Gospel of Salvation, Pelastuksen Evankeliumi

In the eleventh verse, the apostle tells his Ephesians that they,
too, had obtained an inheritance in Chirst, and he reminds them of the
means by which this happened in verse thirteen: ”After that ye heard the
word of truth, the gospel of your salvation.” (Eph. 1:13)

Now, these words must be well noted and carefully considered, for
they indicate the only way and means of becoming a partaker of Christ.
Here, the apostle clearly states that we become partakers of Christ by
the hearing of the Gospel, just as he states elsewhere: ”Faith cometh by
hearing, and hearing by the Word of God” (Rom. 10:17). Let whoever
wants to come to Christ and own salvation take out the word of the
Gospel and read it whenever possible so that the Holy Spirit may through
the word enlighten him or her with His gifts bringing true knowledge of
Christ by faith. Without this, all works, efforts and diligence are
useless, even if we tortured our bodies until we bled, prayed night and
day on our knees, lived alone in the wilderness and clothed ourselves in
rags! Do what you will, you will still not find peace for your
conscience nor become a partaker of Christ if God does not enlighten you
in the knowledge of Christ through the hearing of the message of the
Gospel. This is why the Gospel message is more precious than heaven and
earth. Indeed, heaven and earth with all they contain cannot help bring
even one lost sinner to Christ or lead him to partake of Him. This is
accomplished only by the Holy Spirit through the Gospel message. How
precious this word should be to us then! Indeed, we should study it and
meditate upon it when we get up in the morning and when we retire at
night, when we are moving or when we are sitting, when we are partaking
of food or drink. For this is the means by which we can find Christ,
trust in Him and lay hold on eternal life.

An excellent example comes to mind here.

Our doctrinal father, the great man of faith and noble preacher of
the Gospel, Martin Luther, had spent years searching for salvation by
his own works, by diligent prayer, fasting, by keeping late vigil, and
by devout yearning. Nevertheless, he always felt judgment in his
conscience and was never able to be at peace with God and come to know
Christ. Finally, this word of the Gospel came to him: ”The just shall
live by faith” (Rom. 1:17). To him, this was a remarkable statement! He
did not yet understand the substance of it but it was always on his
mind. Whatever he set about to do in his own holiness, he would always
hear these words in his heart: ”The just shall live by faith.” He
wondered at this statement but did not understand it. It kept coming
into his mind even if he didn`t want it to. Finally, this word became
clear to him by the Holy Spirit. He writes about it this way:
”Then I grasped that the justice of God is that righteousness by which through
grace and sheer mercy God justifies us through faith. Thereupon I felt
myself to be reborn and to have gone through open doors into paradise.
The whole of Scripture took on a new meaning, and whereas before the
”justice of God” had filled me with hate, now it became to me
inexpressibly sweet in greater love. This passage of Paul became to me a
gate to heaven …” (Roland H. Bainton, Here I Stand: A Life of Martin
Luther, Abingdon Press, New York, 1950, p. 65.)

F. G. Hedberg: THE DOCTRINE OF FAITH UNTO SALVATION (USKONOPPI
AUTUUTEEN), p. 77 -78, Finnish Evangelical Lutheran Mission Inc., 1998,
Second Printing, 2001, Thunder Bay, ON CANADA.

Apostoli kirjoittaa kolmannessatoista jakeessa efesolaisilleen, että
hekin olivat saaneet Kristuksessa perintöosan ja muistuttaa siitä, että
se oli tapahtunut, ”sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin”. (Ef. 1:13)

Näitä sanoja on pidettävä hyvin merkittävinä ja niitä on tarkkaan
tutkisteltava, sillä niissä osoitetaan ainoa tie ja väline Kristuksen
osallisuuteen. Apostoli sanoo tässä selvästi, että Kristuksen
osallisuuteen tullaan evankeliumia kuulemalla, kuten hän myös toisaalla
sanoo: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta”, Room. 10:17. Ken siis tahtoo tulla Kristuksen tykö ja
pelastuksen käsittää, ottakoon esiin evankeliumin sanan, lukekoon sitä,
missä vain saa ja voi, että Pyhä Henki saisi valaista häntä lahjoillaan
oikeaan Kristuksen tuntemiseen uskossa. Muuten kaikki teot,
kilvoittelemiset ja ahkeroimiset ovat hyödyttömiä, vaikka ruumista
kidutettaisiin verille asti, vaikka yöt päivät polvillaan rukoiltaisiin,
autiomaan yksinäisyydessä elettäisiin ja ryysyissä kuljettaisiin. Tee
minkä teet, omantunnon rauhaa et silti löydä etkä pääse Kristuksen
osallisuuteen, ellei Jumala evankeliumin sanaa kuullessasi valaise sinua
Kristuksen tuntemisessa. Siksi evankeliumin sana on taivasta ja maata
kalliimpi. Eiväthän taivas ja maa kaikkine luotuineen voi auttaa
ainuttakaan syntistä Kristuksen tykö eli johdattaa hänen
osallisuuteensa. Sen tekee vain Pyhä Henki evankeliumin sanan kautta.
Kuinka kallis tämä sana siis onkaan! Tosiaan meidän olisi tutkisteltava
ja ajateltava sitä aamulla noustuamme ja illalla maata pannessamme,
kävellessämme ja istuessamme, syödessämme ja juodessamme. Tämä on näet
se väline, jota käyttäessämme voimme löytää Kristuksen, turvata häneen
ja tarttua kiinni iankaikkiseen elämään.

Muistuupa tästä mieleeni mainio esimerkki.

Oppi-isämme, suuri uskonsankari ja jalo evankeliumin saarnaaja Martti
Luther etsi ensin vuosikaudet pelastustaan omilla teoilla, rukoilemalla
ahkerasti, paastoten, valvoen ja hartaasti ikävöiden. Alati hän
kuitenkin tunsi tuomion tunnossaan eikä päässyt koskaan sovintoon
Jumalan kanssa eikä Kristuksen tuntemiseen. Viimein johtui hänen
mieleensä tämä evankeliumin sana: ”Vanhurskas on elävä uskosta”, Room.
1:17. Tämä oli hänestä ihmeellinen sana. Hän ei ymmärtänyt vielä sen
sisällystä, mutta kuitenkin se oli aina hänen mielessään. Mihin tahansa
hän ryhtyi omassa pyhyydessään, hän kuuli aina sydämessään nämä sanat:
”Vanhurskas on elävä uskosta.” Hän ihmetteli tätä sanaa, mutta ei
ymmärtänyt sitä. Se tuli hänen mieleensä alinomaa, vaikka hän ei olisi
tahtonutkaan. Vihdoin tämä sana kirkastui hänelle Pyhän Hengen kautta.

Hän kirjoittaa siitä näin:
”Armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niinkuin
kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. Tällöin minä tunsin itseni
suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan
paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun
toiset kasvot. – Yhtä suurella vihalla kuin olin ennen vihannut sanaa
`Jumalan vanhurskaus`, niin minä nyt suurella rakkaudella tätä minulle
kaikkein suloisinta sanaa ylistin, ja siten tämä Paavalin sana oli
todella paratiisin portti.” (Roland H. Bainton, Tässä Seison, Martti
Lutherin elämä, SLEY-Kirjat Oy, 1982)

F. G. Hedberg, Uskonoppi autuuteen, s. 75 – 77, SLEY-Kirjat, 1986.

76 kommenttia

  • Sami Paajanen sanoo:

    Mika Rantanen02.11.2019 19:40 Rovasti Matti Väisänen osoitti yhtäpitävästi edellisen kanssa Paavalin käyttävän Roomalaiskirjeen neljännessä luvussa vanhurskauttamisesta opettaessaan sanaa ”lukea” (λογίζομαι, lukea, laskea) yksitoista kertaa. Syntinen vain ja pelkästään luetaan vanhurskaaksi. Ote gradustani.

    Forenssinen vanhurskauttamisoppi on vain eräs näkökulma jolla on painolastina oma historiallinen juridiikka roomalaisesta ja germaanisesta oikeuden käsityksestä, joka omaksutiin pikkuhiljaa läntisessä perinteessä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Vanhurskauttaminen merkitsee samaa kuin absoluutio, synneistä vapaaksi julistaminen. Tunnustuskirjat 1990, s. 435. Vielä kerran: Usko ja rakkaus kuuluvat yhteen, mutta rakkaus on aina uskon seurausta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, kuten Paavali kyselee galatalaisilta sitä, että “saitteko Hengen lain teoista vai uskossa kuulemisesta”, niin siinä hän ilmaisee asian ytimen. Mehän emme saa Henkeä rakkaudesta tai jostakin muusta teoista, vaan yksin uskosta. Usko tulee siten ensin, joka vanhurskauttaa. En tarkoittanut sitä, että rakkaus/teot tulisivat viiveellä, vaan sitä että vanhurskauttaminen ei ole yhtä kuin usko ja rakkaus. Tosin sanoen teot.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, ei kai mikään kirkkokunta väitä opetuksessan, että lain teoista saadaan Pyhä Henki. Myäs katolinen hurskauselämä oli Lutherin aikan toisenlaista kuin nykyään.

      “En tarkoittanut sitä, että rakkaus/teot tulisivat viiveellä, vaan sitä että vanhurskauttaminen ei ole yhtä kuin usko ja rakkaus. Tosin sanoen teot.” Viimeisestä lauseesta olen eri mieltä. Vanhurskauttaminen on juuri yhtä kuin usko ja teot. Itse lainasit Jeesuksen sanaa; “Se on Jumalan teko, että uskotte hänen joka on minut lähettänyt”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      “Mika Rantanen02.11.2019 20:19 Vanhurskauttaminen merkitsee samaa kuin absoluutio, synneistä vapaaksi julistaminen. Tunnustuskirjat 1990, s. 435. Vielä kerran: Usko ja rakkaus kuuluvat yhteen, mutta rakkaus on aina uskon seurausta.”

      Vanhurskauttaminen merkitsee sitäkin, vapaksi julistamista, mutta myös tekemistä. Uskossa rakkaus on läsnä ei sen seuraus. Koska Kristus itse on rakkaus ja hän on uskossa läsnä, ihmisen sydänmessä. Kristus teissä kirkauden toivo lausuu Paavali. Kristusta ei voi jakaa kilon irtopaloihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Aivan Sami, totesin: “Se on Jumalan teko, että uskotte hänen joka on minut lähettänyt,” Tässähän Kristus ilmaisee tuon keskeisen asian sekä meille, että juutalaisille mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Tässähän Kristus viittaa ainoastaan ja vain pelkästään uskoon.

      Mutta kuten aikaisemmin totesin usko tulee koetelluksi ja usko osoittautuu oikeaksi vasta – kärsimyksissä ja vastoinkäymisissä. Siinä tulee myös ilmi se mihin ihmisen vapaa tahto kykenee. Mielestäsi “vanhurskauttaminen on juuri yhtä kuin usko ja teot.” Minä kuitenkin jätän tästä pois teot. Tässä meidän ajattelussamme on ero, mutta ei kuitenkaan kiistan aihe.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, itse ajattelen niin, että uskoa voidaan koetella monella tavalla, ei pelkästään ” – kärsimyksissä ja vastoinkäymisissä. ” Ihmisen vapaa tahto kykenee moniia asioihin ja Jumalan avulla vieläkin enemmän, Paavali sanoo: ” kaikki minä voin hänessä joka minua vahvistaa”. Olet oikeassa siinä, että luterilaisuudessa teot liittyvät sidottuun tahtoon. Kaikki pakanoiden hyvätkin teot ovat tosi-asiallisesti syntiä, niin radikaali on sidottu tahto. Ihmisessä ei händä olevan mitään hyvää, vaikka toisaalta ihmisluonnon ja perisynnin välillä tehdään tunnustuksessa ero. Miksi tämä ero tehdään vaikka ihminen on paha, eikä hänessä asu mitään hyvää, sitä en tiedä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Hyvää pohdintaa, joita oli ilo lukea. On myös hyvä muistaa, ettei esim. Luther kieltänyt hyvien tekojen merkitystä, sillä niitä vaaditaan kaikilta ihmisiltä, ei ainoastaan uskovilta, laki on edelleen selkeä: ”Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi.” Samaan aikaa on hyvä muistaa, ettei lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, jne.

    Kuten siis jo edellä olette todenneet, että usko vaikuttaa tekojen mukana, niin meidän tulee säilyttää ennenkaikkea usko ja ainoastaan usko. Uskon kilvoituksen kautta ihminen kasvaa Armossa ja katse pysyy yksin Kristuksessa, eikä omissa tekemisissä. Luottamus Jumalaan on myös sitä, ettei Hän hylkää, vaan vie loppuun alkamansa työn. Saamme myös uskoa, kerran pelastettu on aina pelastettu, muutenhan me tekisimme Jumalasta valehtelijan. Hänen lupauksensa on varma, siihen saamme luottaa kaikessa.

    Onhan myös tekomme Jumalassa tehdyt, kun uskomme Häneen Poikansa kautta. Omat tekomme ovat kuolleita tekoja, mutta Kristuksessa olemme Elävät, niin myös tekomme ovat ja elävät uskon kautta. Vanhurskas on elävä uskosta.

    Kristuksen mieli on palveleva Henki, ei omaa etsien, vaan toisen parasta. Kristitty asettaa usein toisen edelle ja on valmis toimimaan vastoin omaa etua, jos vain saa siten autettua lähimmäistä. Näinhän ei maailma toimi, muutenhan meillä ei olisi sotia ja riitoja. Laittomuus on rakkauden puutetta ja sitä maailmassa riittää.

    Paavali kirjoittaa: ”Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on: “Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti”.

    Ja vielä: Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: “Herra tuntee omansa”, ja: “Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.

    Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Muutama kommentti Ismon positiiviseen viestiin;

    1. ” Samaan aikaa on hyvä muistaa, ettei lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, jne.”

    Eli toisin sanoen meille. Luterilaisuus ei ole kumonnut lain 3. käyttöä. Tätä Paavalin lausetta voidaan käyttää kummin päin halutaan.

    2. “Kuten siis jo edellä olette todenneet, että usko vaikuttaa tekojen mukana, niin meidän tulee säilyttää ennenkaikkea usko ja ainoastaan usko. ”

    Siis ei tekoja vai? Mitä tämä lause oikeastaan sisältää? Sanoisin , meidän tulee säilyttää usko ja kristilliset teot.

    3.” Saamme myös uskoa, kerran pelastettu on aina pelastettu, muutenhan me tekisimme Jumalasta valehtelijan.”

    Mikä Raamatun argumentaatio on tässä takana? Entä Deemas joka rakastui tähän maailmaan, Entä Juudas? Entä monet Vt:n pyhät jotka luopuivat?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Sami Paajanen on hyvin innokas kommentoija täällä ja haluaa jättää tänne viimeisenä kommentin. Tee mielummin vaikka oma blogi tästä aiheesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Mika, pyydän anteeksi innokuuttani, yritän kirjoittaa vähemmän. Jatkakaa te muut, aihe on mielenkiintoinen ja Mikalla on ollut hyviä blogeja.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Älkää hyvät miehet lopettako… On tärkeää, että näitä ydinkysymyksiä pohditaan julkisesti. Sami ymmärtää varmasti, että Usko on ensin, sitten tulee teot, tämä on vain teologinen järjestys, ei siis niin, että niitä voisi käytännössä ja todellisessa elämässä erottaa. Sanoohan Jeesus: ”Älköön vasen kätesi tietääkö, mitä oikea tekee.”

    Luottamus Jumalaan tulee uskon kautta, kun uskomme, niin se muuttuu luonnollisesti Jumalan teoiksi. Kun Jaakob kirjoittaa: ”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.”

    Eli Uskon kautta saatu Henki on tekojen eläväksi tekijä. Kuollutta uskoa ei ole olemassa, jos se on oikeaa Kristillistä uskoa. Näin voimme kaikki uskoa.

    Pietari kirjoittaa seuraavassa siitä kalliista uskosta, joka ei saata olla toimeton, ja näin ollen vastaa samalla jo edellä käytyyn keskusteluun mitä parhaiten.

    Tämä kannattaa lukea tarkoin ja sisäistää, sillä Hänen tuntemisensa kautta, lahjaksi saatua on kaikki, myös teot pyrkimykset. Uskon kautta tulee kaikki hedelmät, ei tekojen, vaan teot vaikuttaa nimittäin juuri oikea usko.

    ”Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. 2.Piet.1:1-8

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Kun Herran Henki sydämen, uskossa uudistaapi, himoja synnin saastaisen, se meissä kuolettaapi.

    Vanha virsi, C. O. Rosenius, Vanhurskaana Jeesuksessa, s. 62, Sley, 1976.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Vapautta ja Hengen lahjaa me emme saa millään ansiolla, vaan yksinomaan uskolla; usko yksin näet omaksuu lupauksen, niin kuin Paavali tässä selvästi sanoo: “Ja me niin uskon kautta”, emme tekojen kautta, “saisimme luvatun Hengen”. Gal. 3:14.

    Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 352, Sley, 1957.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Mika Rantanen sanoppa kuinka tämä “uskon kautta” tapahtuu?

      Kuinka esim Lutherilla entä sinulla?

      Miten sen löytää evankeliumeista ja Jeesuksen Sanoista?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Pasaselle, en tiedä miten “uskon kautta” Luther tai Rantanen ovat Hengen lahjan saaneet, mutta vastaan kuinka itse Raamatun paikan ymmärrän. Tiedän saaneeni Hengen lahjan kasteessa ja sen yhteydessä Raamatun sanaan uskomalla ja uskossa, jonka Isä Jumala on Poikansa kautta armostansa antanut ja vaikuttanut. Arvelen, että Rantanen ja Luther ovat samoilla linjoilla?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    “Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.”

    On tärkeää ymmärtää, että Jeesuksen uskon kautta meidät pelastetaan, ei oman uskomme kautta. Eihän meillä ole uskoa edes sinapin siemenen vertaa.

    Me turvaamme Kristukseen juuri sen tähden, että olemme syntiset ja uskottomat, Jumalan Pojan usko on se, joka meidät pelastaa viimeisenä päivänä. Ei meillä ole antaa mitään sielujemme lunnaiksi. Jumala lähetti Poikansa maailmaan, että Me Hänen kauttaan saisimme sovituksen. Hän täytti kaiken ja tuli Jumalan Vanhurskaudeksi meidän tähtemme, sillä Rakasti meitä, niinkuin Isä Rakastaa lapsiaan.

    Hänen käskynsä on, että me uskomme Häneen, jonka on Lähettänyt.

    “Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” Gal.2:19-21

    Tuossa Paavali käyttää sellaista merkitystä, että Hän elää Kristuksessa, eikä omassa varassa ja omassa uskossa, vaan Jeesuksen uskossa.

    On tärkeää ymmärtää, että Jeesuksen seuraaminen on juuri vaeltamista Hänen uskossaan. Miten Jeesus vaelsi ja uskoi? Hän ei puhunut omaansa, vaan puhui ja toimi Lähettäjänsä tahdon mukaan. Jeesus vaelsi Jumalan tahdossa ja kuuliaisuudessa, vaikka Hän oli Jumala, niin Hän otti orjan muodon, että Hän voisi auttaa meitä, jotka olemme orjia. Miten meidän siis tulee seurata Jeesusta?

    Eikö niin, että me elämme Hänen uskossaan. Eli Kristuksessa. Paavali kirjoittaa: “Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” Room.14:7-8

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Tämä ilmaus “uskon kautta” voidaan Rafael Gyllenbergin sanakirjan mukaan kääntää myös “uskomalla” ja ” uskon välityksellä”. Uskoontulo on aina suuri ihme jokaisen kohdalla. Jeesus itse ja hänen sovitustyönsä ja kaste ovat niitä, johon usko nojautuu, pitäytyy ja perustautuu. Lutherin kerrotaan joskus huudahtaneen: “Olen kastettu, olen pelastuva.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Mitä on “usko” joka ei tee niinkuin Jeesus Sanoo, siis kun Jeesus jotain käskee niin miksi ei tehdä niin?

      Sanokaa miten voi seurata Jeesusta jos ei tee niinkuin Hän Sanoo?

      Luuk. 13:5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Täytyy muistaa myös nämä Jeesuksen sanat: “Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt. 10:8)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Mika Rantanen mitä Jeesus julisti, lakiako vai Jumalan valtakuntaa?

      Luuk. 16:16 Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa,

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Jeesus ei tullut lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan TÄYTTÄMÄÄN. Matt. 5:17. Hän täytti lain vaatimukset kaikkien meidän puolestamme elämällään ja Golgatan ristillä. “Se on täytetty.” Joh. 19:30. Kun tämän uskomme, saamme voiman elää Jumalan tahdon mukaista elämääkin ja pysymme Jeesuksen yhteydessä. Jeesus: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.” Joh. 15:4

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Pasanen, mitä sinun mielestäsi “pitää tehdä”? – Parannus, mitä sinä tarkoitat parannuksella, jonka perään kyselet kaikilla blogeilla?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Rukous ei ehkä muuta asioita, mutta se muuttaa sinun suhtautumistasi asioihin. Prayer may not change things for you, but it for sure changes you for things. Samuel M. Shoemaker (1893-1963)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      M. Rantaselta mielenkiintoinen blogi ja hyvät kommentit keskusteluun, samoin muidenkin keskusteluun osallistuneiden osalta, kiitos siitä. Keskustelu saisi mielestäni jatkua myös Sami Paajasen kommenteilla. Toivottavasti pelastuksen evankeliumi vielä tavoittaa suomalaisia. Painotus tietysti niin, että lain alta evankeliumin alle.

      Ilmoita asiaton kommentti