Hajaannuksen lyhyt oppimäärä

Lestadiolaisuus on osoittautunut oikeaksi aarnihaudaksi. Aina löytyy jotain uutta. Milloin syntiä, milloin riitaa ja hajannusta ja ihmettelijöitä riittää.  Jostain on syntynyt ainakin yleiseltä mielipiteeltä vaikuttava asia: Uskovien ja ainakin lestadiolaisten pitäisi olla synnittömiä. Sehän on yhtä hoopoa ajatella, että kaikista suomalaisista tulisi raittiita, koska meillä kaikilla on samanlainen syntiturmelus.

Laestadiuksen minen saanut liikehdintä alkoi Pohjois-Ruotsissa vaikuttaa viime vuosituhannella. Jos liikehdinnässä on Hengen voima, sitä ei saada sammumaan. Liike syntyi kirkon piiriin, koska LLL oli Karesuvannon kirkkoherra. Liikkeen ilmeinen tarkoitus oli vain syventaa hengenelämää kirkossa sisällä. Suomeenkin liike tuli kirkon toiminta-alueelle, koska silloin pääosa suomalaisista oli Luterilaista uskoa tunnustavaa väkeä. Suomessakin oli vain tarkoitus suolata kirkkoväkeä Jumalan sanalla mahdollisuuksien mukaan. Suomi ei ole ollut aiemmin kovin avoin millekkään "vieraslajille" eikä lestadiolaisuus tehnyt siinä poikkeusta.

Kirkon piirissä elävillä on paikallisen kirkkojärjestyksen mukainen suhtautuminen sakramenttiyhteyteen ja muuhun toimintaan. Näin oli ainakin sadan vuoden ajan kaikissa Pohjoismaissa, joihin Lestadiolaisuus oli levinnyt. Ison hajaannuksen jälkeen eri haarat järjestivät kirkkosuhteensa kukin omalla tavallaan. Poikkeukset teki Amerikka, jossa ei ollut vastaavaa valtakirkkoa ja siellä asiat eriytyivät ehkä ihan järkevästi, että kirkot hoitavat asiat omalla tavallaan. Siellä koko evankeliumin täyteyteen kuuluvat toimitukset ovat käytössä omassa piirissä.

Sukupolvet vaihtuvat ja näkökannat samoin. Jos Jällivaaran Lestadiolaisuus on globaali toimija, niin eihän mikään itsenäinen kirkko pyri toisen kirkon ruokapöytään? Ruotsi ja Norja saivat ahaa-elämyksen, että Amerikasta saadaan käypä malli ja se otetaan käyttöön, jolloin syntynyt pyhien yhteisö on omavarainen. Nyt tuli Suomi sitten ongelmaksi, kun Lestadiolaisuus Suomessa oli luontevasti vaikkakin vaihtelevalla ohjelmalla kirkon piirissä ottaen osaa myös hallintoon ja muuhun seurakuntaelämään. Näin oli syntynyt kaksi liekanarua eli riippuvuutta. Vaikka yhdistysmuotoisesti Esikoislestadiolaisuus on sääntöjensä mukaan suomalainen ja normaalisti hallittu yhteisö, myös syvä riippuvuus Lapinmaan seurakunnan wanhinten ohjaukseen on ollut erittäin vahva.

Jossakin syntyi dokmi, että Lestadiolaisuudessa påitää olla samat neuvot kaikkialla missä sitä esiintyy. Nyt kääntyivät katseet Suomeen ja kulmakarvat kohosivat entä Suomi. Kun on kyse asiasta, johon ei ole löydettävissä sitovaa Raamatunkohtaa, niin pitää kutsua kollegio kolle ja alkaa etsiä Jumalan tahtoa. Näyttää siltä, että osa joukosta oli valmis seuraamaan johtajiaan nseurauksista välittämättä, niinhän kunnon kristitty tekee. Asiat alkoivat muovautua pienin esityksin, kunnes kulissesissa asia tuli välttämättömäksi ratkaista. Varmasti oli myös ilmassa tieto, että kitkatta kaikki ei käy, mutta tilanne oli kuitenkin kulkeutunut siihen, että jako kävi luonnollisesti, vaikka ei kivuttomasti. Rajalinjaksi tuli siis uskollisuus kotikirkolle tai Lapin wanhimmille.

 

1 kommentti

  • Taisin tarttua johonkin vanhaan juttuun, mutta haitanneeko?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit