Hajaannus Korintin seurakunnassa

Apostoli Paavali kiittää kirjeessään Korintin seurakunnalle Jumalaa siitä armosta, joka heille oli annettu Jeesuksessa Kristuksessa. Samalla hän kehotti seurakuntaa olemaan yksimielinen ja välttämään hajaannusta. ( 1. Kirje korinttilaisille)

Kirjeen mukaan Korintin seurakunta oli jakaantunut eri julistajien kannattajiin. Tekstistä ei tarkemmin ilmene, mitä eroa seurakuntalaiset kokivat Paavali, Pietarin ja Apolloksen opetusten välillä olevan, mutta tämä koettu ero aiheutti kuitenkin seurakunnan kokouksissa hajaannusta ja ryhmäkuntaisuutta. Tämän hajaannuksen ja Herran ateriaan viettoon liittyneiden ongelmien vuoksi Paavali moitti seurakuntaa siitä, että heidän yhteinen kokoontumisensa oli heille pikemminkin vahingoksi kuin hyödyksi.

Paavali tahtoi kirjeellään palauttaa korinttilaisten mieleen sen evankeliumin jota hän on julistanut: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu.

Paavalin mukaan seurakunnan tuli julistaa sitä Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän oli jo ennen aikojen alkua määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Kyse ei ollut tämän maailman eikä tämän maailmanajan valtiaiden viisaudesta, vaan siitä viisaudesta, jonka Jumala on valmistanut  niille, jotka häntä rakastavat. Yhdenkään ihmisen ei tullut ylpeillä Jumalan edessä.

Seurakuntalaisten ei tullut asettua yhden julistajan puolelle toista vastaan, vaan luottaa siihen mitä oli kirjoitettu. Myös sananjulistajat olivat palvelijoita, jotka hoitivat sitä tehtävää jonka Herra oli heille antanut.

Paavalin mukaan Herra oli antanut seurakuntalaisille erilaisia armonlahjoja ja palvelutehtäviä. Seurakunnan kokoontuessa yhteen oli jokaisella jotain annettavaa. Kaiken tuli kuitenkin tapahtua arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä.

Paavalin liki kaksi vuosituhatta sitten kirjoittamat opetukset Korintin seurakunnalle ovat ajankohtaisia myös meidän aikanamme Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Yhä tänään tulee julistaa ristiinnaulittua Kirstusta. Kristusta, joka kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu. Kristusta, jonka Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Yhä tänään tulee välttää asettamasta aikamme ihmisviisautta Jumalan kirkkauden edelle. Ketään aikamme ihmistä ei tule palvoa, niin kuin Jumalaa palvotaan. Yksikään ihminen ei voi ylpeillä Herran edessä. Kaiken olemme saaneet Herralta, yhteiskunnallisen ymmärryksemme, tieteelliset tuloksemme, urheilusaavutuksemme ja taiteelliset kykymme. Aivan kaiken on Herra meille antanut.

Yhä tänään tulee seurakunnan pitää yhtä Jeesuksessa Kristuksessa ja välttää keskinäistä hajaannusta.

    • Jep on normaalia parempi leffa, ei tulkitse Raamattua, vaan antaa elokuvan kertoa vahvan tarinan. Salit oli tänään loppuun myytyjä. (hki)

  1. ”Yhä tänään tulee julistaa ristiinnaulittua Kirstusta. Kristusta, joka kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu. Kristusta, jonka Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” blogisti

    Tuosta olen samaa mieltä.

    Tein pienen kokeen kirjoittamalla blogin ”Syytä iloita”. Halusin nähdä kiinnostaako lukijoita ihan perusevankeliumin esille tuominen. Havaintoni mukaan ei kiinnosta ollenkaan niin paljoa kuin esim. kirkossa jakaannusta aiheuttavat aiheet.

    Kirkon sanoma on ilosanoma, se on positiivinen ja kaikille tarjolla oleva. Kuitenkin me askaroimme hyvinkin paljon kirkossa eripuraa ja hajaannusta aiheuttavien aiheiden kanssa. Niihinkin on syytä ottaa kantaa, mutta mieluummin rakentavassa kuin hajottavassa hengessä. Eri mieltä olevien kanssamatkaajien saatanaksi syyttäminen ei mielestäni rakenna vaan hajottaa entistä enemmän.

    On tarpeen muistaa ja muistutta, että emme pelastu tekojemme ansiosta vaan yksin armosta uskon kautta Jeesukseen. Joissain yhteyksissä on syntynyt vaikutelma, että esim, maahanmuuttoon kriittisemmin suhtautuvat on tuomittu helvettiin yhdessä Saatanan kanssa vain heidän mielipiteidensä vuoksi. Se ei mielestäni ole kristillistä.

    • Salme, tässä pitää kylläolla realistinen. Ihan täysi yksimielisyys edellyttäisi sitä, että meillä olisi harmoninen hengallinen herätys, jossa olisi niin voimakas Pyhän Hengen ilmapiiri, ettei kenellekään tulisi mieleenkään rikkoa tätä pyhää kokemusta. Niin kauan kuin yhteyspyrkimyksemme eivät nouse tällaisesta kuuliaisuudesta Jumalaa ja Hänen missiotaan kohtaan on meillä eripuraa, lahkoja ja vinoutuneita ihmisiä. Näin on aina ollut kautta kirkon historian. En tänään näe kovinkaan hyviä mhadollisuuksia kirkon koossapitämiseen hengellisessä mielessä. Pelkäänpä että tämä tilanne lopulta jättää lopulta meidät uskovat ”navigoimaan myrskyisälle merelle”.
      Sellaiset ihmiset, joille Jumala ei ole tärkeä, eivät välitä mistään yhteydestä tai Kristuksen ruumiin rakentamisesta. Nykyistä homoagendaa ajaa moni ihminen jota ei kirkko itsessään kiinnosta muuta kuin siinä mielessä, että sekin on saatava tämän ”tasa-arvon” piiriin. Koko yhteikunta on tässä ”tasapäistettävä”. Tämän idean kanssa ei koskaan synny mitään Hengen yhteyttä, joku lihallinen sopiminen on toki mahdollista, mutta se on aivan eri asia kuin aito Hengen yhteys.

    • Antti, olet oikeassa, mahdotonta on saavuttaa täydellistä yksimielisyyttä. Sellainen ei ole realististakaan.

    • ”En tänään näe kovinkaan hyviä mhadollisuuksia kirkon koossapitämiseen hengellisessä mielessä.” Olen saanut sen käsityksen, että uskot Pyhään Henkeen. Missä uskosi nyt on?

    • Martti Pentti.Olen saanut sen käsityksen, että uskot Pyhään Henkeen. Missä uskosi nyt on?
      Koetin jo sanoa, mitä tarkoitan ja mitä ymmärän Hengen yhteydellä.
      Ihan täysi yksimielisyys edellyttäisi sitä, että meillä olisi harmoninen hengallinen herätys, jossa olisi niin voimakas Pyhän Hengen ilmapiiri, ettei kenellekään tulisi mieleenkään rikkoa tätä pyhää kokemusta. Niin kauan kuin yhteyspyrkimyksemme eivät nouse tällaisesta kuuliaisuudesta Jumalaa ja Hänen missiotaan kohtaan on meillä eripuraa, lahkoja ja vinoutuneita ihmisiä.
      Uskon kyllä Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen mutta myös ihmisten kykyyn sotkea Jumalan parhaatkin suunnitelmat.

    • Tähän kohtaan sopii viittaus 1. Kor. 11:19
      ”Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi.”

      Jäähyväispuheessaan Efesoksen seurakunnalle Paavali toteaa: ”Teidän omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka julistavat totuuden vastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaan (Apt. 20:30)

      Galattalaisille Paavali kirjoittaa: ”Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus jonka olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana.” (Gal 2:4.5)

      Johannes puolestaan kirjoittaa antikristuksista (pienellä alkukirjaimella): ”he ovat lähtöisin meidän joukostamme, mutta he eivät olleet meidän joukkoamme, Jos he olisivat kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet keskuudessamme. Mutta täytyihän käydä ilmi, etteivät kaikki kuulu meihin.” (1. Joh. 2:19)

      Seikka milloin on kyse tavanomaisesta ryhmäkuntaisuudesta taikka skismasta ja milloin seurakunnan keskuudessa vallitsee vakava harha, tulee tutkia Jumalan sanalla, Pyhällä Raamatulla.

      Raamatun kirjoitusten tuntemattomuus tai joskus myös ymmärtämättömyys ilman kaitsentaa voi antaa kasvualustan vakavalle harhalle.

    • ”Ihan täysi yksimielisyys edellyttäisi sitä, että meillä olisi harmoninen hengellinen herätys, jossa olisi niin voimakas Pyhän Hengen ilmapiiri, ettei kenellekään tulisi mieleenkään rikkoa tätä pyhää kokemusta.” Kolmannessa uskonkappaleessa tunnustamme uskon pyhään, yhteiseen seurakuntaan ja pyhien yhteyteen. Tarkoittaako tämä ’ihan täyttä yksimielisyyttä, jota kenellekään ei tulisi mieleenkään rikkoa’? Minulle se merkitsee pikemminkin paljon syvempää yhteyttä, joka ylittää kaikki kristittyjen opilliset erimielisyydet. Se on Pyhän Hengen työtä, joka toimii eri tasolla kuin mikään ilmapiiri.

    • Pentti.”Tarkoittaako tämä ‘ihan täyttä yksimielisyyttä, jota kenellekään ei tulisi mieleenkään rikkoa’? Minulle se merkitsee pikemminkin paljon syvempää yhteyttä, joka ylittää kaikki kristittyjen opilliset erimielisyydet. Se on Pyhän Hengen työtä, joka toimii eri tasolla kuin mikään ilmapiiri”.
      Aivan oikein, minäkin uskon, että on vain yksi ehtoollisleipä, vaikka on monta leipää. Pyhä Henki toimii luomakunnan kaikissa kerroksissa. Myös ihmisten työpaikoilla.
      Sitten minua kiinnostaa myös se, mikä silmään näkyy. Jeesus rukoili uskovien näkyvän yhteyden puolesta, ”että maailma uskoisi”, Joh 17. Tässä yhteydessä Hän puhuu kirkkaudestaan. Se on myös hänen läsnäoloaan ja ilmapiiriään. Minun kokemukseni on,että tämän ilmapiirin kokeminen vetää myös uskomattomia ihmisiä sanan kuuloon ja uudistumaan uskossa ja pelastumaan. Sellainen sekasotku mikä meidän kirkossamme on tänään ei vedä ilmeisesti kovin monia puoleensa vaan päinvastoin karkoittaa ihmisiä kirkosta.

    • Pentti. ”Kolmannessa uskonkappaleessa tunnustamme uskon pyhään, yhteiseen seurakuntaan ja pyhien yhteyteen. Tarkoittaako tämä ‘ihan täyttä yksimielisyyttä, jota kenellekään ei tulisi mieleenkään rikkoa’? Minulle se merkitsee pikemminkin paljon syvempää yhteyttä, joka ylittää kaikki kristittyjen opilliset erimielisyydet. Se on Pyhän Hengen työtä, joka toimii eri tasolla kuin mikään ilmapiiri”.
      Pyhän Hengen vaikutusta maailmassa voisi pohtia pitkäänkin. Nuorena, kun mietin, mikä on 2 Tess 2 3-10 mainittu asia, ”joka pidättää laittomuuden ihmisen” ja laittomuuden täyden valtaanpääsyn ilmestymisen, ajattelin, että voiko se olla Pyhän Hengen poistuminen maailmasta?Toinen optio oli seurakunnan tempautumien pois maailmasta , mutta silloin minusta voisi Pyhä Henki jäädä maailmaan/luomakuntaan. Ajattelin, että jos Pyhä Henki poistuisi kokonaan, ihmiskunta tuhoaisi itsensä sotimalla ydinaseilla muutamassa kuukaudessa tai korkeintaan vuodessa. Silloin ajattelin siis, että Pyhän Hengen läsnäolo ja vaikutus maailmassa estää ihmiskunnan pahimpien pyrkimysten toteutumisen.

  2. Tunnustuskirjojen joukossa on myös yksimielisyyden ohje. Olen sitä lukenut, mutta en muista mitään. Ensiksi pitäisi määritellä mikä määrä yksimielisyyttä pitäisi veljeyteen kuulua. Olen kuullut tarinan, että Martti Lutherin ja Ulrich Zvinglin tiet erosivat yhden sanan takia. En osaa sanoa oliko se niin ratkaiseva, jos sanotaan on/merkitsee. Ehkä kuitenkin ei kaksi kukkoa olisi sopinut samalle tunkiolle. Jos olemme hienoilla päivällisillä ja siinä on monet vermeet, niin voiko joku syödä ruokansa pelkällä haarukalla, vai onko rikos niin suuri, että heitetään ulos?

    • Aivan oikein, kyllä monien muidankin suurten Jumalan palvelijoiden pikkumaisuus ja turhamaisuus on sopivan hetken tulle ollut silmiinpistävää. Nämä voivat olla vähän kuin taiteilijat kilpasilla keskenään ja lapsellisesti toistensa kimpussa.
      Kuitenkin, kun nyt tätä kirkon yhtenäisyyttä ja koossapysymistä on alettu tuputtamaan joksikin kriteeriksi sille, että kirkkoon pitäisi yhtenäisyyden säilyttämiseksi istuttaa nykyaikanienkin avioliittonäkemys ollaan jo pahasti hakoteillä. Sellainen yhtenäistyys, missä hylätään aivan perustavaa laatua olevat Raamatun sanan ymmärtämis ja- selittämiskriteerit ei ole vaalimisen arvoinen. Muutenhan yhteyden standardi pitäisi olla, meillä on yhteys minkä vaan kanssa. Pääasia että on yhteys?

    • Olen minäkin kullut tarinan, jonka mukaan ruotslainen Rosenius ja Paavo Ruotslainen kohtasivat ja tapaaminen päättyi melkoiseen riitaan? Nämähä olivat 1800-luvun herätysjohtajat Ruotsista ja Suomesta.

  3. Olisi tosiaan hyvä muistaa, että kaikki on Armoa ja kaikki on saatu Lahjaksi Kristuksessa, kuten blogi täsmentää.

    Mistä kuitenkin johtuu, että niin moni haluaa tuoda vain omaa käsitystään esiin, vaikka meillä on yhteinen tunnustus ja oppi? Emmekö tunne kirjoituksia ja siksi eksymme?
    Vai emmekö tunne mitä Kirkko opettaa? Monesti hämmentää, miten selvätkin asiat väännetään kieroon vain sen tähden, ettei edes Kristinuskon Perustus ole tiedossa.

    Ei ole paha asia, jollei tiedä, koskaan silloin voi ottaa selvää, mutta se on paha asia, kun alkaa arvostelemaan surutta sellaista mitä ei edes tunne. Kirkon opetus on enää vain harvalle selkeää, mutta se ei johdu siitä, etteikö Kirkon oppi olisi selkeä.

    Missä on Kirkon opettajat? Käskihän Jeesus kuitenkin kastaa ja opettaa…

    • Kiinnität Ismo Malinen huomiota samoihin asioihin joihin viittaa tuossa edellä (21.02. klo 22:25)

      Kuten totesin, Raamatun kirjoitusten tuntemattomuus tai joskus myös ymmärtämättömyys ilman kaitsentaa voi antaa kasvualustan vakavalle harhalle.

      Mistä sitten kirkolle opettajia?

      Paikallisissa seurakunnissa on ihan hyviä opettajia, vaikkeivat kaikki olisikaan. Hyviä opettajia löytyy myös herätysliikkeistä. Ei pidä tukeutua vain yhteen opettajaan, vaan tulee kuunnella useita ja vertailla opetusta siihen mitä kirjoitetusta Raamatusta itse löytää. Herätysliikkeet järjestävät ihan tavallisille maalikoille tarkoitettua koulutusta Raamatun tuntemukseen ja kirjoituksia jo paremmin tunteville sen opettamiseen myös muille.

      Urho Muroma totesi aikanaan Suomen Raamattuopistosta:
      ”Se tahtoo herättää oppilaissaan ymmärtämystä ja rakkautta kansankirkkoamme kohtaan. Mutta samalla tahtoo se kasvattaa eläviä ja palavahenkisiä jäseniä työhön tämän kirkon piirissä avuksi seurakuntien papistolle.”

      Raamatun tuntemusta ei siis pidä ”ulkoistaa” vain ammattiteologien asiaksi, vaan rinnalle tarvitaan joukko sisällön hyvin tuntevia vapaaehtoisia.

    • Ismo. ”Emmekö tunne kirjoituksia ja siksi eksymme? Vai emmekö tunne mitä Kirkko opettaa? Monesti hämmentää, miten selvätkin asiat väännetään kieroon vain sen tähden, ettei edes Kristinuskon Perustus ole tiedossa”.
      EF 4:11 virkojen joukossa on opettaja. Opettajan tehtävä on mm.pitää se urakunta ”raiteillaan”. Näin opettaja on tasapainottava tekijä seurakunnassa.Opettaja on itse kristinopista ja oman taustayhteisönsä perustoista kiinnostunut Raamatun tuntija. Opettaja voi olla parasta akateemista tasoa mutta myös aivan mainiosti sanaa tunteva ja toisillekin selittävä maallikko. Opettajalla on erityinen lahja selittää Raamatun sanan merkitys käytännöllisellä ja vastaanotettavalla tavalla. Hyvä opettaja saa kuulijansa innostumaan Ramatun tutkimisesta, ja tämä minusta melkein tärkeämpää, kuin saada jotain ”seuraajia” tms. Opettajalle on erityisen tärkeää pysyä ”Kristuksessa”, muuten käy niinkuin tänään, että jonkun erityisen asian korostaminen uhkaa viedä koko surakunnan epätasapainoon ja harhaan. Hyvällä opettajalla on siis koko ajan keskiössä näky/näkemys rististä/sovituksesta.

  4. MInun hyvä kaveri kävi läpi tämän akatemian kurssit ja hän oli oikein tyytyväinen. Kaikkien on hyvä saada jonkunlainen käsitys siitä, mitä teologia oppiaineena pitää sisällään ihan oman ajattelun jsentämiseksi. Se kyllä ehkä parhaiten onnistuu juuri tällaisilla kursseilla. Myös on hyvä opiskella edes jonkunlaisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, koska itse aihe koskee paljolti seurakuntaa, joka on yhteisö. Teologia on ”oppi Jumalasta”, siis pyrkimystä Jumalan tuntemiseen. Tässä on kyllä hyvä, jos Jumalaa sitten opitaan tuntemaan myös elämyksellisesti. Tuomas Akvinolainen harjoitti ”Jumalan katselua” ja minust hänen teologiassaan huomaa tämän hengellisen Jumalan tuntemisen vaikutuksen. Tämä on vähän eri asia kuin pelkkä kirjojen tai edes Raamatun sanan ”pänttääminen. Voimme Jumalaa palvellessamme ja Hänen hyvyyttään, uskollisuutaan ja rakkauttaan maistettuamme ymmärtää Hänesta jotain, mikä on hieman erilaista, kuin jos vain olisimme lukeneet ko. Jumalan ominaisuuksista. Suomen luterilaisissa hyvissä raamatun opettajissa jään joskus kaipaamaan Pyhän Hengen läsnäoloa heidän olemuksessan ja Hengen voitelua ja voimaa heidän puheessaan. Kun nuorena opiskelin teologiaa dogmatiikan opettajani oli hyvä teologi ja opettaja, mutta myös Pyhän Hengen vaikutama tavalla, jota en unohda ikinä. Kun hän tuli saliin, koko ilmapiiri muuttui hengelliseksi ja dogmatiikkaa opiskeltiin tässä inspiroivassa ilmapiirissä. Sitten useimmat opettajani olivat ihan mukiinmeneviä luennoitsijoita mutta heistä puuttui tämä Jumalan kirkkauden läsnäolo heidän olemuksestaan. He eivät olleet samalla tavalla hengellisiä ihmisiä.

  5. Hyviä kommetteja. Teologian opiskelu antaa hyvää perustaa Raamatuissa, niinkuin joskus kuulee sanottavan. Teologian opiskelussa on hyvä muistaa, että Raamatun kirjoitukset Lahjoittavat kaiken mitä tarvitaan. On hyvä tutkia kaikkea ja pitää se mikä on hyvää. Miten me taas tiedämme mikä on hyvää? Se mikä edistää Jumalan Rakkauden esiin tulemista ihmisten keskellä.

    Pyhästä Hengestä, sen verran, että se on myös opettajan lahja ja lahjaksi saatu. Paljon on myös opettajia, jotka puhuvat omaansa.

Kirjoittaja

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki
Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.