanoo: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta”, Room. 10:17. Ken siis tahtoo tulla Kristuksen tykö ja
pelastuksen käsittää, ottakoon esiin evankeliumin sanan, lukekoon sitä,
missä vain saa ja voi, että Pyhä Henki saisi valaista häntä lahjoillaan
oikeaan Kristuksen tuntemiseen uskossa. Muuten kaikki teot,
kilvoittelemiset ja ahkeroimiset ovat hyödyttömiä, vaikka ruumista
kidutettaisiin verille asti, vaikka yöt päivät polvillaan rukoiltaisiin,
autiomaan yksinäisyydessä elettäisiin ja ryysyissä kuljettaisiin. Tee
minkä teet, omantunnon rauhaa et silti löydä etkä pääse Kristuksen
osallisuuteen, ellei Jumala evankeliumin sanaa kuullessasi valaise sinua
Kristuksen tuntemisessa. Siksi evankeliumin sana on taivasta ja maata
kalliimpi. Eiväthän taivas ja maa kaikkine luotuineen voi auttaa
ainuttakaan syntistä Kristuksen tykö eli johdattaa hänen
osallisuuteensa. Sen tekee vain Pyhä Henki evankeliumin sanan kautta.
Kuinka kallis tämä sana siis onkaan! Tosiaan meidän olisi tutkisteltava
ja ajateltava sitä aamulla noustuamme ja illalla maata pannessamme,
kävellessämme ja istuessamme, syödessämme ja juodessamme. Tämä on näet
se väline, jota käyttäessämme voimme löytää Kristuksen, turvata häneen
ja tarttua kiinni iankaikkiseen elämään.

Muistuupa tästä mieleeni mainio esimerkki.

Oppi-isämme, suuri uskonsankari ja jalo evankeliumin saarnaaja Martti
Luther etsi ensin vuosikaudet pelastustaan omilla teoilla, rukoilemalla
ahkerasti, paastoten, valvoen ja hartaasti ikävöiden. Alati hän
kuitenkin tunsi tuomion tunnossaan eikä päässyt koskaan sovintoon
Jumalan kanssa eikä Kristuksen tuntemiseen. Viimein johtui hänen
mieleensä tämä evankeliumin sana: ”Vanhurskas on elävä uskosta”, Room.
1:17. Tämä oli hänestä ihmeellinen sana. Hän ei ymmärtänyt vielä sen
sisällystä, mutta kuitenkin se oli aina hänen mielessään. Mihin tahansa
hän ryhtyi omassa pyhyydessään, hän kuuli aina sydämessään nämä sanat:
”Vanhurskas on elävä uskosta.” Hän ihmetteli tätä sanaa, mutta ei
ymmärtänyt sitä. Se tuli hänen mieleensä alinomaa, vaikka hän ei olisi
tahtonutkaan. Vihdoin tämä sana kirkastui hänelle Pyhän Hengen kautta.

Hän kirjoittaa siitä näin:
”Armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niinkuin
kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. Tällöin minä tunsin itseni
suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan
paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun
toiset kasvot. – Yhtä suurella vihalla kuin olin ennen vihannut sanaa
`Jumalan vanhurskaus`, niin minä nyt suurella rakkaudella tätä minulle
kaikkein suloisinta sanaa ylistin, ja siten tämä Paavalin sana oli
todella paratiisin portti.” (Roland H. Bainton, Tässä Seison, Martti
Lutherin elämä, SLEY-Kirjat Oy, 1982)

F. G. Hedberg, Uskonoppi autuuteen, s. 75 – 77, SLEY-Kirjat, 1986.

76 kommenttia

  • Mika Rantanen sanoo:

    Therefore, beware of these preachers of righteousness by works, who indeed come to you in the likeness of angels of light. Learn to recognize and spot them by their teaching: ‘If you do this and that, you will be saved.’ They are never able to direct you to believe, as a free child of grace, in Jesus Christ, which would truly refresh your heart and renew your mind as well as give you a sincere desire to do what is good. Although for the sake of appearance they may speak a good deal about Christ, they will not let you approach Him to believe without condition in the grace and forgiveness of sins in Christ. Rather, they counsel you to do works as a slave to earn salvation.

    F. G. Hedberg, The Doctrine Of Faith Unto Salvation, pages 62-63, Finnish Evangelical Lutheran Mission Inc., 1998, Second Printing, 2001, Thunder Bay, On Canada.

    Kavahda siis näitä tekopyhyyden saarnaajia, jotka tosin tulevat luoksesi valkeuden enkeleinä. Opi tuntemaan ja erottamaan heidät siitä, että he opettavat näin: “Jos sitä ja sitä teet, pelastut.” He eivät ikinä osaa ohjata sinua vapaaseen ja lapsenomaiseen Jeesuksen Kristuksen uskoon, mistä sinun sydämesi todella virvoittuisi, mielesi uudistuisi ja saisit myös vaatimatta halun kaikkeen hyvään. Vaikka he puhuisivat näön vuoksi Kristuksesta kuinka paljon hyvänsä, he eivät kuitenkaan päästä sinua hänen tykönsä uskomaan armoon ja syntien anteeksisaamista hänessä ilman ehtoja. Päinvastoin he neuvovat tekemään orjan töitä pelastuksen ansaitsemiseksi.

    F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 64-65, SLEY-Kirjat Oy, 1986.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Not only on this account but also in order to afford saddened consciences dependable and reliable comfort and to give due honor to the merit of Christ and the grace of God, Scripture teaches that the righteousness of faith before God consists solely in a gracious reconciliation or the forgiveness of sins, which is bestowed upon us by pure grace because of the unique merit of Christ, the mediator, and which we receive only by faith in the promise of the Gospel. Accordingly in justification before God faith trusts neither in contrition nor in love nor in other virtues, but solely in Christ and (in him) in his perfect obedience with which he fulfilled the law of God in our stead and which is reckoned to the believers as righteousness. Neither is contrition nor love nor any other virtue the means and instrument with and through which we could receive and accept the grace of God, the merit of Christ, and the forgiveness of sins offered to us in the promise of the Gospel, but only faith. (Rom. 4:6-8, 2. Cor. 5:19-21, Luke 18:13)

    The Book of Concord, The Confessions of the Evangelical Lutheran Church, page 544, Fortress Press, Philadelphia, Sixteenth printing 1987, Printed in the United States of America.

    Raamattu opettaa, jotta murheellisilla sydämillä olisi kestävä ja varma lohdutus ja jotta Kristuksen ansiokin ja Jumalan armo saisivat niille kuuluvan kunnian, siten, että uskonvanhurskautena Jumalan edessä on yksinomaan armollinen sovitus eli syntien anteeksiantamus, ja että se lahjoitetaan meille sulasta armosta välimiehen, Kristuksen, ainokaisen ansion tähden, ja vastaanotetaan ainoastaan uskon kautta evankeliumin lupaussanaan. (Room. 4:6-8, 2. Kor. 5:19-21, Luuk. 18:13 s.)

    Jumalan edessä tapahtuvassa vanhurskautuksessa usko siis ei nojaudu katumukseen, ei rakkauteen eikä muihinkaan hyveisiin, vaan ainoastaan Kristukseen ja hänessäkin vain hänen täydelliseen kuuliaisuuteensa, jolla hän meidän puolestamme lain täytti ja joka uskoville luetaan vanhurskaudeksi.

    Ainoa väline ja keino, jolla ja jonka välityksellä me voimme vastaanottaa ja omistaa Jumalan armon, Kristuksen ansion ja evankeliumin lupaussanassa tarjotun syntien anteeksiantamuksen, on yksinomaan usko, ei katumus, ei rakkaus eikä mikään muukaan hyve. (Tunnustuskirjat, s. 489, vuoden 1948 painos.)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    The Holy Spirit makes of many flesh and many bodies one flesh and one body (…) for, as we see what great grace we have received in Christ, our heart rejoices in having someone toward whom we can do good according to Christ’s example.

    F. G. Hedberg, The Doctrine of Faith Unto Salvation, page 69, Finnish Evangelical Lutheran Mission Inc., 1998, Second Printing, 2001, Thunder Bay, On Canada.

    Pyhä Henki tekee monesta lihasta ja monesta ruumiista yhden lihan ja yhden ruumiin – sillä nähdessämme, kuinka suuren armon olemme saaneet Kristukselta, sydämemme iloitsee siitä, että meillä on edes joku, jolle voimme Kristuksen esikuvan mukaisesti tehdä hyvää.

    F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 69, Sley, 1986.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Do all the good you can, by all the means you can, in all the ways you can, in all the places you can, at all the times you can, to all the people you can, as long as ever you can.

    Tee kaikki hyvä minkä voit, kaikin keinoin mitä voit, kaikilla tavoilla joilla voit, kaikissa paikoissa joissa voit, kaikkina aikoina joina voit, kaikille niille joille voit, niin kauan kuin ikinä voit.

    John Wesley (1703-1791)

    Ilmoita asiaton kommentti